Hyppää pääsisältöön

Arkaaisuus kohtaa affektiivisuuden Biberin requiemissä

Barokkimestari Heinrich Ignaz Franz von Biber tunnetaan mielikuvituksekkaasta viulumusiikistaan, mutta hän sävelsi myös tunteikkaan requiemin, jossa arkaainen polyfoninen tyyli kohtaa ajanmukaisen affektiivisuuden. Vanhan musiikin huippuyksiköt Vox Luminis -kuoro ja Freiburgin barokkiorkesteri ovat tarttuneet tähän yhdistelmään ja täydentäneet Biberin requiemistä Bernhardin, Nicolain ja Fuxin musiikilla viiltävän passiokokonaisuuden.

Biber: Requiem
Biber: Requiem Uudet levyt

Varhaisbarokin lumoava muinaisuus antaa levyn teoksille särmää. Kun periodipuhaltimet ujeltavat polyfonisia linjoja ja harmonia tekee äkkikäänteitä kontrapunktin ehdoilla, musiikki tuntuu ihmeen tuoreelta verrattuna täysbarokin passioiden hallittuun sileyteen. Pienen Vox Luminis -kuoron täyteläinen puhtaus kuitenkin hioo musiikin särmistä surumielisen, laajakaarisen kokonaisuuden, ja hyvin pienellä kokoonpanolla soittava Freiburgin barokkiorkesteri pitää barokin vetoavat sointivärit kirkkaina ja puhtaina.

Levy ei nojaa Jeesuksen kärsimystarinan dramaattisiin juonenkäänteisiin, kuten varsinaiset passiot, mutta kokonaisuus kaartuu hienosti Simeonin kiitosvirren profetiasta requiemiin ja edelleen psalmin 66 toiveikkaisiin säkeisiin.

Heinrich Ignaz Franz von Biber: Requiem. Christoph Bernhard: Herr, nun lässest du deinen Diener in Friede fahren; Tribularer si nescirem misericordias tuas. Johann Michael Nicolai: Sonata a 6 a-molli. Johann Joseph Fux: Sonata a 4 g-molli; Omnis terra adoret. - Vox Luminis ja Freiburgin barokkiorkesteri/Lionel Meunier. (Alpha, ALPHA665)

Kuuntele Uudet levyt 1.4.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Stabat mater täynnä tunnetta

    Levyarvostelu

    Giovanni Battista Pergolesin Stabat Mater on yksi barokin tunnetuimpia kappaleita, nuorena kuolleen säveltäjän koskettava joutsenlaulu. Vuosien varrella olen kuullut Pergolesin Stabat materista alati koskettavampia levytyksiä, kun muusikot ovat yhä paremmin ymmärtäneet barokin intonaation, tyylin ja affektiivisuuden saloja, ja Ensemble Resonanzin uutuus menee taas kärkeen. Näin murheissaan ei äiti ole aiemmin seissyt poikansa ristin juurella.

  • Viulutähti Kopatchinskaja lumoaa lausujanakin

    Levyarvostelu

    Arnold Schönbergin melodraama Pierrot lunaire on hänen esitetyimpiä teoksiaan, mutta itse olen aina vierastanut sen vaatimaa puhelaulua. Ammattilaulajan esittämänä siihen kertyy hienoa äänenmuodostusta, joka on liian kaukana puheesta; näyttelijä puolestaan ei pysy musiikin kyydissä niin hyvin, että pystyisi reagoimaan musiikin tapahtumiin ja karaktääreihin. Uuden levyn perusteella ylivertainen ratkaisu tähän ongelmaan on viulistitähti Patricia Kopatchinskaja, jonka rohkeus, musikaalisuus ja taituruus takaavat parhaan Pierrot lunaire -elämyksen ikinä.

  • Kujeilevat kapriisit

    Levyarvostelu

    Paholaisen viuluniekka Niccolo Paganini omisti kuuluisat kaksikymmentäneljä kapriisiaan "agli artisti" eli taiteilijoille. Sittemmin niitä on kuitenkin käytetty lähinnä viulutekniikan hiomiseen ja mittaamiseen, mikä on rapauttanut niiden arvoa. Onneksi viulistit ovat nykyään alkaneet levyttää kapriiseja siinä vaiheessa, kun opinnoista ja kilpailuista on tarpeeksi aikaa - pirullisiin vaikeuksiin nimittäin kätkeytyy nokkelaa musiikkia, joka paljastaa paitsi taidot myös ominaisuudet taiteilijana. Niin käy myös Alina Ibragimovan kujeilevalla kapriisilevytyksellä.

  • Rohkea osallisuus kuuluu Valkeajoen harmonikka-Lindbergissä

    Levyarvostelu

    Kolmisen vuotta sitten kuulin konsertissa, kuinka Janne Valkeajoki soitti harmonikalle sovittamaansa Magnus Lindbergin musiikkia. Esityksen intensiteetti ja luontevuus tekivät vaikutuksen jo silloin, ja nyt Valkeajoen esikoislevyllä ne vielä korostuvat. Maamme paras nuori harmonikansoittaja ja kapellimestarinakin pätevä Janne Valkeajoki selvästi haluaa ja osaa soittaa Magnus Lindbergiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua