Hyppää pääsisältöön

Mälkki tuo empatiaa Herttua Siniparran linnaan

Béla Bartókin ooppera Herttua Siniparran linna on syystäkin noussut symbolismin klassikoksi. Kun Siniparta vähitellen paljastaa linnansa kammioiden kauhut uudelle vaimolleen ja Bartók vahvistaa mielikuvia hyytävän ekspressiivisellä musiikilla, kuka tahansa ymmärtää seuraavansa pelottavaa matkaa alitajuntaan. BIS-yhtiö on julkaissut oopperasta konserttitallenteen, jolla kapellimestari Susanna Mälkki opastaa HKO:n, Mika Kareksen ja Szilvia Vörösin yllättävän empaattiseen linnareissuun.

Bela Bartok: Herttua Siniparran linna / HKO & Mälkki
Bela Bartok: Herttua Siniparran linna / HKO & Mälkki Uudet levyt

Viime vuoden tammikuun konsertin yhteydessä tehtyä äänitystä lienee paikkailtu melko tavalla, koska Mika Kares heräsi konserttipäivänä ilman ääntä. Levylle tapaus on ollut vain hyödyksi, sillä Kareksen pidättyväinen mutta tarkka äänenkäyttö on tainnut heijastua myös Szilvia Vörösiin, joka käyttää loisteliasta mezzosopraanoaan rauhallisemmin kuin Siniparran linnaan viedyt naiset yleensä. Sen myötä koin kuulijana olevani osa kypsää ja päättäväistä tutkistelua sen sijaan että taivastelisin vain kauhuja hysteerisesti.

Unkarin kieli antaa Siniparran linnalle aivan erityisen tunnelman, ja siksi minua ilahdutti, että Kares painottaa sukukieltämme musiikinmyötäisemmin kuin monet anglosaksiset kollegansa. Vörösin konsonantit toki soivat pehmeämmin ja vokaalit asettuvat tarkempiin kohtiin.

Solistien kylmäpäinen rohkeus saa tukea orkesterilta. HKO:n konserteissa olen huomannut, että Mälkillä on erityinen lahja saada orkesteri soimaan pakottomasti ja sävykkäästi hiljaa. Linnan kauhut toki räjäytetään silmille täysillä kun syytä on, mutta kokonaisuudesta piirtyy hellempi tai ainakin ymmärtäväisempi kuin aiemmilla kuulemillani taltioinneilla, ikään kuin kauhuromantiikasta olisi edistytty psykoanalyytikon sohvalle, rakkauden mielettömyyden hyväksymiseen ja kyynelten pyyhkimiseen. Joitakin yksityiskohtia, esimerkiksi kyyneljärven pinnan, Mälkki rakentaa huomattavan värikkäiksi ja tehokkaiksi ilman mitään turhaa paisuttelua, mikä todistaa myös äänityksen onnistumisesta.

Béla Bartók: Herttua Siniparran linna. - Mika Kares, basso, Szilvia Vörös, mezzosopraano, ja Géza Szilvay, kertoja, sekä HKO/Susanna Mälkki. (BIS-2388)

Kuuntele Uudet levyt 15.4.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua