Hyppää pääsisältöön

Maksimoi perunasato – Strömsö testasi neljä eri menetelmää ja yksinkertaisin voitti

Kiinnostus perunanviljelyyn ampaisi korkeuksiin viime kesänä. Se johtuu osin varmasti siitä, että vietimme enemmän aikaa puutarhassa viime vuonna, mutta myös siitä, että peruna on sekä hyvää että helppoa viljellä.

Testasimme Strömsössä perunanviljelyä neljällä eri tavalla nähdäksemme, mikä menetelmä antoi eniten satoa. Sama lajike, sama määrä ravinteita, samat edellytykset. Yllätyimme tulokssta.

Peruna.
Peruna. Kuva: Yle/Strömsö Strömsö,Lena Gillberg,peruna

Valitsimme hyvän, ruvenaran Annabellen

Annabelle on nopeakasvuinen, antaa suuren sadon ja soveltuu hyvin varastoitavaksi mutta on lisäksi hyvänmakuinen. Annabellen voi istuttaa suhteellisen kylmään maahan, mikä antaa varhain uutta perunaa. Se tuntui hyvältä valinnalta.

Normaalisti Annabelle kypsyy muutaman viikon varhaisimpia lajikkeita myöhemmin ja mitä pohjoisempana ollaan, sitä myöhemmin.

Testissä oli tärkeää, että peruna ei ole ruvenkestävä, koska halusimme nähdä, tuottiko jokin neljästä menetelmästä rupisempia perunoita. Annabelle on ruvenarka.

Jos haluaa varmistaa uudet perunat juhannuspöytään, pitää valita varhainen lajike. Voi myös voittaa muutaman viikon esikasvattamalla siemenperunoita sisällä ennen kuin panee ne maahan. Nostokypsyys riippuu tietenkin lämpötilasta, säästä, kasvupaikasta ja viljelyvyöhykkeestä.

Peruna.
Annabelle valmiina istutettavaksi. Peruna. Kuva: Yle/Monica Storm Strömsö,Lena Gillberg,peruna

Olemme käyttäneet mahdollisimman samankokoisia siemenperunoita, jotta tulos olisi mahdollisimman oikeudenmukainen. Pieniin siemenperunoihin tulee vähemmän ”silmiä”, siksi sanotaan, että perunoita tulee vähemmän, mutta ne ovat isompia.

Iso siemenperuna voidaan jakaa useamman siemenperunan saamiseksi, mutta leikkauspinta pitää kuivata kunnolla, ennen perunan istuttamista mädän välttämiseksi.

Kokeilimme neljää viljelytapaa

Strömsön keittiöpuutarhassa on neljä viljelyalaa, joilla testasimme neljää eri viljelymenetelmää: perinteistä viljelyä (1), viljelyä no dig -menetelmällä (2), kateviljelyä (3) ja viljelyä hiekkaan, jossa on biohiiltä (4).

Keittiöpuutarha
Neljä ruutua – neljä menetelmää. Keittiöpuutarha Kuva: Yle/Monica Storm Strömsö,Lena Gillberg,peruna

1. Perinteinen viljely

Alueella, jota kutsumme perinteiseksi viljelyksi, käänsimme maan talikolla, möyhimme sen kunnolla ja annoimme ravinteita, ennen kuin istutimme perunat.

Perunat istutetaan noin 20–30 cm välein samalla tavalla jokaiseen ruutuun. Koska viljelyalat ovat niin pienet, rivien väli oli sama, koska meidän ei tarvinnut kävellä perunamaalla.

Perunaviljely.
No dig -ruudun pinnan haravoimme kevyesti ennen kuin asettelimme perunat riviin. Perunaviljely. Kuva: Yle/Monica Storm Strömsö,Lena Gillberg,peruna

2. Viljely no dig -menetelmällä

No dig -ruudun pinnan haravoimme kevyesti, ennen kuin istutimme perunat muuten täysin koskemattoman maan pinnalle. Perunoiden päälle lapioimme noin 10 cm paksun kerroksen lannoitettua multaa.

Kompostimultaa suositellaan tarkoitukseen, mutta koska edellytykset tässä testissä haluttiin pitää mahdollisimman samanlaisina, käytimme ruokamultaa, joka ei ole yhtä ravinteikasta kuin kompostimulta.

No dig -menetelmän ideana on, että maaperän mikroeliöstön annetaan möyhiä multa luonnollisella tavalla. Madot, organismit ja mykorritsa saavat tehdä työtä häiritsemättä ja luoda elintärkeän verkoston maahan.

3. Kateviljely

Kolmanteen ruutuun panimme perunat maanpinnalle ja levitimme päälle noin 30 cm paksun kerroksen olkia.

On tärkeää, ettei aurinko pääse paistamaan perunaan, koska silloin se alkaa tuottaa krorofylliä ja glykoalkaloideja (solaniinia ja chakoniinia), jota tekevät perunasta vihreän, kitkerän ja myrkyllisen.

Perunaviljely.
Oljilla peitetty ruutu ja hiekalla ja biohiilellä peitetty ruutu. Perunaviljely. Kuva: Yle/Monica Storm Strömsö,Lena Gillberg,peruna

4. Viljely hiekassa, jossa on biohiiltä

Viimeisessä ruudussa viljelemme hiekkaan. Perunat pannaan kääntämättömään maahan ja päälle lapioidaan noin 10 cm hiekkaa. Hiekkaan sekoitetaan biohiiltä, jossa on saman verran lannoitetta kuin muihinkin ruutuihin käytettiin.

Biohiilellä on kyky sitoa ravinteita, ja se sopii siksi muuten hyvin läpäisevään hiekkaan.

Lannoita, kastele ja multaa siellä, missä on tarve

Peruna ei vaadi erityisen paljon ravinteita, mutta niitä tarvitaan parhaan tuloksen aikaansaamiseksi. Olemme lannoittaneet hevosenlantapelleteillä.

Kateviljelmällä käytimme puolet lannoitteesta kasteluveden mukana istutusvaiheessa ja loput kuukauden kuluttua. Lantapelletit ovat pitkävaikutteisia ja lannoitevesi on nopeavaikutteista.

Perunaviljelmä ei saa missään nimessä olla märkä, mutta vesi voi ehkäistä rupisuutta, joten kastelu on tärkeää. Jos pelkää perunarupea, voi valita ruvenkestävän lajikkeen.

Perunanvarsi
Nuoria perunanvarsia. Perunanvarsi Kuva: Yle/Monica Storm Strömsö,Lena Gillberg,peruna

Kalpeat naatit voivat olla merkki ravinteiden puutteesta. Lannoita siinä tapauksessa lisää nopeavaikutteisella lannoitteella, esimerkiksi veteen liuotetuilla pelleteillä.

Näin siksi, että kun naatti alkaa kasvaa perunasta, perunat alkavat kehittyä naattiin. Uudet pienet perunat kasvavat siis yhä lähemmäs maanpintaa, ja kun naatin pituus on noin 10 cm, on aika mullata.

Multa.
Vain naatin yläosa näkyy multauksen jälkeen. Multa. Kuva: Yle/Strömsö Strömsö,Lena Gillberg,peruna

Multaus on tärkeää, jotta vältytään siltä, että peruna joutuu kosketuksiin auringonvalon kanssa ja muuttuu vihreäksi ja syömäkelvottomaksi. Mullatessa multaa nostetaan naatin ympärille niin, että vain ylimmät lehdet jäävät näkyviin.

Kateviljelyssä multaus on työvaihe, joka jää pois lähes kokonaan.

Suurimman sadon antoi no dig -menetelmä

Osa perunalajikkeista kukkii, mikä kertoo, että voi alkaa korjata satoa. Perunanvarret myös alkavat hiukan kuihtua, kun perunat ovat valmiita.

Jos tietää, mitä lajiketta on istuttanut, on myös tietoa siitä, miten monta viikkoa kypsyminen normaalisti kestää. Voi myös kokeilla varovasti sormin mullasta ja ottaa muutaman pienen mukulan juhannuspöytään.

Testimme tulos oli mielenkiintoinen. Toisaalta siksi, että voittajamenetelmä ei ollut ehkä se, mitä arvelimme, mutta myös siksi, että menetelmä vaati vähemmän työtä kuin perinteiset menetelmät.

Ylivoimaisesti eniten perunoita saimme no dig -viljelmästä. Vähiten satoa antoi kateviljelmä.

Mielenkiintoinen tulos oli, että saimme hiekka/biohiiliviljelmästä suuren määrän perunoita, mutta niiden koko oli hyvin vaihteleva – ennätyssuurista ihan pikkuriikkisiin perunoihin.

Jos olisimme lannoittaneet enemmän loppuvaiheessa, tämä menetelmä olisi ehkä voittanut.

Perunoita.
Perunoita. Kuva: Yle/Monica Storm Strömsö,Lena Gillberg,peruna

Jätä jyrsin parkkiin ja anna luonnon hoitaa homma

Miksi häiritsemme maan omaa parannustyötä, jos tulos on parempi, ellemme koske maahan?

Maanviljelyssä ollaan perinteisesti aina kynnetty pellot, jotta on käännetty maahan kasvinosat antamaan sille ravinteita, mutta se vaikuttaa olevan täysin turhaa työtä.

Kokeile no dig -menetelmää tänä keväänä ja vertaa tulosta. Ehkä maa kiittää sinua antamalla suuren sadon. Niin kävi ainakin meidän testissämme.

Jätä siis jyrsin parkkiin ja anna luonnon tehdä työ maan alla, sillä välin kun annat yläkautta ravinteita ja kompostia – niin maksimoit perunasadon!