Mitä jäi mieleesi rippikoulusta? Muistatko leppeän leiritunnelman, iltatunnilla pakerruksen, hauskat sattumukset vai hengellisen heräämisen ensitahdit? Irtoaisiko muistoistasi yksi Riparitarinoiden iltaan?
Teinin elonportailla rippikoulu on perinteinen askel. Rippikoulutietä on kuljettu lähes 300 vuotta ja edelleen ylivoimainen enemmistö viisitoistakesäisistä sen suorittaa. Ajat ja tavat ovat toki muuttuneet.
Harmaapäät puhuvat vieläkin naimaluvasta, on myös vanha sanonta “rippikoulun käynyt ja rokotettu”, synonyymi kunnon ihmiselle.
Riparin rooli yhteiskunnan portinvartijana on sittemmin liudentunut, mutta joku siinä edelleen nuoriin vetoaa. Monelle rippileiri oli ensimmäinen pidempi reissu poissa kotoa, omanikäisten kanssa saattoi tapahtua ihan mitä vain.
Yksi voi muistaa ripareilta salatupakoinnin tai -pussailun, toinen lähetyskäskyn ulkoa lukemisen. Kolmannelle mieleen tulevat valoisat kesäillat, jollaisia ei enää valmisteta. Niin ja se hulppea karonkka, rippijuhlat! Risti kaulaan ja lisää voileipäkakkua!
Väitän, että jokainen riparin käynyt muistaa kokemuksesta jotain. Kerro oma muistosi, sillä niistä on riparitarinoiden illan tilkkutäkki kudottu!
Tiistaina 13.4. klo 18 kajahtaa Riparitarinoiden illan ensisointu, isosena ja saarnamiehenä toimii Olli Haapakangas. Jää kuuntelemaan!
