Hyppää pääsisältöön

Vaiennetut sotilaat: käsikirjoitus

Vuonna 2020 MOT saa kaksi yhteydenottoa Puolustusvoimien sisältä. Kirjoittajat ovat huolissaan Puolustusvoimien johtamiskulttuurista ja väärinkäytösten piilottelusta.

Alan tutkia asiaa. Käy ilmi, että asepalveluksesta ja paraateista tutun organisaation toiminta ei ole aina niin ryhdikästä kuin ulospäin annetaan ymmärtää.

Puolustusvoimien ylivoimaisesti tunnetuin johtaja on marsalkka Carl Gustaf Mannerheim. Mannerheim piti auktoriteettiaan yllä niin kutsutulla “kenraalien kierrätyksellä”. Marsalkan silmissä epäonnistujille perustettiin muodollisesti arvokkaita, mutta käytännössä toissijaisia tarkastajan virkoja.

Mannerheim kokosi ympärilleen tiiviin lähipiirin. Kuinka paljon Puolustusvoimien johtamiskulttuuri on lopulta muuttunut Mannerheimin ajoista?

Lähden kysymään asiaa Upseeriliiton puheenjohtajalta.

MOT: Mannerheimin hahmo on tämmöinen autoritäärinen ja tämmöinen niin kuin kova, vahva johtaja ja sitten myös se sisäpiiri oli aika tiivis, niin millä tavalla se se peilaa tätä nykyistä tilannetta? Nykyistä johtoa?

Ville Viita, puheenjohtaja, Upseeriliitto: No en mä tiedä, onko sitten 50 tai 100 vuodessa muuttunut hirveesti mitään siitä, että jos aatellaan, että johtajat on aina voimakkaita, ne on voimakkaita persoonia, jotka niin kuin pääsee niin kuin tolle tasolle tinkimättömille varmaan itselleen ja alaisilleen.

Upseerit ovat Puolustusvoimien ylintä kastia. He toimivat suunnittelu, -koulutus ja johtotehtävissä.

Ville Viita: Upseeri on se johtaja, joka johtaa tomintaa. Tää pitäis näkyä kaikessa toiminnassa. Upseeri niin kun oletetaan, että hän niin kun vastaa hän hän on niin kun vastuu kaikesta ja hän on esimerkillinen.

Alan kerätä kokemuksia Puolustusvoimissa työskentelystä. Haastattelen neljäätoista entistä ja nykyistä työntekijää, myös korkea-arvoisia upseereita. Mukana on niin Meri-, Maa- kuin Ilmavoimien sotilaita. Lisäksi jututan aiheeseen perehtyneitä tutkijoita, syyttäjiä ja muita asiantuntijoita.

Keskustelujen kautta piirtyy kuva organisaatiosta, jonka työntekijöillä on vahva työmotivaatio ja palo työskennellä nimenomaan Puolustusvoimissa.

Valtaosa haastatelluista kertoo kuitenkin ongelmista keskusteluilmapiirissä. Monet puhuvat vaikenemisen kulttuurista, jossa etenkään esimiesten väärinkäytöksiin ei uskalleta puuttua. Kertomukset muistuttavat hätkähdyttävällä tavalla toisiaan.

Asiasta ei kuitenkaan haluta puhua julkisesti. Monet pelkäävät Puolustusvoimien kostoa.

Lopulta saan kameran eteen Puolustusvoimissa työskennelleen erikoisupseerin. Erikoisupseerit työskentelevät akateemista erikoisosaamista vaativissa tehtävissä.

Entinen upseeri ei halua esiintyä kasvoillaan tai nimellään, sillä epäilee siitä voivan koitua harmia työelämässä. Kertomuksen oikeellisuuden varmentamiseksi olen tutustunut asiaan liittyviin dokumentteihin.

Everstiluutnantiksi ylennyt mies ehti työskennellä Puolustusvoimissa lähes kahdenkymmenen vuoden ajan ja johti uransa huipulla yli 300 hengen yksikköä.

Entinen upseeri: Vähän kliseiseltäkin kuulostavat koti, uskonto, isänmaa ja maanpuolustus on mulle aina ollut tärkeetä. Mulla on kaks isoisää taistellut aikanaan sodissa meidän itsenäisyyden puolesta ja niin edelleen. Et kyl se ihan sieltä lähti pohjimmiltaan halu työskennellä puolustusvoimissa.

Vastaavaa kertoo myös moni muu haastateltavani. He ovat ihmisiä, joille Puolustusvoimat on tärkeä organisaatio ja jonka arvoja he kannattavat. Lähes poikkeuksetta he myös kertovat viihtyneensä työssään.

Entinen upseeri: Kaikki kaikki oli oli niin kun hyvin ja ja esimieheni kanssa olin hyvissä väleissä ja hän minua edelleen kertoi valmentavansa vaativampiin tehtäviin. Ja olin, voisi ehkä sanoa, uraputkessa. Puolustusvoimat käytti ihan kymmeniä tuhansia euroihin myöskin siihen, että mua valmisteltiin näihin vaativampiin tehtäviin.

Muutama vuosi sitten mies päätyi todistajaksi tutkinnassa, jossa hänen esimiestään epäiltiin palvelusrikoksesta ja varusmieheen kohdistuneesta syrjinnästä. Syyttäjä totesi esimiehen toimineen väärin, mutta teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen. Varsinaista rikosta ei ollut ehtinyt tapahtua rikoksen uhrin keskeytettyä asepalveluksensa muista syistä.

Haastateltavani uskoo, että esimiestä vastaan todistamisella oli peruuttamattomia vaikutuksia hänen uralleen. Pian tapauksen jälkeen hän sai kutsun yt-menettelyyn, jossa määrättiin siirrosta vaativuudeltaan alempaan tehtävään.

MOT: Eli oliko niin, että he jollakin tavalla esitti tyytymättömyyttä siitä, että mitä sä olit mennyt sanomaan tässä kuulusteluissa?

Entinen upseeri: No sitähän ei kukaan koskaan ole sanonut niin kun ääneen, mutta mut näin mä itse itse lopulta sitten tulkitsin. Ei siinä mitään muutakaan järkevää syytä sille löytänyt ja en mitään muuta syytä mulle ei myöskään kerrottu. Tämä siirtoesitys ei ollut ainoa asia, joka joka silloin muuttui, vaan vaan samalla muuttui myöskin tämmöinen yhteydenpito ja keskustelu ja ja koko ilmapiiri minun ja ja esimiesteni välillä.

Puolustusvoimien sisäisiä tapahtumia on puitu myös oikeudessa. Löydän parikymmentä upseerien saamaa tuomiota viimeisen kymmenen vuoden sisällä.

GRAFIIKKA: poimintoja hovioikeuden tuomioista

“syyllistynyt alaisen nöyryyttämiseen”
“laiminlyönyt velvollisuutensa puuttua seksuaaliseen häirintään”
“epäasiallinen käytös on ollut lähes jatkuvaa”
“alkoholia nauttiessaan ylittänyt huomattavasti sallitun määrän”
“kehityskeskusteluissa sanonut alaista mielisairaaksi”

Oikeuden asiakirjoissa on upseereiden saamia tuomioita esimerkiksi esimiesaseman väärinkäyttämiseen, palvelusrikoksiin, työsyrjintään ja esteellisyyteen liittyen. Voiko todella olla, että nää on kaikki yksittäistapauksia, eikä näillä ole tekemistä Puolustusvoimien toimintakulttuurin kanssa?

Yleinen palvelusohjesääntö velvoittaa sotilaat puuttumaan epäkohtiin. Puolustusvoimia tutkineen työelämätutkijan mukaan väärinkäytöksiin puuttumattomuus selittyy osittain upseereiden perinteillä. Kadettiveljeä ei petetä.

Katri Otonkorpi-Lehtoranta, yhteiskuntatieteiden tohtori: Toveruuden korostaminen mikä liittyy upseeriin eettiseen normistoon ja uskollisuus, lojaalius, tämmöisiä perinteisiä sotiluuteen kuuluvia asioita, niin tällainen epäkohtien esille tuominen voi haastaa sitä miesten välistä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Toinen selittävä tekijä on pelko siitä, että suunsa aukaiseminen johtaa epätoivottuihin tehtäväsiirtoihin.

Otonkorpi-Lehtoranta: Tää organisaatiolähtöinen urakierto, eli se että organisaatiolla ja esimiehillä on paljon valtaa sinun sinun tota urasi suhteen. Ja ei haluta välttämättä vaikuttaa negatiivisesti siihen, mitenkä sinua tullaan organisaatiossa sijoittamaan.

Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksen koko Puolustusvoimien henkilöstölle tekemissä tuoreissa kyselyissä vastaajat kertovat samoista ongelmista kuin tekemissäni haastatteluissa. Esille nousevat epäkohtiin puuttumattomuus ja avoimuuden tarve.

Otonkorpi-Lehtoranta: Vaik on ohjeistukset, niin käytännön esimerkit, miten tietyissä tilanteissa tulis toimia, jotta se asia käsitellään loppuun asti ja jotta siinä mahdollisesti annetaan sitten jonkinlaisia sanktioita siitä epäasiallisesta käytöksestä niin siihen ei ehkä ole vielä kaikkien ihmisten kokemusten mukaan niin kuin päästy.

Myös Upseeriliitossa kerrotaan, että väärinkäytösten esiinnostamisella voi olla seurauksia.

Ville Viita: Jos on kritiikkejä johonkin tiettyyn asiaan, että että se voi vaikuttaa sun virkauraan sit taas niin kun, että se ei mene eteenpäin ja mun mielestä tää on semmoinen asia, et mitä meidän pitäisi avoimesti viedä eteenpäin, että tehdä siihen muutost, ettei sillä niin kun pärstäkertoimella ole niin kun tässä semmoista roolia.

Useat haastattelemani Puolustusvoimien työntekijät puhuvat henkilösuhteiden ylikorostumisesta.

Entinen upseeri: Hyvä veli -verkosto on puolustusvoimissa aika vahva. Mullekin on sanottu, että että ei ei se ole tärkeä mitä teet vaan se kenen kaveri olet. Henkilösuhteilla on tosi iso merkitys urakehitykselle ja mitä ylemmäs hierarkiassa mennään ja ja sotilasarvoissa, niin sitä tärkeämpää se on. Tosiaan mulle on esimerkiksi suositeltu, että pitäisi liittyä vaikka johonkin tiettyyn metsästysporukkaan tai…

MOT: Kuka on suositellut?

Entinen upseeri: Esimies. Tai tai sitten johonkin herrainkerhoon esimerkiksi Suomalainen klubi tai jotain vastaavia seuroja ja on sanottu selvästi, että että siellä on jäseninä sitten kenraaleja tai tai muita korkeita tahoja ja siitä voisi olla hyötyä sitten myöskin mun uran kannalta.

Puolustusvoimien toiminnan keskeisin valvoja on Puolustusvoimat itse. Pääesikunnan oikeudellisen osaston tehtävänä on varmistaa toiminnan lainmukaisuus.

Hankin tietopyynnöillä Puolustusvoimien sisäisiä laillisuusvalvontapäätöksiä.

Asiakirjat kertovat ongelmista muun muassa salassapitoperusteiden väärinkäytössä, kurinpitopäätösasiakirjojen merkinnöissä sekä henkilöstöryhmien välisen yhdenvertaisuuden toteutumisessa.

GRAFIIKKA: otteita laillisuusvalvontapäätöksistä

"salassapitoperustetta oli virheellisesti käytetty"
"kurinpitoasiakirjoista löydettävissä huolimattomuusvirheitä”
“rikoksesta epäillyn sotilasarvo ei saa vaikuttaa esitutkinnan käynnistämiseen”

Puolustusvoimien ulkopuolella valvontaa harjoittaa eduskunnan oikeusasiamies. Valvoja saa vuosittain 40-50 kantelua Puolustusvoimiin liittyen. Niistä yli puolet on henkilökunnan tekemiä.

Pasi Pölönen, apulaisoikeusasiamies: Monesti on kyse tehtävän määräämisestä, siirrosta, ylentämisestä, ehkä jostain juuri työilmapiirikysymyksistä, tän tyyppisistä asioista, jotka on juuri tähän virkasuhteeseen liittyviä etenemistä esimerkiks, tän tyyppisiä kysymyksiä ehkä tyypillisimmin.

MOT: No minkälaisia ratkasuja te ootte tältä osin tehny?

Pölönen: No tältä osin meidän kannanottoja, missä olemme löytäneet jotain huomautettavaa tai parannettavaa niin ne tyypillisimmin liittyy hyvään hallintoon, että tää päätöksenteko täytyy olla avointa ja sen menettelyn tulee olla hyvän hallinnon mukaista. Sitten itse siihen substanssiin, lopputulemaan esimerkiksi kuka määrätään tehtävään, se on sit kuitenki sellanen asia johon lähtökohtasesti liittyy hyvin paljon harkintavaltaa nimittävälle taholle.

Puolustusvoimat on saanut oikeusasiamieheltä moitteita esimerkiksi tapauksesta, jossa Merivoimien työntekijää tutkittiin seksuaalisesta häirinnästä epäiltynä. Puolustusvoimien tutkinnan mukaan häirintää ei ollut tapahtunut. Oikeusasiamiehen mukaan näyttö oli ristiriitaista ja olisi siksi pitänyt lähettää syyttäjän arvioitavaksi.

Pölönen: Asiaa ei ollut lähetetty tavalliselle syyttäjälle vaan se oli päätetty komentajan päätöksellä puolustusvoimain sisäisesti. Ja siinä apulaisoikeusasiamies katsoi, et sillon kun siin oli näytöllisesti epäselvyyttä tai se ei ollut täysin yksiselitteinen näytöllisesti niin se olis pitänyt pikemminkin lähettää ulkopuoliselle syyttäjälle sen esitutkinnan jälkeen.

MOT: No mitä sitte tällasessa tilanteessa, mitä muuta te voitte tehdä kun todeta et puolustusvoimien olisi pitänyt lähettää se syyttäjälle harkittavaks?

Pölönen: Niin, sillon tota on kyllä… meillä ei oo toimivaltaa määrätä sitä suoraan tehtäväksi, mutta kyllä meidän kannanotot yleensä johtaa sitten siihen, että meidän näkemys otetaan huomioon ja kuunnellaan.

Kyseisessä tapauksessa Puolustusvoimat ei lähettänyt asiaa syyttäjälle moitteiden jälkeenkään.

Toisessa tapauksessa apulaisoikeusasiamies katsoi Puolustusvoimien rikkoneen Ylen toimittajan sekä varusmiesten sananvapautta yrittäessään määrittää, mistä aiheesta toimittaja saa tehdä juttua.

Pölönen: Tää merkitsi puuttumista toimittajan sananvapauteen ja se oli perusteetonta eli siinä vaiheessa kun toimittajalle on annettu lupa tulla varuskunta-alueelle tekemään juttua, niin ei sitä saa ennakkoon ohjata niitä kysymyksiä ja teemoja mistä on ikään kun sallittua kysyä vaan sananvapaus vallitsee.

MOT: Kuinka vakavana pidät tällästä asiaa jos joudutaan jotain tällasta viranomaisorganisaatiota huomauttaan siitä, että he rikkovat sananvapautta?
Pölönen: No kyl se on vakava asia, et sananvapaus on ihan keskeisiä arvoja demokraattisessa yhteiskunnassa.

Otonkorpi-Lehtoranta: Sen julkisuuskuvan hallinta on aika voimakasta ja siihen liittyy sen kontrollointia, mitä sanotaan ja erityisesti että kenellä on oikeus puhua mistäkin asioista.

Monet haastattelemani Puolustusvoimien entiset ja nykyiset työntekijät kertovat, että rikkeitä ja epäiltyjä laittomuuksia piilotellaan organisaation sisällä.

Entinen upseeri: Oon nähnyt useita useita esimerkkejä siitä, että että asiat pyritään hoitamaan vähän ikään kuin poikien kesken tai perhepiirissä. Tyypillistä on, että että puolustusvoimat tekee jonkun pienen oman selvityksen tai tutkinnan ja sen perusteella sitten ilmoitetaan, että että kyseessä on yksittäistapaus. Saatetaan ihan joskus nimetä nimetä sitten tämä syyllinen tai syntipukkikin, mut olennaista on se, että puolustusvoimien julkikuvaa tai mainetta pyritään pitämään viimeiseen asti puhtaana ja antaa ymmärtää, että mitään järjestelmällistä järjestelmällistä tai toistuvia epäkohtia, että sellaisia ei ole.

Tavoittelen Puolustusvoimien johtoa haastateltavaksi kuukauden ajan. Lopulta Puolustusvoimain komentajan Timo Kivisen haastattelu onnistuu etäyhteydellä.

Timo Kivinen, Puolustusvoimain komentaja: Tämmöinen ajatus siitä, että täällä jollain tavalla olisi joku hyvä veli -verkosto, joka junailee asioita, niin ei se pidä paikkaansa. Lähtökohta on aina se, että jos joku väärinkäytös avataan, niin siihen on esimies velvollinen puuttumaan ja alainen on velvollinen tuomaan esille myös havaitsemansa väärinkäytökset. Kaikkiin epäiltyihin rikkomuksiin suhtaudutaan vakavasti ja ne selvitetään. Tutkintakynnys on meillä alhainen ja prosessi on kaikille samasta arvosta ja asemasta riippumatta.

Oikeuden asiakirjat kertovat tilanteista, joissa väärinkäytökset jatkuivat vuosia ilman että kukaan puuttui toimintaan. Hovioikeuden ratkaisuista löytyy esimerkiksi tapaus, jossa alempiarvoisen upseerin todettiin syyllistyneen palvelusrikokseen, työsyrjintään ja työturvallisuusrikokseen, koska ei ollut puuttunut esimiehensä vuosia harjoittamaan seksuaaliseen häirintään. Seksuaalisesta häirinnästä tuomittu esimies palkittiin myöhemmin Suomen Leijonan I luokan ritarimerkillä.

MOT: Minkä takia sitten ihmiset siellä järjestelmän sisällä hyväksyy tän?

Entinen upseeri: Yksilötasolla se on varmaan helpompaa. Moni aattelee varmasti, että pääsee helpommalla sillä että sopivassa kohtaa joko ummistaa silmänsä tai keskittyy vaan siihen oman työnsä tekemiseen ja sulkee ulkopuolelle ne.. vähän kaukaisemmat epäkohdat tai asiat, mitä siellä ympärillä tapahtuu.

MOT: Onko siis niin, että ajattelet, että teillä ei ole minkäänlaista huolta siitä organisaatiokulttuurista, että minkälainen se tällä hetkellä on tai niistä kokemuksista, mitä ihmiset kertoo?

Timo Kivinen: Varmaan on yksittäisiä ihmisiä, jotka kokee, että heitä olisi jossain yksittäisessä tilanteessa ja esimiesten toimesta voitu kohdella toisella tavalla. Kun mä katson kaikkea sitä dataa, mitä tulee muun muassa työilmapiirikyselyistä ja mä kun mä kierrän tuolla joukko-osastoja ja keskustelen varusmiesten ja henkilökunnan kanssa, niin kyllä siellä tulee semmoinen positiivinen ja hyvä olo.

Komentaja korostaa työilmapiirikyselyjen hyviä tuloksia.

Timo Kivinen: Jos me katotaan sitten tätä isoa kuvaa, viime vuoden työilmapiirikyselyyn vastasi 10 000, siis nimettömänä, vapaaehtoisesti. He arvioi meidän erityiseksi vahvuudeksi esimiestoiminnan, oman työtehtävän sisällön ja me-hengen.

Yksiköiden ja työpisteiden päälliköillä ei kuitenkaan ole työilmapiirikyselyssä vastaamismahdollisuutta esimiehiä koskeviin arviointikysymyksiin. Käytännössä johtamis- ja esimiesarviot ulottuvat siis vain keskijohdon tasolle.

MOT: Ihmiset myöskin kertoo, että näihin kyselyihin ei välttämättä uskalleta vastata rehellisesti, koska voidaan pelätä sitä, että mikä on se esimiehen reaktio siellä.

Timo Kivinen: Jokainen yksilö vastaa omien tuntemuksiensa perusteella ja siitä se kokonaisuus syntyy. Kyllä me kannustetaan ihmisiä tämmöiseen avoimeen epäkohtien esilletuomiseen.

MOT: Uskotko sä, että ihmiset uskaltaa vastata rehellisesti työhyvinvointikyselyihin, jos heillä on vaikka esimerkiksi omaa esimiestään kohtaan niin kun kritiikkiä?

Ville Viita: Tuota ei ei välttämättä uskalla, koska se se se niin kun pureskellaan siinä omassa työyhteisössä se palaute. Ja mun mielestä, se on niin kun väärin, että siihen pitäisi niin kun anonyymisti niin kun silleen silleen vastata, että sä olet yksi siellä joukossa, eikä silleen niin kun että että tota noin niin sä sitten niin kun ehkä erotut siitä sitä ruvetaan purkamaan sitä sitä vastausta.

Haastattelemani upseeri teki esikuntaan ilmoituksen esimiehen harjoittamasta epäasiallisesta kohtelusta. Pian tämän jälkeen hänet yritettiin toistamiseen siirtää alempaan tehtävään.

Entinen upseeri: Tällä kertaa oli kyse siirrosta sitten huomattavasti vaativuusluokaltaan alempaan tehtävään ja ihan toisella puolella Suomea.

MOT: No mutta tämmöinenhän on ihan tyypillistä puolustusvoimissa, että voi voidaan voidaan joutua vaihtamaan paikkakuntaa työn vuoksi työn perässä.

Entinen upseeri: Totta. Kyllä puolustusvoimissa voi voi myöskin palveluspaikkakunta vaihtua ja itsekin on on vaihtanut palveluspaikkakuntaa kaksikin kertaa ihan tähän normaaliin urakehitykseen liittyen niin kun aikaisemmin, mutta mutta tämä tuli tosiaan ihan puun takaa ja ja nyt esitettiin siirtoa sellaiseen tehtävään missä olin aloittanut urani puolustusvoimissa.

Upseeri teki selväksi, ettei hyväksy siirtoa entistä alempaan tehtävään. Asia eteni aina Pääesikuntaan asti. Pitkän väännön jälkeen siirtoa ei lopulta toteutettu. Tapaus jäi kuitenkin kummittelemaan miehen mieleen.

Entinen upseeri: Itse tulkitsin tän erittäin voimakkaana epäluottamuksena ja ja selvänä viestinä siitä, että että minusta halutaan jostain syystä eroon.

Komentaja kiistää väitteen siitä, että Puolustusvoimat käyttäisi epätoivottuja siirtoja henkilöstön rankaisukeinona.

Timo Kivinen: No ei tietenkään rangaista. Se on ajatuksena jo mahdoton. Siitä, että joku nostaisi jonkun epäkohdan esiin, niin että häntä rangaistaisiin siitä. Ja on ihan selvää, että tulee pettymyksiä sen suhteen, mihin tehtävään joku yksittäinen henkilö määrätään.

Komentajan kiiruhdettua toiseen työtehtävään jatkan keskustelua Puolustusvoimien henkilöstöpäällikön kanssa.

Vesa Virtanen, henkilöstöpäällikkö, Puolustusvoimat: Kehottaisin näitä henkilöitä oikeasti keskustelemaan vertaistensa ja esimiestensä kanssa ja ottamaan nämä asiat esille. Meillä on tämmöinen vahva jatkuvan parantamisen kulttuuri, johon kuuluu muun muassa se, että joka vuosi esimies käy alaisensa kanssa tämmöisen kehittämiskeskustelun ja siinä yhdessä pohditaan näitä asioita.

Myös haastattelemani entinen upseeri otti asiat esille kehityskeskusteluissaan. Hän kertoo tallentaneensa keskusteluja oikeusturvansa vuoksi. Käyttämässämme otteessa esimiehen ääntä on muutettu.

Äänitallenne: ote kehityskeskustelusta

Entinen upseeri: Kun mä herään aamulla, mun pitää pystyä kattoo itteeni peilistä. Se on ihan sama, oonks mä sitten töissä täällä tai jossain muualla. Mut jos mä joudun toimimaan vastoin omia periaatteitani, en mä sitten halua sitä jatkaa.

Esimies: Sit sun pitää ite miettiä sillee, ku. Tää järjestelmähän jyrää. Mä voin sanoa sulle, kun mä oon kattonu täs näitä ihmiskohtaloita täällä, mitä on ollut… Tää järjestelmä, jos paha veri kiehahtaa, niin tää jyrää saakeli. Siihen kyllä keinot keksitään, nyt sanon rehellisesti. Kannattaako sellaiseen ryhtyä, se on mun vinkki.

Entinen upseeri: Niin noh --

Esimies: Että kannattaako marttyyriksi ruveta?

Kerron henkilöstöpäällikölle kyseisestä kehityskeskustelusta ja esimiehen viittauksesta, että Puolustusvoimat jyrää, jos ikäviä asioita nostaa esille.

Vesa Virtanen, henkilöstöpäällikkö, Puolustusvoimat: En tunne tätä tapausta. Jos näin on toimittu, niin on toimittu ehdottoman väärin. Näin ei missään nimessä pitäisi toimia.

MOT: Voidaanko todella ajatella, että kaikki on aina yksittäistapauksia ja ei ole minkäänlaista mahdollisuutta sille, että tämmöinen organisaatiokulttuuri itsessään ja se mahdollinen, esimerkiksi hierarkisuus, vaikuttaisi siihen toimintaan ja miten uskalletaan toimia?

Vesa Virtanen: Itse en kyllä koe niin, että niin kauan kuin meille toisin osoitetaan, niin asiat ei ole sillä tavalla. Ihan varmasti on aina parannettavaa, jos tuota tämmöisiä asioita tulee esille. Mutta erityisen tärkeää olisi sitten, jos tämmöisiä henkilöitä on, että he tulisivat omalla nimellään ja omilla argumenteillaan ja yksityiskohdillaan esille.

Kokeiltuaan valituskanavia Puolustusvoimien sisällä upseeri teki esimiehestään rikosilmoituksen. Syyttäjä ei nähnyt syy-yhteyttä upseerin kuvaamien tapahtumien ja urakehityksen tyssäämisen välillä, eikä nostanut syytettä esimiestä vastaan.

MOT: Voiko olla niin, että sä olet vain ylitulkinnut asioita?

Entinen upseeri: Totta kai niin voi olla. Syyttäjän tehtävä on kai arvioida, että milloin rikoksen tunnusmerkistö täyttyy ja milloin kyse on jostakin muusta. Syyttäjähän ei ratkaise sitä, että onko asiassa toimittu moraalisesti tai eettisesti oikein. Syyttäjä ottaa kantaa vain siihen lainmukaisuuteen.

Puolustusministeriössä valmistellaan par’aikaa lakimuutosta Puolustusvoimien sotilaskurinpitoa ja rikostorjuntaa koskien. Pääesikunta on esittänyt, että Puolustusvoimien valtuuksia lisättäisiin ja siitä tulisi lähes täysivaltainen esitutkintaviranomainen. Se tarkoittaisi, että jatkossa Puolustusvoimat tutkisi lähtökohtaisesti itse kaikki kohtaamansa rikokset.

Haastattelemani entisen upseerin osalta taistelu on jo hävitty. Kun tilanne töissä ei parantunut, mies irtisanoutui. Hän työskentelee nykyisin siviilissä.

Entinen upseeri: Se oli kova päätös ja ja tein sitä aika pitkään. Lähdön syynä oli nimenomaan arvoristiriita, eli eli ne arvot, mitä puolustusvoimat organisaationa edustaa, niin ne ei minun mielestä toteutunut siinä käytännön työssä ja ainakaan siinä sillä tasolla, missä itse työskentelin ja tää ristiriita oli se syy, mikä sitten lopulta sai mut lähtemään.