Hyppää pääsisältöön

Buxtehuden ja Schützin passiomestaruus saa arvoisensa tulkinnan

Bachin passiot ovat hiljaisen viikon suurimpia hittejä, mutta häntä edeltävän sukupolven passiomusiikki nauttii lähinnä kulttisuosiota. Dietrich Buxtehuden kantaattisarja Membra Jesu nostri sekä Heinrich Schützin passio Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä ovat kuitenkin mestarillista passiomusiikkia, jonka ympärille barokkiyhtye Ensemble Correspondances on rakentanut kahden CD:n pyhiinvaelluksen saksalaisen varhaisbarokin koskettavimpaan ytimeen.

Septem Verba & Membra Jesu Nostri
Septem Verba & Membra Jesu Nostri Uudet levyt

Ensimmäinen levy kuluu siihen, että Buxtehude mietiskelee kristinuskon sanomaa Jeesuksen ruumiinosien äärellä seitsemän kantaatin verran. Ruumiillisuuden ja hengellisyyden barokkinen yhdistelmä soi ihmeellisen monivärisesti, ja todistaa sekä Buxtehuden taidosta että ajan musiikillisesta ja uskonnollisesta mielikuvituksesta. Seuraavan levyn aloittaa valituslaulu Rauhallinen ja iloinen kuolema, jonka Buxtehude sävelsi isänsä kuoltua. Jos pitäisi valita yksi kappale, joka johdattaa kenet tahansa hiljaisen viikon tematiikkaan, se olisi juuri tämä. Melkein yhtä hienosti lohduttaa myös ruotsalaisen Lüdert Dijkmanin Sorge-Music, mutta kakkoslevyn pääteos on Heinrich Schützin passio, joka dramaattisten tapahtumien sijaan fokusoi levollisesti Jeesuksen seitsemään sanaan ristillä.

Sébastien Daucén johtama Ensemble Correspondances toteuttaa saksalaisen varhaisbarokin suloiset surut ja lohdulliset murheet pitkälinjaisesti, täydellisen puhtaasti ja mietteliästä yleistunnelmaa huolella rakentaen. Lauluyhtyeestä löytyy puhdasäänisiä solisteja, joiden konstailematon tyylikkyys päihittää nimekkäämpien laulajien ilmaisun etenkin tässä kontekstissa.

Varhaisemmilla levytyksillä Schützin ja Buxtehuden passiomusiikki on joskus kuulostanut minun korvissani karulta ja pitkästyttävältä, mutta tämän tuplalevyn musisointi tekee ihmeen helpoksi omaksua heidän lavean aikakäsityksensä - ja sen mukana myös lohdullisen, luottavaisen suhtautumisen kuolemaan.

Dietrich Buxtehude: Membra Jesu nostri; Klag-Lied; Herzlich lieb hab ich dich, o Herr ym. Heinrich Schütz: Die Sieben Worte Jesu Christi am Kreuz ym. Lüdert Dijkman: Lamentum eller En Sorge-Music. - Ensemble Correspondances/Sébastien Daucé. (Harmonia Mundi, HMM 902350.51)

Kuuntele Uudet levyt 1.4.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Stabat mater täynnä tunnetta

    Levyarvostelu

    Giovanni Battista Pergolesin Stabat Mater on yksi barokin tunnetuimpia kappaleita, nuorena kuolleen säveltäjän koskettava joutsenlaulu. Vuosien varrella olen kuullut Pergolesin Stabat materista alati koskettavampia levytyksiä, kun muusikot ovat yhä paremmin ymmärtäneet barokin intonaation, tyylin ja affektiivisuuden saloja, ja Ensemble Resonanzin uutuus menee taas kärkeen. Näin murheissaan ei äiti ole aiemmin seissyt poikansa ristin juurella.

  • Viulutähti Kopatchinskaja lumoaa lausujanakin

    Levyarvostelu

    Arnold Schönbergin melodraama Pierrot lunaire on hänen esitetyimpiä teoksiaan, mutta itse olen aina vierastanut sen vaatimaa puhelaulua. Ammattilaulajan esittämänä siihen kertyy hienoa äänenmuodostusta, joka on liian kaukana puheesta; näyttelijä puolestaan ei pysy musiikin kyydissä niin hyvin, että pystyisi reagoimaan musiikin tapahtumiin ja karaktääreihin. Uuden levyn perusteella ylivertainen ratkaisu tähän ongelmaan on viulistitähti Patricia Kopatchinskaja, jonka rohkeus, musikaalisuus ja taituruus takaavat parhaan Pierrot lunaire -elämyksen ikinä.

  • Kujeilevat kapriisit

    Levyarvostelu

    Paholaisen viuluniekka Niccolo Paganini omisti kuuluisat kaksikymmentäneljä kapriisiaan "agli artisti" eli taiteilijoille. Sittemmin niitä on kuitenkin käytetty lähinnä viulutekniikan hiomiseen ja mittaamiseen, mikä on rapauttanut niiden arvoa. Onneksi viulistit ovat nykyään alkaneet levyttää kapriiseja siinä vaiheessa, kun opinnoista ja kilpailuista on tarpeeksi aikaa - pirullisiin vaikeuksiin nimittäin kätkeytyy nokkelaa musiikkia, joka paljastaa paitsi taidot myös ominaisuudet taiteilijana. Niin käy myös Alina Ibragimovan kujeilevalla kapriisilevytyksellä.

  • Rohkea osallisuus kuuluu Valkeajoen harmonikka-Lindbergissä

    Levyarvostelu

    Kolmisen vuotta sitten kuulin konsertissa, kuinka Janne Valkeajoki soitti harmonikalle sovittamaansa Magnus Lindbergin musiikkia. Esityksen intensiteetti ja luontevuus tekivät vaikutuksen jo silloin, ja nyt Valkeajoen esikoislevyllä ne vielä korostuvat. Maamme paras nuori harmonikansoittaja ja kapellimestarinakin pätevä Janne Valkeajoki selvästi haluaa ja osaa soittaa Magnus Lindbergiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua