Hyppää pääsisältöön

Ondinen Baltia-löydöt jatkuvat

Naxos-jätin suojiin siirtynyt levy-yhtiö Ondine on viime vuosina alkanut painottaa Baltiaa. Peteris Vasksin ja Latvian radiokuoron tapaisten takuunimien lisäksi esiin on päässyt myös tuntematon musiikki, joka usein on paljastunut riemastuttavan hyväksi. Vuonna 1984 kuollut liettualainen säveltäjä Eduardas Balsys on Ondinen löytöretken viimeisin kohde, ja tälläkin kertaa kurssi on osunut enimmäkseen oikeaan.

Eduardas Balsys: Violinen Concerto, Dramatic Frescoes
Eduardas Balsys: Violinen Concerto, Dramatic Frescoes Uudet levyt

Balsys aloitti uransa toisen maailmansodan jälkeen neuvostoideologian mukaisella, kansallishenkisellä ja varovaisen modernilla tyylillä, jota levyllä edustaa hänen ensimmäinen viulukonserttonsa vuodelta 1954. Džeraldas Bidva soittaa soolo-osuuden uljaassa etukenossa, osana propagandakoneistoa, mutta musiikista ei jää mieleen muuta kuin Balsysin käsityötaito orkestroijana.

Sen sijaan levyn myöhemmät, Stalinin kuoleman jälkeen sävelletyt teokset tarjoavat mielenkiintoisen näköalan Baltian nykyisen taidemusiikin lähtökohtiin. Dramaattisia freskoja viululle, pianolle ja orkesterille vuodelta 1965 on intensiivinen yhdistelmä harmaasävyistä modernismia, iskeviä rytmejä ja selviä rakenteita. Meren heijastuksia vuodelta 1981 lisää mukaan koskettavat melodiat ja hiljaiset tehot ajanmukaisuuden kärsimättä. Yhteys Peteris Vasksiin ja Baltian mystisen minimalismin dramaattiseen, elokuvalliseen siipeen on niin selvä, että luulisi ECM:n löytäneen Balsysin jo aikaa sitten. Tällä kertaa Ondine ehti ensin, ja vaikka Liettuan kansallinen sinfoniaorkesteri kärsii korkeiden jousten epäpuhtaudesta ainakin Meren heijastuksissa, levy houkutti minut penkomaan verkosta lisää Balsysin musiikkia. Tarjolla oli pikaisestikin katsoen sen verran kiehtovia kappaleita, että viulukonserton olisi voinut korvata teoksella, jossa on vähemmän Neuvostoliittoa ja enemmän Balsysia.

Eduardas Balsys: Viulukonsertto nro 1; Jūros atspindžiai; Dramatinės freskos. - Džeraldas Bidva, viulu, ja Indrė Baikštyté, piano, sekä Liettuan kansallinen SO/Modestas Pitrėnas (Ondine ODE 1358-2)

Kuuntele Uudet levyt 15.4.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Stabat mater täynnä tunnetta

    Levyarvostelu

    Giovanni Battista Pergolesin Stabat Mater on yksi barokin tunnetuimpia kappaleita, nuorena kuolleen säveltäjän koskettava joutsenlaulu. Vuosien varrella olen kuullut Pergolesin Stabat materista alati koskettavampia levytyksiä, kun muusikot ovat yhä paremmin ymmärtäneet barokin intonaation, tyylin ja affektiivisuuden saloja, ja Ensemble Resonanzin uutuus menee taas kärkeen. Näin murheissaan ei äiti ole aiemmin seissyt poikansa ristin juurella.

  • Viulutähti Kopatchinskaja lumoaa lausujanakin

    Levyarvostelu

    Arnold Schönbergin melodraama Pierrot lunaire on hänen esitetyimpiä teoksiaan, mutta itse olen aina vierastanut sen vaatimaa puhelaulua. Ammattilaulajan esittämänä siihen kertyy hienoa äänenmuodostusta, joka on liian kaukana puheesta; näyttelijä puolestaan ei pysy musiikin kyydissä niin hyvin, että pystyisi reagoimaan musiikin tapahtumiin ja karaktääreihin. Uuden levyn perusteella ylivertainen ratkaisu tähän ongelmaan on viulistitähti Patricia Kopatchinskaja, jonka rohkeus, musikaalisuus ja taituruus takaavat parhaan Pierrot lunaire -elämyksen ikinä.

  • Kujeilevat kapriisit

    Levyarvostelu

    Paholaisen viuluniekka Niccolo Paganini omisti kuuluisat kaksikymmentäneljä kapriisiaan "agli artisti" eli taiteilijoille. Sittemmin niitä on kuitenkin käytetty lähinnä viulutekniikan hiomiseen ja mittaamiseen, mikä on rapauttanut niiden arvoa. Onneksi viulistit ovat nykyään alkaneet levyttää kapriiseja siinä vaiheessa, kun opinnoista ja kilpailuista on tarpeeksi aikaa - pirullisiin vaikeuksiin nimittäin kätkeytyy nokkelaa musiikkia, joka paljastaa paitsi taidot myös ominaisuudet taiteilijana. Niin käy myös Alina Ibragimovan kujeilevalla kapriisilevytyksellä.

  • Rohkea osallisuus kuuluu Valkeajoen harmonikka-Lindbergissä

    Levyarvostelu

    Kolmisen vuotta sitten kuulin konsertissa, kuinka Janne Valkeajoki soitti harmonikalle sovittamaansa Magnus Lindbergin musiikkia. Esityksen intensiteetti ja luontevuus tekivät vaikutuksen jo silloin, ja nyt Valkeajoen esikoislevyllä ne vielä korostuvat. Maamme paras nuori harmonikansoittaja ja kapellimestarinakin pätevä Janne Valkeajoki selvästi haluaa ja osaa soittaa Magnus Lindbergiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua