Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Flinkkilä & Kellomäki pääkuva

”Pahimmat epäonnistumiset ovat olleet meille myös henkisiä kasvunpaikkoja”– Duudsonien soturijoukko ei kaveria jätä

Duudsonit eli Jukka Hildén, Jarppi Leppälä, HP Parviainen ja Jarno Laasala Mediapoliksen studiossa Tampereella Anne Flinkkilän haastattelussa.
Duudsonit eli Jukka Hildén, Jarppi Leppälä, HP Parviainen ja Jarno Laasala Mediapoliksen studiossa Tampereella Anne Flinkkilän haastattelussa. Kuva: Harri Hinkka, Yle Flinkkilä & Kellomäki,Duudsonit

Duudsonien ystävyys on pitkän matkan laji. Hurjat temput ovat vaihtuneet puheeseen mielen haasteista, itsensä löytämisestä ja toveruudesta, joka kestää niin itkut kuin räjäytyksetkin. Jukka, Jarppi, Jarno ja HP harvinaisessa yhteishaastattelussa

”Olemme neljä lapsuudenystävää napapiiriltä, elämme täysillä ja teemme hullunkurisia temppuja.”

Näin Duudsonien Jukka Hildén tapasi esitellä porukan tekemiset, kun nelikon temppuohjelmille haettiin kansainvälistä rahoitusta milloin Cannesin festivaaleilta, milloin Hollywoodin viihdepyhätöistä.

Ja tulihan sitä menestystä. Duudsonien huimat, taitavat ja älyttömät temput on nähty 150 maan televisioissa.

– Unelmoikaa, seuratkaa unelmianne, sen haluan sanoa kaikille. Pitää vaan muistaa, että ne unelmat eivät toteudu itsestään, niiden eteen pitää tehdä rajusti töitä, Jukka Hildén sanoo.

Suosiota ja menestystä on Duudsoneille tullutkin, mutta myös isoja epäonnistumisia ja koetuksella ovat olleet niin jaksaminen kuin ylipäätään yhteinen tekeminen.

Tänä päivänä Duudsonit eli Jarno Laasala, Jukka Hildén, Jarppi Leppälä ja HP Parviainen sanovat olevansa sinut itsensä ja toistensa kanssa ja haluavat yhä enemmän valjastaa sen kuuluisan Duudson-energian hyvän palvelukseen.

Uusin aluevaltaus on Mielenterveyden keskusliiton Hyvän mielen lähettiläinä toimiminen.

– Se on meille suuri kunnia. Haluamme kertoa siitä, miten herkkyys ja lujuus asuvat samassa ihmisessä, miten itku on ihan ok ja miten ystävyys pitää toivoa yllä vaikeinakin aikoina, Jarno sanoo.

Duudsonit vetävät autolla vuodesohvaa, jossa kaksi Duudsonia kyydissä.
Duudsonit vetävät autolla vuodesohvaa, jossa kaksi Duudsonia kyydissä. Kuva: Duudsonien kotialbumi Duudsonit

Joupiska, silloin ennen

Duudsonien tarina alkoi Seinäjoelta, Etelä-Pohjanmaan sydämestä. Oli 90-luvun puoliväli ja kaveriporukka keksi laskea Jouppilanvuoren eli Joupiskan hyppyristä suksien sijaan rattikelkalla.

Lumilautailutausta toi sekä kehonhallintaa että yhteisöllisyyttä. Kohta jo vedettiin sohvaa auton perässä, lautailtiin kurarinteillä ja Jarno alkoi kuvata ja editoida kaveriensa tekemisiä.

– Olin koulukiusattu poika ja unelmoin suuria. Halusin näyttää kiusaajilleni, että minusta on johonkin. Kun tutustuin Jarppiin ja Jukkaan, niin Duudsoneista tuli se taikamaailma, missä kaikki on mahdollista, sanoo Jarno.

– Kun on hiljaista, kuuluu surinaa, Jarnon aivot ovat silloin töissä, muut Duudsonit nauravat.

Jarno Laasala Mediapoliksen studiossa Tampereella.
Jarno Laasala Jarno Laasala Mediapoliksen studiossa Tampereella. Kuva: Harri Hinkka, Yle Jarno Laasala,Flinkkilä & Kellomäki

Ystävyys on kestänyt läpi vuosien, vaikka kaikilla on omat tarinansa ja omat haasteensa. Koulukiusaaminen jätti Jarnoon pitkät jäljet. Jukka puolestaan on kantanut alkoholistiperheen lapsen taakkaa.

– Minä olen aina ollut se huolehtija ja kokenut paineita siitä, että kaikilla on asiat hyvin, ikään kuin se olisi minun vastuullani. Toisaalta meillä kotona oli paljon rakkautta ja nyt tiedän, että vanhempani yrittivät parhaansa. Terapiassa olen tajunnut, että minulla on myös lupa hellittää, Jukka sanoo.

Jarppi on porukan luottomies, se jolla on hyvä itsetunto ja pilke silmäkulmassa. Jarppiin voi muiden mielestä aina luottaa. Hän osaa kuunnella, jos muut ovat murhemielellä.

– Olen kyllä aika ujo, en ole suuna päänä ensimmäisenä tekemässä numeroa itsestäni. Tarkkailen.

Muita paria vuotta nuorempi HP solahti porukkaan hyvin. HP tunnetaan hurjista tempuista, joissa kroppa joutuu äärirajoille.

– Joskus rukoilen, jos pelottaa. Olen ollut isosena rippileirilläkin ja voi sanoa, että olen hengellinen ihminen. Se on sellaista lapsenuskoa, että loppujen lopuksi kaikki menee hyvin.

HP Parviainen Mediapoliksen studiossa Tampereella, hymyilevä tatuoitu mies.
HP Parviainen. HP Parviainen Mediapoliksen studiossa Tampereella, hymyilevä tatuoitu mies. Kuva: Harri Hinkka, Yle Hannu-Pekka Parviainen,Flinkkilä & Kellomäki

Positiivisen anarkian voimin

Duudsonit puhuvat positiivisesta anarkiasta, se on heidän tapansa olla ja tehdä. Positiivinen anarkia tarkoittaa, että asioita katsotaan vähän epätavallisemmasta näkövinkkelistä. Kuten nyt että sohvaa voi vetää autonperässä.

Positiivinen anarkia on kapinaa, mutta se ei ole ilkeyttä. Voisiko positiivisella anarkialla hoitaa mielenterveyttä?

– Pitää löytää rakkautta omaan itseensä. Paljon opetetaan sitä, että pitää olla muille hyvä ja niin pitääkin, mutta siinä käy niin, että unohtaa itsensä. Itsestään huolen pitäminen on positiivista anarkiaa, sanoo Jarno

– Kyllähän se on niin, että kun itsellä on hyvä olla, niin silloin pystyy olemaan hyvä myös niille ihmisille, jotka ovat siinä lähellä, Jarppi sanoo.

Duudsonit ovat katkoneet luitaan, on tullut palovammoja, ja tiikerin kanssa on taisteltu. Mikä vaarassa, ehkä jopa kuolemanvaarassa, sitten viehättää? Onko se sama, kuin että vuorelle pitää kiivetä siksi, että se vaan on siellä?

– Kai se on sellaista kiinnostusta siihen jännitykseen. Me ollaan uhkarohkeita, mutta ei tyhmänrohkeita, Jukka sanoo.

– Muistan sen, kun ajoin mopolla jorpakkoon ja jalka katkesi kolmesta kohtaa. Sitten meni lautaillessa solisluu. Sairaalassa vieressä makasi mies, joka oli katkaissut jalkansa kotipihassa. Elämä on riski, HP filosofoi.

Jarnon vastuulla on pitkälti ollut temppujen suunnittelu ja sen varmistaminen, että kaikki sujuisi hyvin.

Salon vanhan sokeritehtaan piti räjähtää kauniisti ja Jarpin jäädä valjaisiin roikkumaan. Jotain meni kuitenkin pieleen, ja Jarppi vajosi rakennuksen raunioihin.

– Siinä hetkessä oli kyllä joku suojelus, että Jarppi jäi henkiin, Jarno sanoo.

– Silloin tuli kyllä ensimmäistä kertaa mielen, että näissä tempuissa voi oikeasti lähteä henki. Jotenkin on aina helpompi olla tekemässä itse sitä temppua kuin katsoa vierestä, Jukka pohtii.

Jukka Hildén Mediapoliksen studiolla Tampereella.
Jukka Hildén. Jukka Hildén Mediapoliksen studiolla Tampereella. Kuva: Harri Hinkka, Yle Jukka Hilden,Flinkkilä & Kellomäki

Unelma Amerikasta

Nelikon suurin unelma oli menestyä Yhdysvalloissa. Musiikkikanava MTV osti Duudsonien sarjan, ja siihen pistettiin likoon paljon. Oli rahat, onnistumisen paineet, jaksaminen ja ystävyys.

Hollywoodin lait olivat ankaria ja menestykselle oli tulla kova hinta. Toki menestystä tuli, mutta kun toista tuotantokautta sarjasta ei tilattukaan, epäonnistumisen tunne oli musertava. Ensin paloi loppuun Jarno, sitten Jukka.

– Ilo katosi elämästä, se entinen hulvaton tekeminen oli puurtamista ja aamulla ei jaksanut nousta sängystä ylös, miehet kuvaavat tuntojaan.

Jarno sanoo tajuavansa nyt, että armottoman itsensä piiskaamisen takana oli se pikku-Jarno, joka halusi näyttää.

– Määrittelin ihmisarvoni menestyksen kautta ja ajattelin, että olen huono, epäonnistunut ihminen. Se loppuunpalaminen oli kyllä pysäyttävä juttu.

Kun muut palasivat Suomeen, Jukka jäi yksin Yhdysvaltoihin hoitamaan Duudsonien asioita. Duracell-Jukan vauhti alkoi kuitenkin hiipua, ja lopulta uupumus oli niin syvää, ettei mies jaksanut nousta sängystä.

– Olin kadottamassa jotakin olennaista itsestäni. Kipinä oli poissa, Jukka muistelee.

Jarppi ja HP selvisivät vähemmällä. Heillä ei ollut myöskään vastuuta bisneksen taloudellisesta puolesta. Vaikka HP teki hurjimmat temput, runnellun kehon ja mielen tasapaino säilyi.

Jarppi puolestaan sanoo joskus ihmetelleensä, että miten hän onkin pysynyt järjissään.

– Olisiko se siinä, että minulla on aika hyvä itsetunto, kodin peruja, kun siellä aina kannustettiin ja uskottiin minuun.

Jarppi Leppälä Tampereella Mediapoliksen studiolla.
Jarppi Leppälä. Jarppi Leppälä Tampereella Mediapoliksen studiolla. Kuva: Harri Hinkka, Yle Jarno Leppälä,Flinkkilä & Kellomäki

Hyvän tekemisen taito

Hakekaa apua, jos on paha olo, sanovat Duudsonit ja niin he tekivät itsekin. Yhteinen terapia ja syvälle omiin juuriin meneminen vakuuttivat nelikon siitä, että he haluavat vielä jatkaa yhteistä matkaa.

Silloin syntyi Duudsonit tuli taloon, paras tekemämme tv-sarja, he sanovat. Perheitä autettiin, mutta omalla tyylillä eli kasvimaa tehtiin räjäyttämällä ja sotkuisen perheen rojut siivottiin näkyvistä imuautolla.

– Se oli terapiaa myös meille, saatiin tehdä hyvää, auttaa perheitä ja etenkin lapsia. Se tehtiin shokkimeiningillä, siinä avautuu vähän uusia hermoratoja ja ajatuksia, Jarno sanoo.

– Huomattiin, että monet perheet viettivät tosi vähän aikaa yhdessä. Siihen halusimme puuttua, varsinkin kun se kiire oli usein keinotekoista, itse tehtyä, Jarppi sanoo.

Entäpä sitten Duudsonien omien lasten kasvatus? Onko siellä ihan villi länsi vallalla?

– No ei todellakaan ole, tuntuu päinvastoin siltä, että rajat ovat tosi tiukat. Kun poikani leikkivät ja touhuavat, niin näen jo kymmenen tapaa, miten asiat voisivat mennä pieleen. Tieto lisää tuskaa, Jarppi sanoo.

Kampanjointi koulukiusaamista vastaan on vienyt Duudsonit satoihin suomalaisiin kouluihin.

Kun Jarnoa kiusattiin koulussa ja Jukka tunnustautuu kiusaajaksi, on porukan katu-uskottavuus koululaisten parissa taattu.

– Ihan täysi nollatoleranssi. Itse olin vilkas poika, ja minua pidettiin kiusaajana. Kun siihen puututtiin heti, ymmärsin muuttaa käytöstäni, Jukka sanoo.

– Se, mitä puuttuu, on lämpö ja myötätunto. Minullahan on opettajan koulutus ja olen toiminut opettajana. Sanon suoraan, että älkää nyt hyvät päättäjät enää kouluista leikatko, HP sanoo.

Duudsonit Yhdysvalloissa Six Flags -huvipuiston edustalla.
Duudsonit Yhdysvalloissa Six Flags -huvipuiston edustalla. Kuva: Duudsonien kotialbumi Flinkkilä & Kellomäki,Duudsonit

Minä riitän

Duudsonien temput uhmaavat kuolemaa, mutta konkreettisesti kuolema tuli lähelle, kun Jarno sai kuulla sairastavansa ihosyöpää.

– Se oli kova juttu. Uskoin kyllä, että parannun ja niin kävikin. Kyllä se sai pohtimaan, että kuka minä oikein olen ja mitä minä elämältä haluan, Jarno sanoo.

Myös muut Duudsonit uskoivat, että Jarnon aika ei ollut vielä tullut. Yhdessä mennään vielä.

Ja Jarno, ne kuuluisat aivot ovat taas surisseet ja tässä on tulos.

– Minä riitän. Minä riitän tällaisena ja me riitämme. Siinä se.