Hyppää pääsisältöön

Polskan ja varhaisbarokin onnellinen kohtaaminen

Julkaistu . Päivitetty

Barokkiviulisti Kreeta-Maria Kentala on aiemminkin yhdistellyt kaustislaisia pelimannijuuriaan vanhaan taidemusiikkiin, mutta yhdessä cembalisti Tea Polson tehty levyuutus "PolskaPandolfi" hykerryttää luontevuudellaan. Eteläpohjalaisten kansanmusiikkipolskien ja Giovanni Antonio Pandolfin varhaisbarokkisonaattien välille rakentuu vankka silta, jonka huimaavista korkeuksista ainakin itse näin kaksi eri genreä uudella tavalla.

PolskaPandolfi / Kentala & Polso
PolskaPandolfi / Kentala & Polso Uudet levyt

Pandolfi ei lukeudu Italian tunnetuimpiin barokkiviuluviikareihin, mutta hänen äkkiväärien sonaattiensa mielikuvituksekas, modaalinen ja tanssillisen rempseä tyyli niveltyy mainiosti tradipolskiin, semminkin kun Kentala ja Polso rakentavat jokaiselle polskalle persoonallisen karaktäärin. Joskus polskia kuullaan ennen sonaattia, joskus sonaatin jälkeen, mutta aina saumakohdassa suuni vetäytyi muikeaan virneeseen, kun vasta hetken kuuntelun jälkeen hoksasin genren vaihtuneen. Moni polska kävisi Pandolfin sonaatin finaalista ja polskien jälkeen Pandolfin venyttelevät alut kuulostavat improvisoidulta välikkeeltä ennen seuraavaa tanssia.

Nyt tiedän, että polskissa ja Pandolfin sonaateissa on yhteistä musiikkimaaperää, mutta sen löytäminen vaatii tietysti Kentalan ja Polson opastusta. Kentalan soittotyyli asettuu kuin luonnostaan pelimannisoiton ja barokkiviulusmin väliin, ilman että kumpikaan jää tuntumaan jotenkin puutteelliselta tai väärältä. Polson tyylikäs ja koristeelliseksi tyylitelty cembalonsoitto puolestaan ohjaa mielikuvia varhaisbarokin suuntaan myös polskissa, mikä onkin paikallaan; harmoonitämmäyksen imitoiminen ei cembalolle sovi ja saisi genrejen välisen sillan notkumaan.

Kohtaamiset jatkuvat Markku Veijonsuon mainiossa äänityksessä, joka yhdistää Kaustisen kirkon akustisen ja kulttuurisen resonanssin, suolikielten pehmeyden, Kentalan ronskit atakit ja cembalon kirkkauden.

Minua ilahduttaa, että niin sanottu crossover on edistynyt näin pitkälle. Taustansa ja näkemyksensä ohjaamina Kentala ja Polso luovat kahdesta genrestä yhteismaan, jossa me musiikinystävät huomaamme, ettei mitään raja-aitoja koskaan ollutkaan, on vain musiikkia.

"PolskaPandolfi", eteläpohjalaisia polskia ja Giovanni Antonio Pandolfi Meallin sonaatteja. - Kreeta-Maria Kentala, barokkiviulu, ja Tea Polso, cembalo. (Alba, ABCD 501)

Kuuntele Uudet levyt 15.4.2021, toimittajana Kare Eskola.

Lisää ohjelmasta

  • BIS-yhtiön parhaat joulureseptit maustetaan kansanmusiikilla

    Levyarvostelu

    Oman jouluni voimasoittolistalta löytyy levy-yhtiö BISin kaksi Folkjul-levyä, joilla ruotsalainen kansanmusiikki ja Gunnar Idenstamin urkusärmikkyys yhdistetään tuttujen joululaulujen säkenöiviin kuorosovituksiin. Hyvää joulureseptiä ei kannata liikaa muuttaa: BIS leipoo samalla ohjeella joululevyjä myös norjalaisten kanssa. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 2014 ja uusi täksi jouluksi.

  • Ilmiliekin ja Salokosken joulu loistaa yksinkertaisesti kuin kynttilä

    Levyarvostelu

    Laulaja Emma Salokoski ja Suomi-jazzin ykköskvartetti Ilmiliekki ovat aiemmilla yhteislevyillään luodanneet suomenruotsalaista kansanlaulua ja runoutta. Nyt ilmestynyt joululevy kurottaa suomenkielisen kulttuurin puolelle ja omiin sävellyksiin ja sanoituksiin, mutta jatkaa musiikillisesti samaa linjaa.

  • Joulun tapahtumarikkain oratorio on koottu varhaisbarokin helmistä

    Levyarvostelu

    Joulun käyttömusiikissaan varhaisbarokin saksalaiset kanttoriurkurit käsittelivät työnsä puolesta joulun kaikkia tapahtumia ja tunnelmia. Ei siis ihme, että tämän joulun etevin jouluoratorio on kasattu laittamalla sopivia barokkilöytöjä joulutapahtumien mukaiseen järjestykseen. Asialla on mainio Clematis-yhtye, joka on kaivanut arkistoja syvältä mutta hyvin levylleen O Jesulein.

  • Monteverdi saa joulun säihkymään

    Levyarvostelu

    Säihkettä ja suurenmoisuutta jouluunsa saa kätevällä ja ekologisella tavalla, kun lainaa ne Venetsian jouluvespereistä 1600-luvun alusta. Silloin säveltäjämestari Claudio Monteverdi ahkeroi Pyhän Markuksen katedraaliin niin juhlavia joulumusiikkikokonaisuuksia, että niitä tultiin kuuntelemaan ympäri Eurooppaa. DG-yhtiön jouluisella kärkituotteella kuullaan tällainen jouluvesper kapellimestari Andrea Marconin ennallistamana, ja harvoin on joulu kuulostanut yhtä komealta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua