"Romaanin kirjoittaminen auttoi taas luottamaan, että on elämää, tehtävää ja tarkoitusta edessäpäinkin." 55 vuotta täyttävä muusikko Raakel Lignell uskoo, että oma polku löytyy nytkin.
Koko maailma ja sen mukana oma kulttuurielämämme on ollut jo vuoden seisahtuneena koronapandemian vuoksi. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan tilanne jatkuu. Kulttuurin tekijät ovat ottaneet tässä poikkeusajassa kovia iskuja vastaan.
Kysyimme eri alojen taiteilijoilta, miten he viettävät koronakevättä, jo toista peräkkäin. Mitä he ajattelevat omasta ja kulttuurimme nykytilanteesta ja tulevaisuudesta?
Esitimme samat kysymykset, jotka Yle Klassinen on kysynyt suomalaisilta muusikoilta ja säveltäjiltä jo kahdesti, koronakeväänä 2020 ja 2021.
Kysymyksiin vastaa muusikko, tuottaja Raakel Lignell
Missä olet juuri nyt?
Kotona Sipoossa. Puoliso jauhaa kahvipavuista iltapäiväkaffet, kaksi koiraa makoilee jaloissa
Miten koronapandemia on viimeisen vuoden aikana vaikuttanut elämääsi?
Kalenteri tyhjeni vuosi sitten totaalisesti, kaikki sovitut keikat peruuntuivat tai siirrettiin moneen kertaan ja sitten peruuntuivat. Olen elänyt varsin eristäytynyttä elämää. Tosin oman perhepiirin kanssa on vietetty aikaa yhdessä enemmän kuin vuosiin, se on aina arvokasta.
Tavallaan olen selvinnyt poikkeusajasta ihmeen hyvin, asumme maalla, on tilaa ulkoilla ja elää. Mutta kaipuu kulttuurin ja tapaamisten pariin alkaa kyteä rajuna.
Oletko pystynyt jatkamaan työtäsi? Miten?
Olen keskittynyt fiktiivisen romaanin kirjoittamiseen, sen maailma ja henkilöt ovat saaneet kasvaa ja ottaa tilaa päässäni, kun ei freelancerin säläinen arki ole katkonut prosessia. Ajoittain tosin on kummallinen apatian uhka vaaninut, ja luova prosessi on tuntunut olevan jäissä. Sitten taas touhuttuani muutaman päivän lastenlasteni kanssa langanpää on löytynyt ja työ jatkunut.
Millainen on ollut mielialasi?
Viime kevät meni vielä melko kevyin rantein, oli aurinkoa ja lämmintä, luonto heräsi, eikä voinut kuvitellakaan, että vielä vuodenkin päästä olemme samassa jamassa. Hyvä niin!
Syksyn alussa oli olotila näköalaton, mutta pikkuhiljaa mieli jotenkin suostui hyväksymään, että nyt mennään pienin askelin ja kotipiirissä. Kirjoittaminen auttoi taas luottamaan, että on elämää, tehtävää ja tarkoitusta edessäkinpäin.
Yhtäkkiä olen myös ensimmäistä kertaa miettinyt ikääni. 55 vuotta tulee tänä vuonna täyteen, ja tiedämme mitä se tässä yhteiskunnassa usein tarkoittaa. Mutta omat polut on aina löytyneet, eiköhän nytkin.
Jo vuosi sitten sanottiin, että paluuta entiseen maailmaan ei ole. Mitä ajattelet asiasta nyt?
Tunnen luissa ja ytimissä, että nyt on meneillään niin vauhdikas murros ja muutos, että emme voi edes kuvitella, missä vuoden päästä olemme. Emme ainakaan vanhassa.
Toivottavasti vanhaa turhaa ja huonoa karsiutuu, ja tilalle tulee edes osittain elämää helpottavia ratkaisuja. Mutta kulttuurikentälle on elävä yleisö ehdoton, sitä ei mikään digi-ihme voi korvata.
Millaisen viestin haluat lähettää julkisuuteen nykyisessä tilanteessa? Millaiset terveiset haluat lähettää yleisölle?
Toivon, että jaksamme uskoa, että elämä kantaa. Pidetään huolta läheisistämme, annetaan heille arvoa ja aikaa, minkä jokainen ansaitsee. Tästä kaikesta kumpuaa vielä hyvääkin.
Katso ja kuuntele
Raakel Lignellin Berliini
Raakel Lignell Maarit Tastulan haastattelussa
