Tina Cavén
Yle
Pääsiäistä edeltää hiljainen viikko, jota kutsutaan myös suureksi viikoksi, pyhäksi viikoksi tai piinaviikoksi. Katoliset paastoavat silloin ankarasti ja luterialistenkin odotetaan hiljentyvän ja mietiskelevän Kristuksen kärsimystien vaiheita.
Monet muistavat vielä nuoruutensa pääsiäisten todellisen piinan eli tanssikiellon. Nuoriso pitkästyi, koska kaikenlainen ilonpito ja kyläily olivat vielä jokin aika sitten pääsiäisenä kiellettyä. Vain evankeliumien sanomaan liittyvää musiikkia sopi kuunnella. Kuka olisikaan arvannut, että tanssi- ja laulukielto kuuluu pääsiäiseen myös vuonna 2021! Ehkä passiot voivat tänä keväänä resonoida erityisen voimakkaasti.
Pääsiäismusiikin historia ulottuu kristillisen kirkon alkuun. Ensimmäisinä vuosisatoina kirkkoihin kokoonnuttiin kuulemaan vuorolukua Kristuksen kärsimyshistorian jostakin neljästä evankeliumista. Keskiajalla raamatunluku kehittyi liturgiseksi lauluksi, kun evankeliumin kertomuksia alettiin esittää laulavalla lukutavalla eli resitoiden. 800-luvulta lähtien on säilynyt nuottimerkintöjä ensimmäisistä passioresitatiiveista.
Kirkollisen pääsiäismusiikin huipentumana voidaan pitää 1600–1700-lukujen eli barokin tyylikauden musiikkia. Barokin ihanteille keskeistä oli pyrkimys välittää vahvoja tunteita. Johann Sebastian Bachin (1685–1750) sävellystuotanto edustaa puolestaan sekä tyylillisesti että laadullisesti barokkimusiikin huipentumaa.
Ehkä juuri siksi Bachin tunnetuimmat Matteuksen ja Johanneksen mukaan nimetyt passiot ovat monille edelleen keskeinen osa pääsiäisen viettoa. Musiikin kautta kuuntelija voi eläytyä evankeliumien dramaattisiin käänteisiin epätoivon syövereistä ylösnousemuksen iloon. Autenttiseen tunnelmaan pääsisi parhaiten kuuntelemalla teoksia kirkossa, koska kirkkomusiikkiahan ne alunperin ovat. Bachin Johannes-passion voi kuunnella pitkänäperjantaina Yle Radio yhdestä. Areenasta löytyy lisää pääsiäismusiikkia.
Bach sisällytti sävellyksiinsä monenlaisia esteettisiä elementtejä, joiden symbolinen merkitys avautuu vain asiaan syvällisesti perehtyneille. Piiloviestit toimivat linkkinä Raamatun ja sävellyksen välillä. Nykykuulijalta monet Bachin sävelkielen symboliset lukujen, sävellajien, sävelkuvioiden ja soitinvalintojen merkitykset menevät ohi huomaamatta. Näin riippumatta siitä, onko kuuntelun tarkoituksena keskittyä Kristuksen kärsimyshistoriaan tai vain eläytyä vaikuttavaan musiikkiesitykseen.
Aristoteleen kantapää selvittää, mistä Bachin piiloviesteissä on kysymys. Helsingin barokkiorkesterin taiteellinen johtaja Aapo Häkkinen vertaa passioita vieraskieliseen runoon: sanojen merkitys jää ymmärtämättä, mutta kauniista luennasta ja kielen soinnista voi silti nauttia. Aivan samoin, ilman partituuria tai teoksen yksityiskohtia avaavaa opastusta voi musiikillisesti lukutaidotonkin eläytyä Bachin ilmaisuvoimaiseen musiikkiin.
Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Lasse Nousiainen.
