Lastenkirjailija Siri Kolu elää tuplariskiryhmäläisenä täydellisessä eristyksessä ja kokee, että maailma on mennyt rikki. Hän pitää silti itseään onnekkaana.
Koko maailma ja sen mukana oma kulttuurielämämme on ollut jo vuoden seisahtuneena koronapandemian vuoksi. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan tilanne jatkuu. Kulttuurin tekijät ovat ottaneet tässä poikkeusajassa kovia iskuja vastaan.
Kysyimme eri alojen taiteilijoilta, miten he viettävät koronakevättä, jo toista peräkkäin. Mitä he ajattelevat omasta ja kulttuurimme nykytilanteesta ja tulevaisuudesta?
Esitimme samat kysymykset, jotka Yle Klassinen on kysynyt suomalaisilta muusikoilta ja säveltäjiltä jo kahdesti, koronakeväänä 2020 ja 2021.
Kysymyksiin vastaa lastenkirjailija Siri Kolu
Missä olet juuri nyt?
Kotonani Vantaalla, jossa teen etätöitä ja lapset käyvät etäkoulua.
Miten koronapandemia on viimeisen vuoden aikana vaikuttanut elämääsi?
Olen tavannut kahta perheen ulkopuolista ihmistä sitten pandemian alettua maaliskuussa viime vuonna. Olen tuplariskiryhmää, ja läheisissä on paljon riskiryhmäläisiä. Elän täydellisesti eristyksessä. Mieheni hoitaa kaupassakäynnit ja apteekit ja vastaanottaa postipaketit. Kustantajiin koti- ja ulkomaassa olen yhteydessä virtuaalisesti. Ystävien kanssa soittelemme.
Toisin kuin luullaan, korona on jättänyt jälkensä myös kirjailijoiden toimeentuloon. Odotin kahta Rosvolat-ensi-iltaa, joista toinen peruttiin nyt maaliskuussa 2021 kokonaan, kun esitys olisi pitänyt siirtää taas vuodella eteenpäin. Kirjailijavierailuja on peruttu. Kirjailijoiden tulorakenteelle erittäin tärkeät lainauskorvaukset pienenevät huomattavasti tänä ja ensi vuonna, kun kirjastot ovat olleet aika ajoin kiinni tai toimineet noutokirjastoina. Seuraavista live-kirjamessuista kukaan ei uskalla enää edes puhua.
Oletko pystynyt jatkamaan työtäsi? Miten?
Olen lottovoittaja, minulla on tuleviksi vuosiksi valtion pitkä apuraha. Työskentelyapuraha mahdollistaa, mutta myös haastaa tekemään töitä. Julkaisen syksyllä kaksi kirjaa ja yhden toimitteen. Olen onnekas, kun saan ja voin tehdä töitä. Vierelläni elää teatteritaiteilija, jonka toimeentulon edellytykset katosivat kokonaan.
Millainen on ollut mielialasi?
Vaihtelee. Valostui, kun sain ensimmäisen rokotteen maaliskuussa 2021.
Tämä silti pääviesti: lastenkirjallisuuden tekeminen ei ole koskaan tuntunut näin paljon kutsumusammatilta kuin nyt. Poikkeusajan lapset tarvitsevat seikkailua, naurua ja maailmoja, joissa käy hyvin.
Koetan motivoida itseäni ajattelemaan, että tämä lastenkirjailijan roolini on nyt tärkein tehtäväni toisena poikkeusvuonna 2021.
Jo vuosi sitten sanottiin, että paluuta entiseen maailmaan ei ole. Mitä ajattelet asiasta nyt?
Ajattelen edelleen täysin samalla tavalla. Pohdin, onko minulle riskiryhmäläisenä normaalia elämää edes vuonna 2023 tai 2024. Voi olla, että en matkusta enää kirjojeni julkaisutilaisuuksiin ulkomaille. Lontoossa Rosvola-julkaisu olisi kesäkuussa, mutta en uskalla ottaa riskiä.
Ajatus sukujuhlista tai messuhälinästä synnyttää nyt vain paniikin kaltaisia tunteita. Vaikka rajoitukset puretaan, on edessä oleva tunnetyö valtavan suuri.
Oman neljän hengen maailmamme on mennyt rikki, päivittynyt tavalla, joka ehkä ei palaa ennalleen. Taloudelliset rakenteet huojuvat pitkään. Olemme perheenä kuitenkin huomanneet, että kaikki koronan tuottamassa päivittymisessä ei ole pahasta, olemme tehneet myös arvoremonttia. Oma koronaeristyksemme on myös etuoikeutettua. Meillä on kirjat, mielikuvitus, striimatut esitykset, Suomen kaunis luonto ja toisemme.
Millaisen viestin haluat lähettää julkisuuteen nykyisessä tilanteessa? Millaiset terveiset haluat lähettää yleisölle?
Julkisuuteen: On juuri nyt kulttuuriteko nostaa arvosteluilla kotimaista kulttuuria ja taidetta. Antakaa palstatilaa kotimaisille taiteilijoille ja eritoten suomalaisille lasten- ja nuortenkirjallisuuden tekijöille, joita kulttuuripalstoilla ja -ohjelmissa näkyy erinomaiseen teosten laatuun nähden ällistyttävän vähän. Näkyvyys suomalaisille tekijöille tuottaa myös toimeentuloa näille taiteilijoille.
Yleisölle: Kuluttakaa kotimaista kulttuuria. Ostakaa lippuja striimeihin, kaikkea hyvää ei saa ilmaiseksi. Ostakaa kotimaisten tekijöiden kirjoja, ja jos luette, katsotte tai kuuntelette jotakin, joka teihin vaikutti, puhukaa siitä ääneen.
Kulttuuri ei elä ilman yleisöään. Suomen kielellä toteutettua kulttuuria ei ole, jos kotimainen yleisö ei sitä kuluta.
Katso ja kuuntele
Me Rosvolat
