Hyppää pääsisältöön

Mälkki tuo empatiaa Herttua Siniparran linnaan

Béla Bartókin ooppera Herttua Siniparran linna on syystäkin noussut symbolismin klassikoksi. Kun Siniparta vähitellen paljastaa linnansa kammioiden kauhut uudelle vaimolleen ja Bartók vahvistaa mielikuvia hyytävän ekspressiivisellä musiikilla, kuka tahansa ymmärtää seuraavansa pelottavaa matkaa alitajuntaan. BIS-yhtiö on julkaissut oopperasta konserttitallenteen, jolla kapellimestari Susanna Mälkki opastaa HKO:n, Mika Kareksen ja Szilvia Vörösin yllättävän empaattiseen linnareissuun.

Bela Bartok: Herttua Siniparran linna / HKO & Mälkki
Bela Bartok: Herttua Siniparran linna / HKO & Mälkki Uudet levyt

Viime vuoden tammikuun konsertin yhteydessä tehtyä äänitystä lienee paikkailtu melko tavalla, koska Mika Kares heräsi konserttipäivänä ilman ääntä. Levylle tapaus on ollut vain hyödyksi, sillä Kareksen pidättyväinen mutta tarkka äänenkäyttö on tainnut heijastua myös Szilvia Vörösiin, joka käyttää loisteliasta mezzosopraanoaan rauhallisemmin kuin Siniparran linnaan viedyt naiset yleensä. Sen myötä koin kuulijana olevani osa kypsää ja päättäväistä tutkistelua sen sijaan että taivastelisin vain kauhuja hysteerisesti.

Unkarin kieli antaa Siniparran linnalle aivan erityisen tunnelman, ja siksi minua ilahdutti, että Kares painottaa sukukieltämme musiikinmyötäisemmin kuin monet anglosaksiset kollegansa. Vörösin konsonantit toki soivat pehmeämmin ja vokaalit asettuvat tarkempiin kohtiin.

Solistien kylmäpäinen rohkeus saa tukea orkesterilta. HKO:n konserteissa olen huomannut, että Mälkillä on erityinen lahja saada orkesteri soimaan pakottomasti ja sävykkäästi hiljaa. Linnan kauhut toki räjäytetään silmille täysillä kun syytä on, mutta kokonaisuudesta piirtyy hellempi tai ainakin ymmärtäväisempi kuin aiemmilla kuulemillani taltioinneilla, ikään kuin kauhuromantiikasta olisi edistytty psykoanalyytikon sohvalle, rakkauden mielettömyyden hyväksymiseen ja kyynelten pyyhkimiseen. Joitakin yksityiskohtia, esimerkiksi kyyneljärven pinnan, Mälkki rakentaa huomattavan värikkäiksi ja tehokkaiksi ilman mitään turhaa paisuttelua, mikä todistaa myös äänityksen onnistumisesta.

Béla Bartók: Herttua Siniparran linna. - Mika Kares, basso, Szilvia Vörös, mezzosopraano, ja Géza Szilvay, kertoja, sekä HKO/Susanna Mälkki. (BIS-2388)

Kuuntele Uudet levyt 15.4.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Stabat mater täynnä tunnetta

    Levyarvostelu

    Giovanni Battista Pergolesin Stabat Mater on yksi barokin tunnetuimpia kappaleita, nuorena kuolleen säveltäjän koskettava joutsenlaulu. Vuosien varrella olen kuullut Pergolesin Stabat materista alati koskettavampia levytyksiä, kun muusikot ovat yhä paremmin ymmärtäneet barokin intonaation, tyylin ja affektiivisuuden saloja, ja Ensemble Resonanzin uutuus menee taas kärkeen. Näin murheissaan ei äiti ole aiemmin seissyt poikansa ristin juurella.

  • Viulutähti Kopatchinskaja lumoaa lausujanakin

    Levyarvostelu

    Arnold Schönbergin melodraama Pierrot lunaire on hänen esitetyimpiä teoksiaan, mutta itse olen aina vierastanut sen vaatimaa puhelaulua. Ammattilaulajan esittämänä siihen kertyy hienoa äänenmuodostusta, joka on liian kaukana puheesta; näyttelijä puolestaan ei pysy musiikin kyydissä niin hyvin, että pystyisi reagoimaan musiikin tapahtumiin ja karaktääreihin. Uuden levyn perusteella ylivertainen ratkaisu tähän ongelmaan on viulistitähti Patricia Kopatchinskaja, jonka rohkeus, musikaalisuus ja taituruus takaavat parhaan Pierrot lunaire -elämyksen ikinä.

  • Kujeilevat kapriisit

    Levyarvostelu

    Paholaisen viuluniekka Niccolo Paganini omisti kuuluisat kaksikymmentäneljä kapriisiaan "agli artisti" eli taiteilijoille. Sittemmin niitä on kuitenkin käytetty lähinnä viulutekniikan hiomiseen ja mittaamiseen, mikä on rapauttanut niiden arvoa. Onneksi viulistit ovat nykyään alkaneet levyttää kapriiseja siinä vaiheessa, kun opinnoista ja kilpailuista on tarpeeksi aikaa - pirullisiin vaikeuksiin nimittäin kätkeytyy nokkelaa musiikkia, joka paljastaa paitsi taidot myös ominaisuudet taiteilijana. Niin käy myös Alina Ibragimovan kujeilevalla kapriisilevytyksellä.

  • Rohkea osallisuus kuuluu Valkeajoen harmonikka-Lindbergissä

    Levyarvostelu

    Kolmisen vuotta sitten kuulin konsertissa, kuinka Janne Valkeajoki soitti harmonikalle sovittamaansa Magnus Lindbergin musiikkia. Esityksen intensiteetti ja luontevuus tekivät vaikutuksen jo silloin, ja nyt Valkeajoen esikoislevyllä ne vielä korostuvat. Maamme paras nuori harmonikansoittaja ja kapellimestarinakin pätevä Janne Valkeajoki selvästi haluaa ja osaa soittaa Magnus Lindbergiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua