Hyppää pääsisältöön

Tanssija, koreografi Mari Rosendahlille nykytanssi on sanatonta taidetta, eikä sitä voi ymmärtää väärin

Mari Rosendahl tanssimassa yllään väljä polvipituinen mekko ja rusetti hiuksissaan.
Mari Rosendahl tanssimassa yllään väljä polvipituinen mekko ja rusetti hiuksissaan. Kuva: Harri Hinkka Kuusi kuvaa,Mari Rosendahl

Mari Rosendahlin elämä on ollut tanssin siivittämää jo pienestä pitäen. Aluksi hän kulki isosisko Hannan jalanjäljissä, mutta sittemmin löytyivät ihan ikiomat askeleet. Tanssiharrastus käynnistyi tyttöjen kotikaupungissa Nokialla Anneli Suovan balettikoulussa.

Joitakin vuosia myöhemmin Mari Rosendahl otti rohkean loikan pyrkimällä ja pääsemällä Suomen kansallisoopperan balettikouluun Helsinkiin. Isosisko oli siellä jo.

Tästä alkoi nykysilmin katsottuna erikoinen ajanjakso: Hanna ja Mari asettuivat asumaan yhdessä toisen, edelleen tunnetun tanssivan sisarusparin, Sini ja Kare Länsivuoren, kanssa. Ilman vanhempia, tuskin teini-ikäiset lapset! Kaikki treenasivat balettia ahkerasti ja hoitivat peruskoulun yläastetta siinä sivussa.

Viikonloppuisin nokialaistyttöjen matkakassit täytettiin kotieväillä, mutta arjesta kaikkien oli selvittävä itse. Mahtaisiko tuollainen järjestely edes olla mahdollinen nykyään – neljä alaikäistä asumassa yhdessä ilman aikuista huoltajaa?

Mari Rosendahl balettipuku ja -tossut yllään nurmikolla sirossa istunnassa ylävartalo suorien jalkojen yli taivutettuna. Taustalla ruusuistutuksia.
Mari Rosendahl balettipuku ja -tossut yllään nurmikolla sirossa istunnassa ylävartalo suorien jalkojen yli taivutettuna. Taustalla ruusuistutuksia. Kuva: Mari Rosendahlin kotialbumi Kuusi kuvaa,Mari Rosendahl

Hyvin kaikki kuitenkin sujui, ja noista varhain Helsingissä solmituista tuttavuuksista on koitunut myöhemmällä uralla paljon iloa.

Kansallisbaletissa saamansa koulutuksen jälkeen Mari palasi Pirkanmaalle ja suuntautui vähitellen nykytanssiin. Uudenlainen hyppy sekin. Tamperelaiseen Tanssiteatteri MD:hen hän on kuulunut sen perustamisesta lähtien vuonna 1997. Oliko klassisesta baletista luopuminen vaikeaa tai haikeaa?

Ensin tuntui oudolta, Mari myöntää, mutta lisää:
– Klassinen baletti on niin järkyttävän tarkkaa ja tiukkaa. Siinä väännetään asentoja, jotka eivät ole luontaisia. Nykytanssissa saa liikkua muhevammin, kokonaisvaltaisemmin ja käyttää voimaa, ja se on jotenkin verevämpää.

Koreografin työstä Mari Rosendahl sanoo, että se lähtee liikkeen tutkimisesta ja teoksen aihepiiristä. Lopputulos syntyy vuorovaikutuksessa muun ryhmän kanssa.
– Ei kannata suunnitella liikaa, vaan tilanne saattaa synnyttää sen, että teos lähteekin ihan eri radalle, ja ne ovat ne parhaat hetket!

Entä kumpi on yleensä ensin, musiikki vai liikkeellinen tanssi-idea? Joko tai, sanoo Mari, mutta kiittää tanssin haltiakummeja siitä, että tanssiteatteri MD:llä on onneksi oma "kotisäveltäjä", Tampereen konservatorion musiikin lehtori Jussi-Pekka Nuto, mies monen Marin tanssiteoksen sävelten takana. Heidän yhteistyötään Mari kuvailee tasavertaiseksi. Kumpikin voi tuoda esille ideoitaan, ja niitä pallotellaan halutun lopputuleman saavuttamiseksi.

