Hyppää pääsisältöön

Yleislevy pääsiäispyhiin

Jos minun pitäisi selviytyä koko pääsiäisjuhlakaudesta vain yhdellä uutuuslevyllä, saattaisin hyvinkin valita lauluyhtye Stile anticon uuden levyllisen Josquin Desprez'n musiikkia. Missa pange linguan ympärille rakennettu, yleishengellinen ohjelma sisältää sekä lohdun että ilon musiikkia, mutta tärkeintä on se, että Josquinin rikkeetön, kirkas vokaalipolyfonia luo selittämättömästi uskoa siihen, että kaikki vielä järjestyy, olipa kyseessä sitten pandemia tai passiokertomus.

Stile antico: Josquin Desprez
Stile antico: Josquin Desprez Uudet levyt

Brittiläinen Stile antico on vuosikaudet ollut yksi niistä vokaaliyhtyeistä, joiden tyylitajuun olen luottanut. Tälläkin kertaa joukko laulaa uskomattoman kirkkaasti ja täyteläisesti, ja suurimmat paisutukset hoituvat kenties jopa terävämmin kuin aiemmilla levyillä. Kappaleiden tempoissa ja karaktääreissä on sopivasti vaihtelua, ettei levy kuulosta liian tasaiselta vokaalipolyfoniamassalta, mutta ehkä olisin itse jättänyt humoristisen El grillo -renkutuksen pois messun välistä, ja lopettanut levyn jo toiseksi viimeiseen raitaan, Vindersin muistokappaleeseen Josquinille.

Kaikkinensa Josquinin musiikki ja Stile anticon laulu hohtavat kirkkaasti kuin kevätaurinko, ja lohduttavat ja riemastuttavat yhtä lailla.

"The Golden Renaissance: Josquin des Prez" - Stile antico. (Decca, 4851340)

Kuuntele Uudet levyt 1.4.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Stabat mater täynnä tunnetta

    Levyarvostelu

    Giovanni Battista Pergolesin Stabat Mater on yksi barokin tunnetuimpia kappaleita, nuorena kuolleen säveltäjän koskettava joutsenlaulu. Vuosien varrella olen kuullut Pergolesin Stabat materista alati koskettavampia levytyksiä, kun muusikot ovat yhä paremmin ymmärtäneet barokin intonaation, tyylin ja affektiivisuuden saloja, ja Ensemble Resonanzin uutuus menee taas kärkeen. Näin murheissaan ei äiti ole aiemmin seissyt poikansa ristin juurella.

  • Viulutähti Kopatchinskaja lumoaa lausujanakin

    Levyarvostelu

    Arnold Schönbergin melodraama Pierrot lunaire on hänen esitetyimpiä teoksiaan, mutta itse olen aina vierastanut sen vaatimaa puhelaulua. Ammattilaulajan esittämänä siihen kertyy hienoa äänenmuodostusta, joka on liian kaukana puheesta; näyttelijä puolestaan ei pysy musiikin kyydissä niin hyvin, että pystyisi reagoimaan musiikin tapahtumiin ja karaktääreihin. Uuden levyn perusteella ylivertainen ratkaisu tähän ongelmaan on viulistitähti Patricia Kopatchinskaja, jonka rohkeus, musikaalisuus ja taituruus takaavat parhaan Pierrot lunaire -elämyksen ikinä.

  • Kujeilevat kapriisit

    Levyarvostelu

    Paholaisen viuluniekka Niccolo Paganini omisti kuuluisat kaksikymmentäneljä kapriisiaan "agli artisti" eli taiteilijoille. Sittemmin niitä on kuitenkin käytetty lähinnä viulutekniikan hiomiseen ja mittaamiseen, mikä on rapauttanut niiden arvoa. Onneksi viulistit ovat nykyään alkaneet levyttää kapriiseja siinä vaiheessa, kun opinnoista ja kilpailuista on tarpeeksi aikaa - pirullisiin vaikeuksiin nimittäin kätkeytyy nokkelaa musiikkia, joka paljastaa paitsi taidot myös ominaisuudet taiteilijana. Niin käy myös Alina Ibragimovan kujeilevalla kapriisilevytyksellä.

  • Rohkea osallisuus kuuluu Valkeajoen harmonikka-Lindbergissä

    Levyarvostelu

    Kolmisen vuotta sitten kuulin konsertissa, kuinka Janne Valkeajoki soitti harmonikalle sovittamaansa Magnus Lindbergin musiikkia. Esityksen intensiteetti ja luontevuus tekivät vaikutuksen jo silloin, ja nyt Valkeajoen esikoislevyllä ne vielä korostuvat. Maamme paras nuori harmonikansoittaja ja kapellimestarinakin pätevä Janne Valkeajoki selvästi haluaa ja osaa soittaa Magnus Lindbergiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua