Hyppää pääsisältöön

"Me kaikki janoamme ihmisten tapaamisia, kuovimme kavioillamme kevään paljastamaa hiekkaa!" – näyttelijä Susanna Haavisto koronakeväänä 2021

Susanan Haavisto ottaa itsestään selfien
Susanan Haavisto ottaa itsestään selfien Kuva: Susanna Haavisto Susanna Haavisto

Susanna Haavisto sairasti koronan ensimmäisten joukossa. Nyt hän odottaa ihmisten kohtaamisia mutta pelkää, ettei pelon ja epäluuloisuuden ilmapiiri katoa.

Koko maailma ja sen mukana oma kulttuurielämämme on ollut jo vuoden seisahtuneena koronapandemian vuoksi. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan tilanne jatkuu. Kulttuurin tekijät ovat ottaneet tässä poikkeusajassa kovia iskuja vastaan.

Kysyimme eri alojen taiteilijoilta, miten he viettävät koronakevättä, jo toista peräkkäin. Mitä he ajattelevat omasta ja kulttuurimme nykytilanteesta ja tulevaisuudesta?

Esitimme samat kysymykset, jotka Yle Klassinen on kysynyt suomalaisilta muusikoilta ja säveltäjiltä jo kahdesti, koronakeväänä 2020 ja 2021.

Kysymyksiin vastaa näyttelijä, laulaja Susanna Haavisto

Missä olet juuri nyt?

Kotona. Vaihdoin kukille multia. Toimenpide, joka olisi pitänyt tehdä jo vuosi sitten. Nyt oli selätettävä tämä urakka. Ja sitä se oli.

Miten koronapandemia on viimeisen vuoden aikana vaikuttanut elämääsi?

Monella tapaa. Sairastin kirotun taudin ensimmäisten joukossa vuosi sitten. Mieheni myös. Tauti oli todella rankka, meitä ei testattu koska oireemme eivät olleet ”riittävät” – eli taudista ei tiedetty oikeastaan vielä mitään. THL:n kanssa olimme kuitenkin yhteydessä koko sairastamisemme ajan. He muun muassa varasivat minulle tarkistuskeuhkokuva-ajan. Keuhkokuume todettiin silloin alussa.

Kaikki kevään ja kesän keikat peruuntuivat tai siirtyivät, kummaltakin. Tauti ja sen pitkät jälkioireet veivät voimia. Paranemisen jälkeen uurastin neljän projektin käsikirjoitustöiden parissa. töitä oli, rahaa ei tullut.

Itse asiassa koko vuosi oli todella rankka.

Oletko pystynyt jatkamaan työtäsi? Miten?

Olen pystynyt, koska työkenttäni on laaja. Liki koko vuosi meni kuitenkin ”lauluttomuudessa”. Lauluttomuus oli masentavaa ja jopa pelottavaa, mieleen hiipi pelko, ettei enää osaa. Ja kun ne muutamat oikeat keikat sai kesän lopussa ja syksyllä tehdä, olivat ne valtaisia voimapaukkuja!

Yhden projektin saimme ensi-iltaan, esityksiä ehti olla vain kaksi ennen loppuvuoden sulkua. Ja tätä harjoittelimme kesän kauneimmat päivät – ikkunattomassa tilassa.

Loppusyksy meni kirjoittaessa, yhden projektin ohjaamisessa ja tulevan kantaesityksen lauluntekstien kirjoittamisessa.

Joulukuussa alkoivat harjoitukset teatterilla. Saimme harjoitella, koska meidän työryhmämme on pieni. Olimme etuoikeutettuja. Mutta myös turhautuneita. Koko teatterikentän vuoksi. Kollegoiden ja ystävien kriistilanteet surettivat. Ja surettavat edelleen.

Millainen on ollut mielialasi?

Täytyy sanoa, että mieli on ollut kovilla. Sairaus on vaikuttanut siihen osittain, on ollut yllättäviä muistamisongelmia, väsymystä ja – ahdistusta.

Kohtaamattomuus, ajatus tulevaisuuden epävarmuudesta, läheisten oikeiden tapaamisten kaipuu ja ystävien ikävöiminen ovat kiinni minussa, kuten varmasti meillä kaikilla.

Jo vuosi sitten sanottiin, että paluuta entiseen maailmaan ei ole. Mitä ajattelet asiasta nyt?

Tätä miettii päivittäin. Unissa matkustan lomille, tunnen tuoksut, muistan ilon ja vapauden tunteen, kun lentokoneesta astuu kosteaan lämpöön. Ja aamulla mietin, että josko enää koskaan reissataan? Lähimatkailun merkitys kasvaa. Luonnossa liikkuminen tulee jäämään. Kiireen ei tarvitsisi enää tulla olemaan työnteon määritelmä. Teho voi olla myös rauhassa tekemisessä.

Pahimpana pelkona henkilökohtaisesti on se, että tästä jää tämä ihmispelokkuus, säikkyvät katseet, epäluuloisuuden ilmapiiri. Halaammeko enää? Kosketammeko toista lämpimästi? Otammeko kiinni kädestä, jos tuntuu, että ihminen sitä tarvitsee tai minä tarvitsen?

Ei, ei palaa kaikki ennalleen. Hyviä asioita tulee kyllä jäämään. Influenssat jäävät vähemmälle, koska käsihygienia on meissä jo kiinnikasvaneena. Turhat työmatkat kampaviineripalavereihin vähenevät. Säästämme luontoa matkaamalla vähemmän. Toivottavasti voimme keskittyä kohtaamaan ihmisen – hetkessä, oikeasti.

Millaisen viestin haluat lähettää julkisuuteen nykyisessä tilanteessa? Millaiset terveiset haluat lähettää yleisölle?

Jaksetaan antaa turpiin tälle virukselle. Jaksetaan toimia vastuullisesti. Vaikka kuinka kaipaisimme jo ikuista kesää tai vappua, meidän on toimittava älykkäiden ihmisten tavoin. Suojeltava läheisiämme ja kanssaihmisiämme.

Me kaikki kulttuurin eri aloilla toimivat ihmiset koko tällä haavoittuneella ja laajalla kentällä varmasti yhdymme suureen huutoon:

Taide kaikkine eri muotoineen on yhteiskunnan tärkeimpiä tukipilareita! Ihmiset, jaksakaa kaivata elävää taidetta! Laulua, soittoa, kuvia, musiikkia, tanssia, säveliä, kilkutuksia, tunteita, elämyksiä, liikutusta, riemua, naurua, kananlihoja, kikatuksia, ällistyksiä, riehaantumisia, tolaltamenemisiä, järkyttymisiä, vihastuksia, ihastumisia, vakuuttumisia, rakastumisia, itkukohtauksia, hellyydentäyttymisiä ja haltioitumista!

Jaksakaa rakastaa taidetta. Odottakaa meidän kohtaamisiamme. Me janoamme niitä tapaamisia, kuovimme kavioillamme kevään paljastamaa hiekkaa. Yksin ja kaikki yhdessä!

Katso ja kuuntele


Susanna Haavisto & Eija Ahvo Punaisessa langassa 2021


Susanna Haavisto Q ja tähdet -ohjelmassa 1992

Taiteilija toisena koronakeväänä 2021

Keskustelu sulkeutuu 1.5.2021.
Keskustele

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri