Tuolla kysymyksellä 84-vuotias, sodankin kokenut mies lähestyi minua muutama vuosi sitten helsinkiläisessä palvelukeskuksessa, kun olin vetämässä tusinalle 65–92-vuotiaalle palvelukeskuksen asiakkaalle ”Seksuaalisuus läpi elämänkaaren” -keskustelua. Keskustelun jälkeen kohtelias ja kirkaskatseinen mies kysyi, voisinko piirtää hänen ojentamalleen ruutupaperille pari yksityiskohtaa naisen anatomiasta. ”Ei sen tarvitse olla mikään taideteos, kunhan siitä saa suurin piirtein selvää, missä se klitoris on. Ja jos voisit kertoa, mitä kaikkea hyvää sille voi tehdä!” Piirsin ja kerroin minkä osasin.
Mies oli jäänyt leskeksi muutamaa vuotta aiemmin ja oli omien sanojensa mukaan tavannut päivätansseissa ihanan leidin: ”Meillä oli vaimon kanssa hyvä elämä – lapsia, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsiakin jo – mutta petihommat eivät viimeiseen puoleen vuosisataan oikein luistaneet. Ajattelin, että tämän friidun kanssa en aio mokata!” Toivotin onnea matkaan, sitäkin on ihmissuhteissa tiedon lisäksi hyvä olla. Ja taitoa olla kohtuullisissa määrin häpeilemätön, niin kuin Yle Draaman tuottamat raikkaat ja villit Kuunnelmia seksuaalisuudesta -kokonaisuuden teokset ovat.
Häpeän mekanismi on siitäkin armoton, että sen siemen kylvetään meihin jo parin ensimmäisen ikävuoden aikana. Se kasvaa samasta maaperästä kuin varhaisesta vuorovaikutussuhteesta kumpuava kiintymyssuhdekäyttäytymisemme –- tapa, jolla suhtaudumme elämään, itseemme ja toisiin ihmisiin. Kaikkia meitä ei ole kasvatettu lapsentahtisesti tai kehittyvää seksuaalisuutta ymmärtäen. Pimpin tai pippelin räpläämisestä on voitu kotona torua ja päiväkodeissa saatettu vahtia, että lasten kädet pysyivät torkkujen ajan peiton päällä. Sellaisten asioiden sanoittaminen kuin unnutus, sooloseksi, kiihottuminen tai orgasmi voivat yhä olla yhtä hankalia sanoa kuin puhua korean kieltä. Joskus lapsen vähättely, jopa häpäisy onnistuu ihan kohtuu hyviltäkin vanhemmilta. Onkin mittaamattoman arvokasta, että seksuaalioikeuksia ja seksuaalisuuden moninaisuutta tuodaan esiin yhtä lailla taiteen keinoin kuin arkisessa jutustelussa tai tutkimuksiin perustuvissa artikkeleissa. Vaikka välillä joutuisikin liikkumaan venyvyysalueensa reunamilla.
Huhtikuussa 2021 ensiesitykseen tulevia kuunnelmia kuunnellessa muistui mieleeni eräs toinenkin keskustelu, jonka sain käydä kahden lukion toista luokkaa käyvän tytön kanssa. 17-vuotiaat luokkakaverit olivat ihastuneet toisiinsa, ja heidän suurin huolensa oli oman äidin ja isän suhtautuminen seurusteluunsa. Akateemisesti koulutetut, oopperaa, matkustamista ja vuosikertaviinejä harrastavat vanhemmat olivat ahdistuneet, jopa järkyttyneet seurustelusuhteesta. Toisen tytön vanhemmat olivat jopa kieltäneet nuoria enää näkemästä toisiaan. Ja tämä kaikki tapahtui 2020-luvun kynnyksellä Helsingissä, ei 60-luvulla pohjoispohjanmaalaisessa lestadiolaispitäjässä. Lupauduin tyttöjen toiveesta pitämään koulun seuraavassa vanhempainillassa seksuaalikasvatusluennon opiskelijoiden keski-ikäisille vanhemmille, he kun tuntuvat olevan monessa asiassa enemmän pihalla kuin lapsensa.
Eikä tabujen, stigmojen ja ennakkoluulojen aika ole ohi
niin kauan kun yksikin tyttö, poika, nainen, mies tai muunsukupuolinen joutuu pyytämään anteeksi omaa seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiään, saati ihastumistaan tai rakkauselämäänsä. Kuunnelmia seksuaalisuudesta -kokonaisuus tekee palveluksen siinäkin, että se valaisee sokeita pisteitämme ja antaa luvan olla olemassa kokonaisena ihmisenä ilman syyllisyyttä, saati häpeää. Kokonaisuuden avaus, Stripparit virantoimituksessa -teos, kuvaa rahasta tanssivien ja riisuuntuvien työtä sortumatta kaksinaismoralismiin. Se saa omien ennakkoluulojen lisäksi nauramaan loistavien näyttelijöiden tulkinnalle urasta, joka ei välttämättä avaudu edes työntekijän ystäville, saati vanhemmille.
Seksielämän haaletessa tai loppuessa kokonaan voikin olla vain ajan kysymys, milloin halut alkavat viedä ja parisuhteet natista liitoksistaan.
Lifestyle-vlogia pitävästä pariskunnasta kertova Couple Goals -teos muistuttaa, että seksi, rakastelu – tai miksi intiimiä kanssakäymistä toisen ihmisen kanssa haluakaan kutsua –- on yksi tiukimmista parisuhteen liimoista. Seksielämän haaletessa tai loppuessa kokonaan voikin olla vain ajan kysymys, milloin halut alkavat viedä ja parisuhteet natista liitoksistaan. Fiktiivistä vlogia pitävän parin touhut muistuttavat, miten vaikkapa sosiaalisessa mediassa annettu kuva vastaa harvoin omaa todellista elämää. Kuunnelman pariskunnalle käy samoin kuin miljoonille muille – mitä enemmän he puristavat mailaa, sitä vähemmän he toisistaan nauttivat.
Jos koskettaisin toisen penistä -teosta kuunnellessa ei tule ikävä setätaiteilijakuvastoa, naisten voimaannuttavia aggressioretriittejä tai mitään muutakaan kahtiajakoa lisäävää intoilua. Poikkeuksellisen raikasta tulokulmaa voi suositella kaikille, mutta ennen kaikkea kaltaisilleni heteronormatiivisille keskiluokkaisille, jotka luulevat olevansa avarakatseisia ja tietävänsä itsestään kaiken. Teos tekee kuuntelijalle ison palveluksen purkamalla olemuksellisen häpeän mekanismia, häpeä jos joku amputoi ihmisen niin ettei uskalla olla se joka on. Saati lähestyä toista ihmistä toiveineen ja haluineen.
Nautinnon lisäksi kohtuullisen hyvällä seksielämällä on isoja terveysvaikutuksia. Säännöllinen seksi vahvistaa sydäntä ja immuunijärjestelmää sekä laskee verenpainetta. Kiihottuminen ja orgasmi lisäävät kivunsietokykyä. Seksi myös muuttaa aivojen ja kehon toimintaa lisäämällä mielihyvää tuottavien hormonien eritystä. Orgasmin vapauttama endorfiini voikin toimia vasta-aineena stressille, jopa masentuneisuudelle. Mutta ennen kuin voi saada orgasmin, pitää tietää mistä kiihottuu, jotta voi haluta. Ja sitä mistä kiihottuu, ei voi tietää, ellei kokeile mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Yhdessä tai itsekseen.
Ja mikä sen mukavampaa kuin löytää seksuaalielämästäänkin tasoja, joista on aiemmin nähnyt vain märkiä unia.
Välillä kuulee pohdittavan, miksi seksuaalisuudesta pidetään nykyään niin kovaa meteliä: Onhan se luonto ennenkin ajanut tikanpojan- ja -tytön puuhun! Totta. Mutta melkein yhtä monta kertaa puusta on pudottu pää edellä maahan. Tyylikkäästi harmaantuneen ikämiehen klitorispohdinta on ihana esimerkki siitä, ettei koskaan ole myöhäistä oppia uutta ja kiipeillä pitkin itseään tai toista ihmistä niin, että molemmat ovat tyytyväisiä. Seksuaalisuuden suhteen pätee sama kuin suurimpaan osaan elämän osa-alueita – tieto ei lisää tuskaa vaan poistaa pelkoja ja hälventää ennakkoluuloja. Ja mikä sen mukavampaa kuin löytää seksuaalielämästäänkin tasoja, joista on aiemmin nähnyt vain märkiä unia.
Kuunnelmia seksuaalisuudesta -kokonaisuuden kannattaa antaa kutitella omasta mielestä nousevaa seksuaalisuutta juuri niin kuin hyvältä tuntuu. Ja veikkaan, että aika harva on ennen käynyt Leena Uotilan, Taisto Oksasen, Vuokko Hovatan, Erkki Saarelan, Minna Kivelän, Miiko Toiviaisen, Laura Malmivaaran, Riitta Elstelän tai vaikkapa Jaana Saarisen tulkitsemien roolihenkilöiden kanssa seksiklubilla ja homosaunassa tai kokeillut sitomista tai erilaisia rakasteluasentoja. Nyt voi ottaa itsensä kanssa riskin ja kuunnella nämä kymmenen teosta Yle Radio 1:stä tai Yle Areenasta milloin itsellä on paras mahdollinen hetki yllättyä, ehkä vähän nauttiakin. Ja aina kannattaa ottaa oppia klitorista etsivästä herrasmiehestä ja muistaa, ettei koskaan ole liian vanha tehdäkseen taikoja.
Nina Honkanen
Kirjailija, seksuaalikasvattaja
Kuunnelmat ovat osa Erotiikan kevät -teemaviikko Yle Radio 1:ssä 19.–25.4.
”Kuka tuli?” - Slut Artist-ryhmä vie kaksinaismoralistisimmankin kuuntelijan 2020-luvulle.
Mitä tiukemmin pidetty, sitä turvallisempi ja nautinnollisempi olo.
Tämän lähemmäksi homosaunomisen saloja hetero tuskin pääsee.
Sosiaalisesta mediasta on helpompi nauttia kuin rakastetustaan.
Ehkä tulevaisuuden ”Vain elämää”-ohjelmissa ei kuunnella muka liikuttuneina toisten artistien versioita omista lauluista vaan masturboidaan yhdessä.
Omasta mielen seksuaalisuudesta nouseva haavemaailma voi yllättää oman itsensäkin.
Fanny: Omasta suusta kuultu ”ei” on kiihottavinta mitä osaan kuvitella.
Marke Jokinen esittelee vähän erilaisen vanhainkodin harrastehuoneet ja saa pelit sekä vehkeet toimimaan.
On viisaampaa kuunnella itseä kuin sukupolvien yli kulkevia pakonomaisia toistoja.
Miltä tuntuu laittaa ne tietyt alusvaatteet päälle ja kuvitella miltä tuntuu kun tietty ihminen riisuu ne vai tuntuuko miltään?