Luovuus vaatii keskittymistä ja uusiutumista. Tanssiteatterilaisen päivät ovat pitkiä ja keho koetuksella. Silti Mari sanoo, ettei valitsisi toisin, koska rakkaus tanssiin on syvällä sielun sopukoissa. Valinnan on kuitenkin oltava tietoinen:
– Joko sä teet tätä työtä tai sä et tee tätä työtä. Niin se on, sanoo Mari.

Mari Rosendahl tanssimassa yllään väljä polvipituinen mekko ja rusetti hiuksissaan.
Mari Rosendahl Tanssiteatteri MD:n esityksessä Myrsky vuonna 2015. Mari Rosendahl tanssimassa yllään väljä polvipituinen mekko ja rusetti hiuksissaan. Kuva: Harri Hinkka Kuusi kuvaa,Mari Rosendahl

Tanssiteatteri MD:ssä toimimisen ohella Mari Rosendahl on tehnyt tilauskoreografioita useille muillekin tahoille ja vieraillut tanssijana monenlaisissa produktioissa kotimaassa ja ulkomailla sekä vastaanottanut vastavierailuja Tampereelle tanssiteatteri MD:hen. Kohtaamiset ovat olleet hedelmällisiä.

Mari on tehnyt yhteistyötä useita koti- ja ulkomaisia muotoilualan palkintoja saaneen Stefan Lindforsin kanssa jo yli kaksi vuosikymmentä. Lindforsin luovuus ulottuu todella laajalle, niinpä hänen projekteihinsa on tarvittu myös Mari Rosendahlin tanssi- ja koreografitaitoja.

Yhteiset retket alkoivat Lindforsin Abagus-tuolin lanseeraustilaisuudella Kööpenhaminassa vuonna 1999 ja johtivat uusien bussikatoksien päällä tanssimiseen Helsingissä vuonna 2012. Vastavuoroisuuden nimissä Mari rohkeni neljä vuotta myöhemmin pyytää Lindforsia visuaaliseksi suunnittelijaksi omaan surrealistiseen, 30. ammattitanssijavuotta juhlistavaan, Secunda Prattica -tanssiteokseensa. Siitä tuli hyvä!

Mari Rosendahl, Stefan Lindfors ja Jussi-Pekka Nuto.
Mari Rosendahl, Stefan Lindfors ja Jussi-Pekka Nuto. Mari Rosendahl, Stefan Lindfors ja Jussi-Pekka Nuto. Kuva: Harri Hinkka Kuusi kuvaa,Mari Rosendahl

Nykytanssimme gurun, kansainvälisesti ansioituneen Tero Saarisen Mari Rosendahl on tuntenut jo noista nuoruuden kansallisoopperan balettikouluvuosista asti. Teron irtauduttua Kansallisbaletista ja palattua myöhemmin maailmalta takaisin Suomeen tanssiinsa aasialaisvaikutteita saaneena Mari ja kollegat pyysivät Teroa tekemään heille nykytanssikoreografian, jonka nimeksi tuli Hurmaa 1.

Teron liikekieli on Marille läheistä ja luontevaa. Yhteistyö onnistui tuolloin vuonna 1993 niin hyvin, että kun Tanssiteatteri MD täytti 20 vuotta vuonna 2017, Tero Saarinen loi ryhmälle juhlateoksen Loopit! Alkuvuonna 2021 teos palasi MD:n ohjelmistoon uudistettuna versiona, mutta koronatilanteen vuoksi esitys nähtiin striimattuna. Syksyllä on pyrkimys live-esityksiin.

Tanssijat Mari Rosendahl ja Tero Saarinen selfiessä.
Tero Saarisen ottama selfie Marista ja itsestään Loopit-esityksen harjoitusten yhteydessä 2021. Tanssijat Mari Rosendahl ja Tero Saarinen selfiessä. Kuva: Tero Saarinen Kuusi kuvaa,Mari Rosendahl

Tanssin maailman ohella Mari Rosendahlin elämässä on toki muitakin tärkeitä tekijöitä. Vesielementti on hänelle hyvin mieluinen, ollut jo lapsuudesta asti. Vesi huuhtoo huolet ja virkistää mielen. Ja sisaruus on ikuinen side.

Teksti: Ritva Alpola