Hyppää pääsisältöön

Alttosaksofonilla Mozartista moderniin

Joonatan Rautiola valmistui Pariisin konservatoriosta saksofonitaiteen syntysijoilta vuonna 2010 ja on sen jälkeen tehnyt komeaa uraa kantaesityksillä ja solistikeikoilla. Nyt on tullut potrettilevyn aika - pianistina pitkäaikainen duokumppani Marko Hilpo ja ohjelmistona laaja kattaus saksofonitaidetta.

Gravity Groove / Rautiola & Hilpo
Gravity Groove / Rautiola & Hilpo Uudet levyt

Taidesaksofonistien ikisuosikki, Debussyn kuuluisa rapsodia alttosaksofonille ja orkesterille, kuullaan pianoversiona, mutta Marko Hilpon sovitus värittää tekstuureja hienosti ja poimii saksofonille enemmän tekemistä kuin alkuperäisversiossa. Kun vielä Rautiola pitää tyylinsä sulavana ja sointinsa hempeän impressionistisena, potretti kiilaa kansainväliseen kärkeen jo alussa.

Tuomas Turriagon sonaatti "Gravity Groove" on duon tilaussävellys ja todistaa osuvasta nykymusiikkiaktivismista sointuisalla, ajanmukaisella monityylisyydellä. Ranskalaisen uusklassikko Paule Mauricen Tableaux de Provence kumartaa taidesaksofonin värikkäälle mutta ketterälle perinteelle, kun taas Charles Wuorisen jäykempi Divertimento nousee siivilleen vain Rautiolan ja Hilpon herkkyyden ja eloisuuden ansiosta.

Tähän asti levy vastaa omia ennakkokäsityksiäni saksofonitaiteen olemuksesta ja todistaa, että Rautiola osaa mitä kansainvälisen tason taidesaksofonistin pitää osata. Mutta levyn lopussa odottaa riehakkaan rohkea yllätys, Wolfgang Amadeus Mozartin Kegelstatt-trio.

Kun pianolle ja alttoviululle ei seuraa pidäkään suloinen klarinetti vaan alttosaksofoni, pelkäsin soinnillista ja tyylillistä konfliktia. Mutta Rautiola soittaa korkeassa altissimo-rekisterissä ihastuttavan kuulaasti ja pystyy alempanakin sulkemaan alttosaksofonin räkäisyyden tiiviiksi soinniksi. Niinpä saksofonilinjat kaareutuvat juuri niin pitkinä ja aineettomina kuin musiikki vaatii, mutta elämänilon ja huumorin välke pysyy äänessä läsnä.

"Gravity Groove". Claude Debussy: Rapsodia. Tuomas Turriago: Sonaatti "Gravity Groove". Paule Maurice: Tableaux de Provence. Charles Wuorinen: Divertimento. W.A. Mozart: Trio Es-duuri KV498 "Kegelstatt". - Joonatan Rautiola, alttosaksofoni, ja Marko Hilpo, piano, sekä Barbora Hilpo, alttoviulu. (Ars Produktion, ARS 38 569)

Kuuntele Uudet levyt 15.4.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Sellisti Kati Raitinen löytää romantiikan marginaaleista muhevaa uhmaa

    Levyarvostelu

    Naisoletettujen historiallisten säveltäjien uudelleenarvioiminen on syystäkin suuri trendi aikamme taidemusiikissa. Trendin mukaan on lähtenyt myös nykyinen suosikkini suomalaisista sellisteistä, Kati Raitinen, joka tosin vaikuttaa Ruotsissa. Yhdessä pianisti Bengt Forsbergin kanssa Raitinen on levyttänyt kolme sellosonaattia säveltäjiltä, joiden nimien saati musiikin tunteminen yhä vaatii uteliaista asennetta. Levyn otsikko "A Tribute to Curiosity" tekee silti kunniaa myös säveltäjien omille asenteille.

  • Tuomas Turriagon sonaattilevyn tarttumapinnat säihkyvät

    Levyarvostelu

    Pianisti-säveltäjä Tuomas Turriago on säveltänyt viime vuosina paljon kamarimusiikkia, luultavasti siksi että sille on kysyntää. Turriagon rytmisesti iskevä, sointuisan musikanttinen ja rikkaudessaankin helposti lähestyttävä musiikki riemastuttaa myös Pilfink-yhtiön uutuuslevyllä, joka esittelee Turriagon neljä sonaattia, joissa pianolle seuraa tekevät vuoroin huilu, saksofoni, käyrätorvi ja tuuba.

  • Suuret ruotsalaiset sinfonikot -lista ei kasva Ludvig Normanista

    Levyarvostelu

    Suurten ruotsalaisten sinfonikkojen lista on miellyttävän lyhyt. Itämeren aluesäveltäjiä seulova levy-yhtiö Ondine ja Oulu Sinfonia yrittävät uudella levyllään lisätä listalle Ludvig Normanin. Tämä vuonna 1831 syntynyt ja Saksasta vaikutteensa hakenut romantikko teki elämäntyönsä Tukholman kuninkaallisen oopperan ylikapellimestarina, mutta keskittyi säveltäjänä absoluuttiseen musiikkiin. Aikalaiset pitivät ratkaisua epämuodikkaana, mutta nykykuulija osannee ennakkoluulottomammin sijoittaa Normanin osaksi tuttua sinfonista perinnettä.

  • Viulisti Carolin Widmann tiivistää ECM-hyveet

    Levyarvostelu

    Levy-yhtiö ECM on kuulunut 1980-luvulta alkaen taidemusiikkiestetiikan edelläkävijöihin. Tuottaja Manfred Eicherin ikääntyessä julkaisutahti ja uuden löytäminen ovat hiipuneet, mutta yhä edelleen monet ECM-julkaisut tavoittavat yksinkertaisen, persoonallisen, koskettavan ja aikaamme sopivan tyylin, josta yhtiö muistetaan. Sellainen on ainakin viulisti Carolin Widmannin soololevy.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua