Hyppää pääsisältöön

Uskomattoman taidokasta Bachia - ja siinä se?

Augustin Hadelich on nykyviulisteista se, jonka Youtube-videot äimistyttävät minua eniten. Hänen soittotekninen ylivertaisuutensa soveltuu moneen musiikinlajiin, ja karisman kruunaavat nuoruuden tulipalo-onnettomuudessa kärsineet kasvot, joissa on kuin ripaus salaperäistä naamiota. Warner Classicsin uutuuslevyllä Hadelich tarttuu viulurepertuaarin kulmakiveen, Bachin sooloviulupartitoihin ja -sonaatteihin, ja levyn melkein jokainen raita äimistyttää minua klikkivideoiden lailla. Mutta riittääkö se?

Augustin Hadelich / Bach
Augustin Hadelich / Bach Uudet levyt

Hadelich lähestyy Bachia romantiikasta ponnistavan mutta 2020-luvulle päivitetyn virtuoosiperinteen suunnasta. Tavoitteena on teknisesti eleetön, kaunis ja karaktääreiltään moninainen tulkinta ilman sen kummempaa perioditietoisuutta. Olen itse rämpinyt Bacheja läpi sen verran, että olen kuin puulla päähän lyöty Hadelichin soittotekniikasta. Bachin pirullisimmat fuugat hän soittaa juuri niin kuin tahtoo, ja yhtä suvereenia on osaaminen hitaiden osien tukalasti soitettavissa pariäänissä ja loputtomien kuudestoistaosaketjujen kielenylityksissä.

Bachin tiheiköissä Hadelich ei turhaan yritä toteuttaa polyfonisia linjoja tai rytmejä sellaisinaan soinnin kustannuksella, kuten jotkut modernia viulua soittavat kollegansa, eikä toisaalta kierrä teknisiä haasteita vapaudella kuten jotkut barokkiviulistit. Yleensä hän saavuttaa muita paremman kompromissin polyfonian, soinnin ja rytmin välillä. Esimerkiksi fuugien kolmiotteet Hadelich nakuttaa kerralla soimaan, mutta neliotteet hän murtaa, koska on pakko, mutta tyylillä.

Viulistisesti Hadelichin tulkinta on puhtain, soivin ja selvin mitä olen kuullut, ja se on paljon sanottu, mutta jotain soitosta silti puuttuu. Uljaus, henkevyys, hellyys, monumentaalisuus ja tanssillisuus vaihtelevat kuten pitää, enkä kuitenkaan tunne sieluni liikahtavan sen jälkeen kun Hadelichin suvereenisti toteuttaman karaktäärin aiheuttama ihmetys menee ohi. Jopa kuuluisa Chaconne tuntuu vain tunnelmakappaleiden ketjulta vailla kurkistusta sanomattomaan.

Olen varma että moni muu kuulee Hadelichin Bachissa enemmän musiikkia kuin minä. Kenties vierastan hänen julkisuuskuvaansa tai tähdet ovat sieluni liikahtelun kannalta epäsuotuisassa asennossa. Luulen että illemmalla kaivan hyllystäni Thomas Zehetmairin tulkinnan ja pohdin asiaa.

J.S. Bach: Sonaatit ja partitat sooloviululle. - Augustin Hadelich, viulu. (Warner Classics, 9029504874

Kuuntele Uudet levyt 15.4.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Sellisti Kati Raitinen löytää romantiikan marginaaleista muhevaa uhmaa

    Levyarvostelu

    Naisoletettujen historiallisten säveltäjien uudelleenarvioiminen on syystäkin suuri trendi aikamme taidemusiikissa. Trendin mukaan on lähtenyt myös nykyinen suosikkini suomalaisista sellisteistä, Kati Raitinen, joka tosin vaikuttaa Ruotsissa. Yhdessä pianisti Bengt Forsbergin kanssa Raitinen on levyttänyt kolme sellosonaattia säveltäjiltä, joiden nimien saati musiikin tunteminen yhä vaatii uteliaista asennetta. Levyn otsikko "A Tribute to Curiosity" tekee silti kunniaa myös säveltäjien omille asenteille.

  • Tuomas Turriagon sonaattilevyn tarttumapinnat säihkyvät

    Levyarvostelu

    Pianisti-säveltäjä Tuomas Turriago on säveltänyt viime vuosina paljon kamarimusiikkia, luultavasti siksi että sille on kysyntää. Turriagon rytmisesti iskevä, sointuisan musikanttinen ja rikkaudessaankin helposti lähestyttävä musiikki riemastuttaa myös Pilfink-yhtiön uutuuslevyllä, joka esittelee Turriagon neljä sonaattia, joissa pianolle seuraa tekevät vuoroin huilu, saksofoni, käyrätorvi ja tuuba.

  • Suuret ruotsalaiset sinfonikot -lista ei kasva Ludvig Normanista

    Levyarvostelu

    Suurten ruotsalaisten sinfonikkojen lista on miellyttävän lyhyt. Itämeren aluesäveltäjiä seulova levy-yhtiö Ondine ja Oulu Sinfonia yrittävät uudella levyllään lisätä listalle Ludvig Normanin. Tämä vuonna 1831 syntynyt ja Saksasta vaikutteensa hakenut romantikko teki elämäntyönsä Tukholman kuninkaallisen oopperan ylikapellimestarina, mutta keskittyi säveltäjänä absoluuttiseen musiikkiin. Aikalaiset pitivät ratkaisua epämuodikkaana, mutta nykykuulija osannee ennakkoluulottomammin sijoittaa Normanin osaksi tuttua sinfonista perinnettä.

  • Viulisti Carolin Widmann tiivistää ECM-hyveet

    Levyarvostelu

    Levy-yhtiö ECM on kuulunut 1980-luvulta alkaen taidemusiikkiestetiikan edelläkävijöihin. Tuottaja Manfred Eicherin ikääntyessä julkaisutahti ja uuden löytäminen ovat hiipuneet, mutta yhä edelleen monet ECM-julkaisut tavoittavat yksinkertaisen, persoonallisen, koskettavan ja aikaamme sopivan tyylin, josta yhtiö muistetaan. Sellainen on ainakin viulisti Carolin Widmannin soololevy.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua