Laila Tarpila
Yle
Tiina-Maija Lehtonen
Yle
Koronapandemian aiheuttamista vaikeuksista huolimatta Tanskassa asuva kapellimestari Eva Ollikainen pitää pysähtymistä myös hyvänä asiana. Pitäisikö kiinnittää enemmän huomiota paikallisiin taiteilijoihin sen sijaan, että rahdataan solisteja, kapellimestareita ja orkestereita ympäri maailmaa?
Keväällä 2021 elämme yhä poikkeuksellisia aikoja. Koko maailma ja sen mukana oma musiikkielämämme on ollut jo vuoden seisahtuneena koronapandemian vuoksi. Kukaan ei tiedä kuinka kauan tilanne jatkuu.
Kun koronapandemia alkoi, kysyimme suomalaisilta muusikoilta ja säveltäjiltä, miten he viettivät poikkeuksellista kevättä. Nyt kysymme, miten he ovat selvinneet jo vuoden mittaiseksi venyneestä hiljaisesta ajasta. Mitä he ajattelevat nykytilanteesta ja tulevaisuudesta.
Kapellimestari Eva Ollikainen vastaa
Missä olet juuri nyt?
Kotona Tanskassa.
Miten korona-pandemia on viimeisen vuoden aikana vaikuttanut elämääsi?
Omassa kuplassani tämä on ollut huikeaa aikaa: viime vuonna olin lähes 9 kuukautta kotona!
En ollut ikinä ollut niin kauan lasteni tai puolisoni kanssa yhdessä, todella etuoikeutettua saada oppia tuntemaan omia läheisiään aivan toisella tasolla kuin aikaisemmin oli mahdollista. Kylmää ajatella että ilman pandemiaa ne lasten ensimmäiset 18 vuotta olisivat saattaneet vain humahtaa ohi, ilman että olisimme ikinä pysähtyneet.
Oletko pystynyt jatkamaan työtäsi? Miten?
Tämä sähköpostin ja zoomin ääressä roikkuminen on lisääntynyt aivan eksponentiaalisesti.
Islannissa olen tehnyt muutaman reilun kuukauden mittaisen jakson. Oli todella antoisaa saada tehdä töitä oman orkesterin kanssa niin monta viikkoa putkeen (paitsi kun maanjäristykset ravistelivat).
Millainen on ollut mielialasi?
Ristiriitainen. Toisaalta omalla kohdallani tuntuu että matkustamisen väheneminen ja karanteenissa istuminen on ihan terveellistä.
Toisaalta huoli ympäröivästä maailmasta on todella kova: taloudellinen ahdinko on monella hirvittävä tällä hetkellä, siellä missä on mielenterveys- tai päihdeongelmia entuudestaan on niitä varmasti nyt vielä enemmän.
Perheväkivalta ei varmaankaan ole laskussa tällaisessa maailmantilanteessa. Sydäntäsärkevintä on ajatella lapsia jotka elävät moniongelmaisissa perheissä, miten ihmeessä he selviävät jos eivät pääse edes kouluun pitkiin aikoihin?
Pelkään että tästä ajasta jää syvät arvet liian monelle.
Jo vuosi sitten sanottiin, että paluuta entiseen maailmaan ei ole. Mitä ajattelet asiasta nyt?
Vuosi sitten ajattelin että "ennen kesää tämä kaikki on ohi". Nyt pandemia on riehunut jo yli vuoden, eikä loppua vielä näy.
Varmasti tämä aika tulee olemaan vedenjakaja monen elämässä, pysähdytään miettimään miten todella halutaan viettää loppuelämä.
Tuttavapiirissäni on jo useita, jotka ovat vaihtaneet alaa kokien että nyt on oikea aika. Toisaalta jotkut joutuvat vaihtamaan alaa jos töitä ei kertakaikkiaan ole.
Klasarimaailman täytyy myös katsoa itseään peiliin, miten me kohtaamme tulevaisuuden? Voimmeko me rahdata solisteja, kapellimestareita ja orkestereita ympäri maailman samaan tahtiin tulevaisuudessa? Vai olisiko jo meidänkin aika kantaa kortemme kekoon ilmastonmuutosta ajatellen?
Pandemia on osoittanut että hienoja ja kiinnostavia taiteilijoita löytyy joka maassa, ehkä tästä lähtee sysäys tukea paikallisia taiteilijoita?
Millaisen viestin haluat lähettää julkisuuteen nykyisessä tilanteessa?
On ollut kiinnostavaa nähdä että kun on poliittista tahtoa, päätöksiä voidaan tehdä todella nopeasti.
Pandemian lisäksi meillä on toinenkin suuri ongelma, ilmastonmuutos. Voisivatkohan poliitikot vihdoinkin tehdä – varmaankin epäsuosittuja, mutta tärkeitä! – päätöksiä jotta voisimme jättää tämän maapallon edes jossakin kuosissa tuleville polville?
Millaiset terveiset haluat lähettää yleisölle?
Mietin yleisöämme tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Minkälaista musiikkia tarvitsemme pandemian jälkeen? Oodeja ilolle vai sielunmessuja? Vai sellaista joka antaa tilaa ajatuksille? Vai pakottaa ajatukset pois tästä maailmasta?
Voin puhua kaikkien kollegoiden puolesta että emme malta odottaa, että saamme taas soittaa täysille saleille. Tippa tulee varmasti linssiin lavan molemmin puolin kun se päivä koittaa!
Kapellimestari Eva Ollikainen aloitti syksyllä 2020 nelivuotiskauden Islannin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana. Syksyllä hän aloitti myös firenzeläisen Orchestra della Toscanan ylikapellimestarina. Syksystä 2018 lähtien hän on toiminut ruotsalaisen Nordiska Kammarorkesterin ylikapellimestarina.
Lue myös kapellimestari Eva Ollikaisen vastaukset koronapandemian puhjettua keväällä 2020 "En unohda ikinä sitä lasteni hymyä kun sanoin, että nyt olenkin kuusi viikkoa kotona"
Lokakuussa 2018 kapellimestari Eva Ollikainen johti Sinfonia Lahtea Kansainvälisen Paulon sellokilpailun välierissä Sibeliustalossa Lahdessa.
