Tiina-Maija Lehtonen
Yle
Laila Tarpila
Yle
Annammeko taiteilijoiden ja koko tapahtuma-alan kuolla? pianisti Iiro Rantala kysyy vuoden koronahiljaisuuden jälkeen. Suljetaanko konserttitalot ja teatterit ja perustetaanko tilalle roskaruokaketjuja? Ylensyönnistä ja juonnista aiheutuvat kuolemathan ovat se todellinen aikamme pandemia, Rantala sivaltaa.
Keväällä 2021 elämme yhä poikkeuksellisia aikoja. Koko maailma ja sen mukana oma musiikkielämämme on ollut jo vuoden seisahtuneena koronapandemian vuoksi. Kukaan ei tiedä kuinka kauan tilanne jatkuu.
Kun koronapandemia alkoi, kysyimme suomalaisilta muusikoilta ja säveltäjiltä, miten he viettivät poikkeuksellista kevättä. Nyt kysymme, miten he ovat selvinneet jo vuoden mittaiseksi venyneestä hiljaisesta ajasta. Mitä he ajattelevat nykytilanteesta ja tulevaisuudesta.
Pianisti Iiro Rantala vastaa
Missä olet juuri nyt?
Lallukassa pianohuoneessani. Täällä olen viettänyt yllättävän paljon aikaa viime aikoina, sattuneesta syystä.
Miten koronapandemia on viimeisen vuoden aikana vaikuttanut elämääsi?
Peruutus-sana on tullut tutummaksi, kuin autokoulussa aikoinaan. Tämä on muuttanut oikeastaan kaiken. Paitsi rakkauteni musiikkiin ja sen tekemiseen. Se on vain voimistunut ja sitä ei mikään virus muuta.
Oletko pystynyt jatkamaan työtäsi? Miten?
Vuosi sitten keväällä lamaannuin enkä saanut mitään aikaiseksi. Sittemmin olen alistunut, hyväksynyt tilanteen ja muuttunut kotisäveltäjäksi ja tehnyt ns. pitkää päivää. Yllättävän paljon teoksia onkin syntynyt viime aikoina. Vasta toukokuussa voin kertoa, mitä kaikkea on tulossa.
Mieluisa projekti on ollut uuden Podi Ilolle -keskusteluohjelman nauhoittaminen Jukka Perkon ja vaihtuvien vieraiden kanssa. Ensimmäinen jakso on kuultavissa Spotifyssä ja SoundCloudissa lauantaina 27. maaliskuuta ja uusi jakso ilmestyy joka lauantai. Laitan kiltisti linkit somekanaviini.
Millainen on ollut mielialasi?
Vuoristorata. Kuin menopaussi. Ja nythän on laitettu kaikille menoille paussi, ihan valtiovallan toimesta. Kiva että heille kuitenkin kelpaa kaikki nämä yrittäjän pakolliset maksut.
Me esiintyjät olemme siitä omituisia olioita, että sairastumme jos emme pääse toteuttamaan itseämme. Tätä on ehkä vaikeata käsittää, jos ei toimi tällä alalla mutta totta se on.
Jo vuosi sitten sanottiin, että paluuta entiseen maailmaan ei ole. Mitä ajattelet asiasta nyt?
Mielestäni on vain yksi asia, johon koko ihmiskunnan pitäisi keskittyä. Se ei ole korona, ei brexit, ei Trump eikä Meganin ja Harryn suhde kuningashuoneeseen. Se on…tadaa: ilmastonmuutos!
Se on ainut tärkeä kysymys ja sen torjumiseen joka ikisen pitäisi sitoutua. Kaikki muu on lillukanvartta sen kysymyksen rinnalla, säilyykö planeettamme elinkelpoisena vai ei? Tällä hetkellä fokus näyttää olevan vahvasti oman navan ympäristössä. Muutamia loistavia päätöksiä on tässä vuoden aikana tehtykin. Mutta eihän tuollaiset hyvät uutiset saa juurikaan huomiota mediassa.
Jos koronavuoden opetus on se, että opimme ottamaan vastaan tiukkojakin rajoituksia valtiovallan taholta, sitten tämä toimii oivallisena esiharjoituksena taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Valtiojohtajien on tehtävä ns. suuret linjaukset ja saatava kansalaiset niiden taakse. Tai sitten palataan ihan vaan siihen entiseen.
Millaisen viestin haluat lähettää julkisuuteen nykyisessä tilanteessa? Millaiset terveiset haluat lähettää yleisölle?
En vähättele koronaa. En toivo kenenkään sairastuvan siihen. Mutta kun nyt on vuoden verran julkaistu ainoastaan koronalukuja, niin vastapainoksi tämä:
Noin 150 suomalaista kuolee joka ikinen päivä. Suunnilleen saman verran syntyy. Siitä voi jokainen alkaa suhteuttamaan tätä asiaa, omassa päässään.
Se tapa, millä koronaa käsitellään julkisuudessa, muistuttaa joukkopsykoosia. Media tuntuu elävän tästä kriisistä ja tiedottaa siitä häpeilemättä tavalla, joka pitää yllä pelkoa ja hysteriaa. Olen kyllä yhdistänyt koronauutisten tulvan siihen tosiasiaan, että niitä luetaan eniten. Mutta vain professoritason medialukutaidon omaavat yksilöt pystyvät löytämään kaiken klikki-shaissen seasta sen oleellisen ja tärkeän asian. Olen hiljattain lopettanut kaiken median seuraamisen. Televisiota minulla ei ole ollut vuosiin.
Media tuntuu elävän tästä kriisistä ja tiedottaa siitä häpeilemättä tavalla, joka pitää yllä pelkoa ja hysteriaa."
Suomessa päättäjät ovat mielestäni toimineet parhaansa yrittäen ja se näkyy luvuissa. Eivätpä he hirveästi ole kiitosta tästä saaneet. Tosin konsertit ja teatteri olisivat voineet hyvin rullata turvaväleillä myös tänä keväänä, mutta se meni jo. Kun kesäkuussa on turvallista mennä vaaliuurnille, niin kehtaisivatko vielä pitää meidän alaa kiinni?
Nyt kun reilu vuosi on takana, luulisi että löytyisi edes yksi henkilö joka visioisi kuukautta pidemmälle, myös julkisesti. Eli miten pääsemme tästä oikeasti ulos? Annammeko taiteilijoiden ja koko tapahtuma-alan kuolla? Laitetaanko konserttitalot, teatterit kiinni ja roskaruokaketjuja tilalle? Ylensyönnistä ja juonnista aiheutuvat kuolemathan ovat se todellinen tämän ajan pandemia. Vai löytyisikö kenties toimiva malli, jossa tämä virus sekä tulevat virukset eivät aiheuttaisi alallemme pakkotyöttömyyttä, konkursseja ja mielenterveyden romahtamisia?
Katso ja kuuntele
Iiro Rantala: Pikaparantola. - Iiro Rantalan ja Minna Lindgrenin ooppera käsittelee ronskisti nykyihmistä piinaavia addiktioita, itsepetosta ia häpeää. Suomen Kansallisopperan orkesteri. Musiikinjohto Kalle Kuusava. Ohjaus Maria Sid. Rooleissa mm. Johanna Rusanen, Waltteri Torikka, Hannu Niemelä, Markus Nykänen, Päivi Nisula. Suomen Kansallisooppera 3.3.2019.
