Hyppää pääsisältöön

Händelin Brockes-passiossakin on pari hittiaariaa

Saksalainen barokkirunoilija Heinrich Brockes kirjoitti Jeesuksen kärsimystarinasta oman versionsa, jonka tunteelliset pohdinnat, monipuoliset henkilöhahmot ja dramaattiset dialogit innoittivat monia säveltäjiä. Myös Georg Friedrich Händel tarttui Brockesin librettoon, mutta tuloksena syntynyt liki kolmetuntinen passio ei ole saavuttanut merkittävää nykysuosiota. Arcangelo-yhtyeen ja laatusolistien uusi levytys puhaltaa teokseen henkeä, muttei todellakaan horjuta Bachin asemaa barokin passiomestarina.

Händel: Brockes-Passion
Händel: Brockes-Passion Uudet levyt

Bach itse piti Händelin Brockes-passiota suuressa arvossa - hän kopioi siitä osia, lainasi siitä aarioita ja esitti sen elämänsä loppupuolella. Onneksi Bach ei kuitenkaan omaksunut Händelin passion lievästi pönöttävää, perusturvallista ja laimeaa sävyä. Händel värittää aariansa paljon haaleammilla soinneilla kuin Bach, kuorolle hän säveltää välikkeitä eikä kohtauksia, ja tarinankuljetuksessa on vähemmän dramatiikkaa kuin Bachin evankelistan resitatiiveissa.

Jonathan Cohenin johtama Arcangelo-yhtye kuoroineen tekee laadukasta jälkeä ja yrittää selvästi kaivaa teoksesta sekä monumentaalisia passiotehoja että henkilökohtaista kokemuksellisuutta. Sopraano Sandrine Piaun hallittu, vetoava ääni paljastaa muutamien aarioiden hittipotentiaalin, ja tenori Stuart Jackson kuljettaa tarinaa aivan kelvollisesti, mutta kokonaisuus tuntuu sirpaleiselta ja tehottomalta. Kuvaavaa on, että lähes kaikki aariat kestävät kaksi, korkeintaan kolme minuuttia, aivan kuin Händel olisi itsekin ymmärtänyt, ettei musiikillinen materiaali kannattele pidempää mietiskelyä, vaan on pakko siirtyä eteenpäin. Lisäksi kuorokohtauksien liiallinen vibrato synnyttää lievästi pönöttävän vaikutelman.

Georg Friedrich Händel: Brockes-passio. - Sandrine Piau, sopraano, Stuart Jackson, tenori, ja Konstantin Krimmel, baritoni, sekä Arcangelo/Jonathan Cohen. (Alpha, ALPHA644)

Kuuntele Uudet levyt 1.4.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Stabat mater täynnä tunnetta

    Levyarvostelu

    Giovanni Battista Pergolesin Stabat Mater on yksi barokin tunnetuimpia kappaleita, nuorena kuolleen säveltäjän koskettava joutsenlaulu. Vuosien varrella olen kuullut Pergolesin Stabat materista alati koskettavampia levytyksiä, kun muusikot ovat yhä paremmin ymmärtäneet barokin intonaation, tyylin ja affektiivisuuden saloja, ja Ensemble Resonanzin uutuus menee taas kärkeen. Näin murheissaan ei äiti ole aiemmin seissyt poikansa ristin juurella.

  • Viulutähti Kopatchinskaja lumoaa lausujanakin

    Levyarvostelu

    Arnold Schönbergin melodraama Pierrot lunaire on hänen esitetyimpiä teoksiaan, mutta itse olen aina vierastanut sen vaatimaa puhelaulua. Ammattilaulajan esittämänä siihen kertyy hienoa äänenmuodostusta, joka on liian kaukana puheesta; näyttelijä puolestaan ei pysy musiikin kyydissä niin hyvin, että pystyisi reagoimaan musiikin tapahtumiin ja karaktääreihin. Uuden levyn perusteella ylivertainen ratkaisu tähän ongelmaan on viulistitähti Patricia Kopatchinskaja, jonka rohkeus, musikaalisuus ja taituruus takaavat parhaan Pierrot lunaire -elämyksen ikinä.

  • Kujeilevat kapriisit

    Levyarvostelu

    Paholaisen viuluniekka Niccolo Paganini omisti kuuluisat kaksikymmentäneljä kapriisiaan "agli artisti" eli taiteilijoille. Sittemmin niitä on kuitenkin käytetty lähinnä viulutekniikan hiomiseen ja mittaamiseen, mikä on rapauttanut niiden arvoa. Onneksi viulistit ovat nykyään alkaneet levyttää kapriiseja siinä vaiheessa, kun opinnoista ja kilpailuista on tarpeeksi aikaa - pirullisiin vaikeuksiin nimittäin kätkeytyy nokkelaa musiikkia, joka paljastaa paitsi taidot myös ominaisuudet taiteilijana. Niin käy myös Alina Ibragimovan kujeilevalla kapriisilevytyksellä.

  • Rohkea osallisuus kuuluu Valkeajoen harmonikka-Lindbergissä

    Levyarvostelu

    Kolmisen vuotta sitten kuulin konsertissa, kuinka Janne Valkeajoki soitti harmonikalle sovittamaansa Magnus Lindbergin musiikkia. Esityksen intensiteetti ja luontevuus tekivät vaikutuksen jo silloin, ja nyt Valkeajoen esikoislevyllä ne vielä korostuvat. Maamme paras nuori harmonikansoittaja ja kapellimestarinakin pätevä Janne Valkeajoki selvästi haluaa ja osaa soittaa Magnus Lindbergiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua