Hyppää pääsisältöön

Kapellimestari Anna-Maria Helsing: "Sitten viime syyskuun olen onnistunut olemaan töissä!" – Taiteilija toisena koronakeväänä 2021

Kapellimestari Anna-Maria Helsing lentokenttäjunassa maski kasvoilla.
"Ulkomaan keikoille matkustamiseen on tullut uusia rutiineja. Pitää muu muassa miettiä minkälaisia ja kuinka paljon maskeja pitää varata mukaan." Kapellimestari Anna-Maria Helsing lentokenttäjunassa maski kasvoilla. Kuva: Anna-Maria Helsing Anna-Maria Helsing

Ensin oli yli puolen vuoden täystyöttömyys, kunnes viime syyskuun lopussa konsertit alkoivat toteutua, kapellimestari Anna-Maria Helsing kertoo. Vieläkin peruutuksia tulee säännöllisesti, ohjelmistot joudutaan vaihtamaan, ja ammatin harjoittaminen tarkoittaa käsittämätöntä määrää lisätöitä.

Keväällä 2021 elämme yhä poikkeuksellisia aikoja. Koko maailma ja sen mukana oma musiikkielämämme on ollut jo vuoden seisahtuneena koronapandemian vuoksi. Kukaan ei tiedä kuinka kauan tilanne jatkuu.

Kun koronapandemia alkoi, kysyimme suomalaisilta muusikoilta ja säveltäjiltä, miten he viettivät poikkeuksellista kevättä. Nyt kysymme, miten he ovat selvinneet jo vuoden mittaiseksi venyneestä hiljaisesta ajasta. Mitä he ajattelevat nykytilanteesta ja tulevaisuudesta.

Kapellimestari Anna-Maria Helsing vastaa

Missä olet juuri nyt?
Juuri nyt olen Lemillä puolittain lomalla. Teen töitä samalla kun pystyn nauttimaan luonnosta – pitkiä kävelyjä jäällä ja muuta maalaiselämää. Tämän viikon jälkeen tulee kolmen viikon kotimaan työputki, jos kaikki kalenterissa toteutuu. Nykyään on aina tuo "jos".

Miten korona-pandemia on viimeisen vuoden aikana vaikuttanut elämääsi?
Todella paljon tietysti. Joka ikinen keikka on ollut epävarma ihan siihen saakka, kunnes konsertti pidetään.

Muistan ensimmäisen periodini koronatauon jälkeen BBC Philharmonic -orkesterin kanssa Manchesterissä. Kun pääsin koneeseen Vantaalla, tuli sellainen tunne, että ehkä tämä kaiken paperirumban jälkeen nyt vihdoin onnistuu.

Silloin oli vielä lennon jälkeen junamatka Manchesteriin, koska suoralennot eivät toimineet kuten ennen, ja sen jälkeen taksissa muistan että ajattelin, että no nyt olen jo oikeassa kaupungissa, nyt mikään ei voi enää mennä pieleen. Sitten huomasin, että on vielä se BBC:n kuumemittaus huomenna aamulla, mutta SEN jälkeen voi ehkä rentoutua ja oikeasti uskoa, että tämä tulee tapahtumaan.

Yksityiselämäkin on todella muuttunut. En tapaa paljon ketään. Yleensä mennään kavereiden kanssa kävelyille tai piknikeille. Syksyllä oli kiva, kun pystyttiin edes poimimaan sieniä!

Oletko pystynyt jatkamaan työtäsi? Miten?
Ensin oli vähän yli puoli vuotta täydellistä työttömyyttä, ei yhtään konserttia. Syyskuun lopussa konsertit alkoivat toteutua, ja sen jälkeen – vaikka vieläkin tulee peruutuksia säännöllisesti – olen onnistunut olemaan töissä, mistä olen suunnattoman iloinen!

Koronatestaukset ovat todella stressaavia

Työnteko on tarkoittanut kuitenkin käsittämättömän paljon lisätöitä, terveysselvityksiä viranomaisille, koronatestauksia, eri orkestereiden erilaisiin vaatimuksiin ja järjestelyihin tutustumista.

Ja aina aikavaatimus: tätä lomaketta ei saa täyttää aikaisemmin kuin 48h ennen töiden alkamista, tätä taas ei myöhemmin kuin 24h ennen maahan saapumista jne. Testaukset ovat todella stressaavia, testiä ei saa tehdä liian aikaisin, esim. tuo max 48h ennen saapumista, mutta silti pitää ehtiä saada tulos ja todistus siitä ennen lähtöä, usein sunnuntaina.

Konserttiohjelmat on koko ajan eläneet. Nyt ei voidakaan esittää suunnittelemaasi ohjelmaa. Juuri tuli uudet rajoitukset, liikaa soittajia, koko ohjelma pitää tehdä uusiksi. Sitten vielä pari viikkoa ennen konserttia, taas tuli uudet rajoitukset... Joten, olen tehnyt todella paljon töitä sen eteen, että edes jotain konsertteja on pystytty pitämään.

Meille on jo aika tuttu ongelma, että vaikka on tehnyt kuinka paljon töitä, ja jos konsertti perutaan, mitään palkkiota ei tule. Silti, ja tämä on erittäin tärkeä asia, jos orkesterit eivät olisi tehneet striimauksia, meidän tilanne olisi ollut aivan lohduton.

Striimaukset tyhjille salille, niin paljon kuin yleisöä kaipaankin, ovat pelastaneet ainakin minun työni täysin. Olen erittäin onnellinen siitä, että olen pystynyt taas tekemään orkestereiden kanssa musiikkia!

Monille striimaukset eivät ole auttaneet heidän tilannettaan ja sydämeni särkyy, kun ajattelee heitä kaikkia.

Millainen on ollut mielialasi?
Oikeasti pärjään hyvin yksin, olen rauhallinen tyyppi, joten minulla ei ole ollut ongelmia sen kanssa.

PItkän työttömyyden jälkeen silmistä alkoi näkyä työn tekemisen ilo

Mutta kun kesällä Pohjanmaan mökillä pystyi tapaamaan enemmän kavereita, huomasin kuinka paljon olin sitä kaivannut. Aika tyypillinen kuvio, että vasta silloin kun saa taas tavata ihmisiä tai kun viimein saa tehdä töitä, ymmärtää kuinka paljon puute on vaikuttanut mielialaan.

Yksi kaveri sanoi syksyllä, striimin perusteella, että no nyt tunnistaa taas Anna-Mariaa. Väitti, että kesän työttömyyden jälkeen silmistäni näkyi taas työn tekemisen ilo. En itse huomannut mitään, paitsi tietysti että oli ihana päästä takaisin töihin!

On myös väsyttänyt enemmän kuin tavallisesti, luultavasti jatkuva huoli on vienyt voimia.

Jo vuosi sitten sanottiin, että paluuta entiseen maailmaan ei ole. Mitä ajattelet asiasta nyt?
Olen vieläkin sitä mieltä. Niin paljon kuin tämä onkin vahingoittanut alaamme, olemme kuitenkin samalla oppineet paljon.

Kuka olisi aikaisemmin uskonut, että parissa viikossa pystyy nollasta järjestämään kokonaisen orkesterikonsertin? Tai parissa kuukaudessa kirjoittaamaan kokonaisen oopperalibreton? Tai pitämään isoja orkesterikokouksia netin välityksellä?

Uskon myös, etten enää koskaan tule ottamaan elävää yleisöä itsestäänselvyytenä. Nykyisin jopa ihan tietoisesti iloitsen siitä, kuinka orkesteriviikolla jokainen on päässyt paikalle harjoituksiin. Tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että olemme siellä kaikki terveinä ja saamme tehdä ihanaa musiikkia, emmekä ole joutuneet karanteeniin tai sairastuneet niin, ettei harjoituksia tai konserttia voisi pitää.

Olen aina rakastanut orkesterimusiikkia, oopperaa ja koko tätä työtä ja se rakkaus on viime vuoden aikana vielä syventynyt.

Millaisen viestin haluat lähettää julkisuuteen nykyisessä tilanteessa? Millaiset terveiset haluat lähettää yleisölle?
Olen syvästi järkyttynyt siitä, kuinka huonosti koko tapahtuma-alan hätää on kuunneltu, ymmärretty ja kohdeltu.

Alalla on voinut saada 2000€ koronatuen puolen vuoden työttömyydestä

En pysty ymmärtämään miten kaikille, medialle, viranomaisille ja päättäjille voi olla täysin itsestään selvää, että muiden alojen parin viikon sulkeminen pitää heti korvata taloudellisesti (mikä on tietysti oikein!), samalla kuin meidän alamme, satoja tuhansia työntekijöitä, on ollut miltei koko vuoden suljettu, koska työn tekeminen on laissa kielletty.

Vieläkin on ihmisiä, jotka eivät ole saaneet korvauksena senttiäkään. Tai sitten on voinut saada 2000€ koronatuen puolen vuoden työttömyyden korvaamiseksi.

Suomessa on voinut saada jotain korvauksia kuluista, mutta kun kalenteri on tyhjentynyt, ei ole paljon kulujakaan. Meidän ongelmamme on, että jos ei saa tehdä töitä eikä voi laskuttaa, ei firmalta voi myöskään nostaa mitään palkkaa. Ei ole mistä elää.

Yleisölle terveisiä vaan että kaipaus on suuri! Voi sitä päivää, kun taas saa soittaa täydelle salille!

Toivottavasti ne päivät eivät ole liian kaukana tulevaisuudessa vaan ovat jo oven takana. Siihen asti, pysykää terveinä ja kuunnelkaa ihania striimejä joita tulee nyt joka paikasta. Ja jos ovat maksullisia, ostakaa lippuja!

Jälkeenpäin on joskus jopa kiitollinen koko helvetistä, vastasi Anna-Maria Helsing koronapandemian puhjettua keväällä 2020.

Helmikuun 2. päivänä 2021 Anna-Maria Helsing johti Musica Nova Helsinki -festivaalin konsertin Musiikkitalossa. Solisteina oboisti Kyeong Ham ja kitaristi Ismo Eskelinen.

Taiteilija toisena koronakeväänä 2021