Hyppää pääsisältöön

Ondinen Baltia-löydöt jatkuvat

Naxos-jätin suojiin siirtynyt levy-yhtiö Ondine on viime vuosina alkanut painottaa Baltiaa. Peteris Vasksin ja Latvian radiokuoron tapaisten takuunimien lisäksi esiin on päässyt myös tuntematon musiikki, joka usein on paljastunut riemastuttavan hyväksi. Vuonna 1984 kuollut liettualainen säveltäjä Eduardas Balsys on Ondinen löytöretken viimeisin kohde, ja tälläkin kertaa kurssi on osunut enimmäkseen oikeaan.

Eduardas Balsys: Violinen Concerto, Dramatic Frescoes
Eduardas Balsys: Violinen Concerto, Dramatic Frescoes Uudet levyt

Balsys aloitti uransa toisen maailmansodan jälkeen neuvostoideologian mukaisella, kansallishenkisellä ja varovaisen modernilla tyylillä, jota levyllä edustaa hänen ensimmäinen viulukonserttonsa vuodelta 1954. Džeraldas Bidva soittaa soolo-osuuden uljaassa etukenossa, osana propagandakoneistoa, mutta musiikista ei jää mieleen muuta kuin Balsysin käsityötaito orkestroijana.

Sen sijaan levyn myöhemmät, Stalinin kuoleman jälkeen sävelletyt teokset tarjoavat mielenkiintoisen näköalan Baltian nykyisen taidemusiikin lähtökohtiin. Dramaattisia freskoja viululle, pianolle ja orkesterille vuodelta 1965 on intensiivinen yhdistelmä harmaasävyistä modernismia, iskeviä rytmejä ja selviä rakenteita. Meren heijastuksia vuodelta 1981 lisää mukaan koskettavat melodiat ja hiljaiset tehot ajanmukaisuuden kärsimättä. Yhteys Peteris Vasksiin ja Baltian mystisen minimalismin dramaattiseen, elokuvalliseen siipeen on niin selvä, että luulisi ECM:n löytäneen Balsysin jo aikaa sitten. Tällä kertaa Ondine ehti ensin, ja vaikka Liettuan kansallinen sinfoniaorkesteri kärsii korkeiden jousten epäpuhtaudesta ainakin Meren heijastuksissa, levy houkutti minut penkomaan verkosta lisää Balsysin musiikkia. Tarjolla oli pikaisestikin katsoen sen verran kiehtovia kappaleita, että viulukonserton olisi voinut korvata teoksella, jossa on vähemmän Neuvostoliittoa ja enemmän Balsysia.

Eduardas Balsys: Viulukonsertto nro 1; Jūros atspindžiai; Dramatinės freskos. - Džeraldas Bidva, viulu, ja Indrė Baikštyté, piano, sekä Liettuan kansallinen SO/Modestas Pitrėnas (Ondine ODE 1358-2)

Kuuntele Uudet levyt 15.4.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Silvestrov vastustaa sotaa hiljaisella hellyydellä

    Levyarvostelu

    Ukrainalainen seniorisäveltäjä Valentin Silvestrov on tällä hetkellä soitetumpi kuin koskaan, mutta syy on murheellinen: sota. Ukrainan sodan takia myös ECM-yhtiö on nyt julkaissut kuuden vuoden takaisen levytyksen Silvestrovin teoksesta Maidan 2014. Levy vastustaa sotaa ja puolustaa Ukrainaa hiljaisen hellällä, pienimuotoisella musiikilla. Siksi se tuntuu totuudelta keskellä uhkia, toiveita ja propagandaa.

  • Bram van Sambeek ratkoo fagotti-Bachia pätevästi

    Levyarvostelu

    Fagotisti Bram van Sambeek soitti itsestään ilmiön edellisellä Orbi-levyllään, jolla hän versioi hevi-klassikoita varsin erikoisen yhtyeen kera. Tuoreella Bach-julkaisulla van Sambeek palaa yksinään taidemusiikin helmoihin, mutta meno vähintään yhtä kiihkeää, tanssillista ja omapäistäkin. Soolopuhaltajien sammumattomaan Bach-janoon on nimittäin tarjolla peräti kolme erilaista mutta pätevää ratkaisua.

  • Bachin soolosellosarjat paljastavat käyrätorvesta uusia puolia - muttei toisinpäin

    Levyarvostelu

    Jukka Harju piipahtelee RSO:n soolokäyrätorven paikalta solistin ja kamarimuusikon tehtävissä säännöllisesti, mutta harvoin hän joutuu luottamaan osaamiseensa niin yksin kuin Alban uutuuslevyllä, jolla Harju soittaa kolme Johann Sebastian Bachin soolosellosarjaa. Ikonisen ja kevyesti moniäänisen sello-ohjelmiston versiointi vaatii sekä taiteellisten että soittoteknisten ratkaisujen löytämistä käyrätorven mukavuusalueen ulkopuolelta - mutta Jukka Harjun tapauksessa siitä seuraa hyviä asioita ainakin käyrätorvelle jos ei Bachille.

  • Onko Martinaitytėn sointipintaminimalismi saanut sokerikuorrutuksen?

    Levyarvostelu

    Viime vuonna lumouduin taas yhdestä levy-yhtiö Ondinen poimimasta baltialaisesta säveltäjästä. Žibuoklė Martinaitytėn orkesteriteosten hitaat, plastiset ja sointipintavetoiset prosessit tuntuivat raikkailta ja mielekkäiltä siinä trendikkäässä musiikkivirrassa, jota kutsun diatoniseksi mystiseksi minimalismiksi. Nyt Ondine on julkaissut seuraavan annoksen tätä amerikkalaistunutta liettualaissäveltäjää, ja kun sinfoniaorkesteri on typistynyt jousiksi, rikkaat sointipinnat ovat paikoin typistyneet sokerikuorrutukseksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua