Kulttuuricocktail kysyi viideltä suomalaiselta elokuvaäänen ammattilaiselta, mitkä elokuvien äänihetket ovat ylitse muiden. Mukana on Skotlantiin sijoittuva alien-elokuva, jonka pääosassa on Scarlett Johansson, Zidane-dokumentti ja kohtaus, jossa mies kävelee hiljaisesti baariin.
Säveltäjä Timo Kaukolampi: Under The Skin -elokuvan rumpu
"Kuuntelen elokuvamusiikkia paljon. Se on arjen aatelointia, tapa jolla tavallisiin tapahtumiin saa elämää suuremman auran.
Mica Levin soundtrack Under The Skin -elokuvassa (2013) on maaginen. Siinä toistuu ontto ja ihmeellinen rummun kolahtelu, joka on jäänyt kaikumaan päähäni. En tiedä miten se on tehty, sain vahingossa luotua samanlaisen tunnelman varhaisilla modulaarisyntikoilla. Elokuva ei ole suoranaisesti väkivaltainen, mutta sen tunnelma on saatanan outo ja vieraantunut. Etenkin mieleen on jäänyt kohta Skotlannin rannalla, jossa joku on hukkunut ja vauvan itku kuuluu.
Mica Levi teki pitkään kokeellista musiikkia ennen kuin päätyi leffamaailmaan. Under the Skin oli hänen ensimmäinen elokuvasävellystyönsä. Useampi ihminen on maininnut referenssinä elokuvassa soivan Love-kappaleen, kun olemme suunnitelleet elokuvamusiikkia.
Kun katson elokuvia, tiedän että ne eivät ole totta. Silti joka kerta havahdun siihen, että katsoessani uskon niihin, niistä tulee minulle todellisuutta. Elokuvamusiikki on ultimaattinen fantasiamaailma, eskapismin puhtain muoto. Mä vain rakastan sitä niin suunnattomasti."
Timo Kaukolampi on elokuvasäveltäjä ja muusikko, joka on tehnyt yhdessä Tuomo Purasen kanssa musiikin Marian paratiisi ja Armomurhaaja -elokuviin sekä Mister8 ja White Wall -tv-sarjoihin. Hänet tunnetaan myös Haunted Plasma ja K-X-P-yhtyeistä.
Foley-artisti Heikki Kossi: Valiojoukko-elokuvan hiljaisuus
"Valiojoukko-elokuvassa (1983) on kohtaus, jossa lentäjä laukaisee itsensä heittoistuimella täyteen hiljaisuuteen. Kuuluu vain ilmavirran kohinaa ja nähdään, kun hän taistelee hengestään ja kieppuu ilmassa. Se on rohkea ratkaisu, moni olisi pistänyt taustalle musiikin soimaan kertoakseen katsojalle, mitä ajatella. Tätä ennen on näytetty, miten loput lentäjäkaverit ovat cocktail-kutsuilla, koska he ovat valinneet mammonan ja kunnian. Varietee-tanssija tanssii ja kuullaan lentokoneen ääniä.
Näin elokuvan teini-ikäisenä. Elokuva on vaikuttanut minuun paljon: etenkin se, miten päähenkilö uskoo vain omaan juttuunsa. Jaan tämän mielenmaiseman, oman jutun tekeminen on suurin palkinto.
Olisin voinut myös valita Paris, Texas -elokuvan (1984) alkukohtauksen, jossa päähenkilö kävelee erämaata pitkin baariin. Monesti foley-äänien tekeminen tällaiseen hiljaiseen kohtaukseen on haastavaa, koska mitään ei voi paeta isojen äänien taakse. Kaiken on oltava juuri kuten kuvassa: Tuulessa heiluvan kyltin pitää vinkua tietyllä tavalla, ja askeleiden pitää olla juuri oikealla tavalla kuivat.
Huomasin vasta, että Paris, Texasin on käsikirjoittanut Sam Shepard. Siis sama näyttelijä joka lentää heittoistuimen kyydissä Valiojoukossa."
Heikki Kossi on tehnyt foley-äänet kolmeen elokuvaan, jotka ovat tänä vuonna Oscar-ehdokkaita: elokuvat ovat The United States Vs. Billie Holliday, Hillbilly Elegy ja Sound of Metal. Tämän lisäksi Kossi tunnetaan esimerkiksi työstään Ad Astra, Hymyilevä mies ja Berberian Sound Studio -elokuvissa.
Professori Päivi Takala: Supertähti Zidanen jalkapallopeli
"Zidane: A 21st Century Portrait (2006) on dokumentti, jossa seurataan Real Madridin ja Villarealin välistä jalkapallo-ottelua. Se kuvattiin 17 kameralla, jotka on kohdistettu supertähti Zinédine Zidaneen.
Harva ajattelee, miten ääni rakennetaan. Oletus voi olla, että tässä tapauksessa ääni olisi tallennettu paikan päällä kuvaushetkellä. Mutta melkein kaikki on tehty jälkikäteen. Ranskalainen Nicolas Becker tapaa tehdä foleyt kuvausympäristössä, joten olettaisin, että hän on käynyt stadionilla äänittämässä nurmikon ääntä ja muuta pelien päätyttyä. Becker on työskennellyt Heikin [Kossi] kanssa Sound of Metal -elokuvassa, joka on nyt Oscar-ehdokkaana.
Ääni liikkuu elokuvassa monilla eri tasoilla. Välillä ollaan Zidanen pään sisällä ja ympäristö häipyy. Kuuluu ääniä aivan Zidanen läheltä: niiskutukset ja pallon potkimiset. Taustalla on 80 000 ihmistä katsojina, joiden huudot kaikuvat. Sitten leikataan vahtimestarikoppiin, jossa kaksi vaksia katsoo peliä televisiosta ja kuuntelee selostajan ääntä. Tavallisesti puhutaan näkökulmista, mutta nyt voisi puhua kuulokulmista.
Näemme Zidanen juoksemassa, kuljeksimassa, hyppimässä ja potkimassa, mutta äänten kautta pääsemme hänen lähelleen. Zidane itse sanoo elokuvassa, että lapsena pelatessaan hän kuuli selostajan äänen päässään."
Päivi Takala on Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian professori. Hänen väitöskirjansa oli nimeltään Äänen tunto – Elokuvaäänen kokemuksellisuudesta.
Säveltäjä Laura Naukkarinen: Elephantin äänikollaasi
"Gus Van Santin Elephant (2003) oli ensimmäinen näkemäni elokuva, jossa käytettiin äänikollaasia. Näin elokuvan niin sanotusti herkässä iässä: en ollut vielä paljon tehnyt töitä elokuvan parissa ja olin herkkä ottamaan vaikutteita.
Elokuvan alussa on kohtaus, jossa nuori poika [Nathan Tyson] kävelee urheilukentältä koulun lävitse. Taustalla kuuluu ympärillä olevien ihmisten ääniä – se on kohtauksen reaalitaso. Sen lisäksi kuuluu etäinen pianonsoitto, Beethovenin pianosonaatti nro 14, mikä vie ajatukset menneisyyteen. Mutta sitten alkaa kuulua erikoisia ääniä: sulkeutuvia ja avautuvia ovia, joita ei näy kuvassa, miehen puheääntä, vaikka puhuja ei ole paikalla. Tulkitsen sen alitajuiseksi tasoksi hahmolle, jota kamera seuraa.
Van Sant käyttää kohtauksessa säveltäjä Hildegard Westerkampin kollaasiteosta Türen der Wahrnehmungia, joka on irrotettu alkuperäisestä kontekstistaan. Se on alunperin esitetty itävaltalaisella taidefestivaalilla 80-luvun lopussa. Kohtaus oli minulle silmiä avaava kokemus, että näinkin voi tehdä. Useita eri asioita yhdistelemällä voi luoda todella voimakkaan kokemuksen katsojalle. Se näytti, että äänitaide mahtuu elokuvaan, eikä sen tarvitse olla alisteinen kuvalle.
Esimerkiksi Seili-elokuvassa (2020) tein yhteistyötä äänisuunnittelija Janne Laineen ja ohjaaja Lotta Petronellan kanssa ja ajatuksenamme oli suggestiivinen äänten asettelu. Eli äänet eivät aina olleet niin sanotuilla oikeilla kohdillaan, taustalla saattoi kuulua vaikka hengittelyä, vaikka kukaan ei hengittänyt kuvassa."
Laura Naukkarinen on säveltäjä, tuottaja ja laulaja-lauluntekijä, joka käyttää taiteilijanimeä Lau Nau. Hän on säveltänyt musiikin elokuviin Aurora ja Seili, minkä lisäksi hän on tehnyt musiikkia Tove-elokuvaan. Elephant on katsottavissa HBO Nordicissa.
Äänisuunnittelija Kirka Sainio: Mad Maxin ryminä
"Toimintaelokuva Mad Max: Fury Road (2015) on rohkeiden ratkaisuiden juhlaa. Äänisuunnittelijana on vähän tylsää ottaa esiin aina tällainen valtaisa paukuttelu ja hirvittävän kovaääninen elokuva, mutta siitä olen innostunut kaikkein eniten.
Elokuvan toiminnallisten jaksojen dynamiikka on poikkeuksellista. Autojen ajaessa kovaa moottorien äänet kuuluvat hirvittävän kuuluvina, mutta kun siirrytään ohjaamoon Charlize Theronin seuraan, äänet häipyvät. Se on upea esimerkki siitä, kuinka katsoja täydentää puuttuvat palaset päässään. En ehkä itse uskaltaisi tehdä noin jyrkkää valintaa, että moottoria ei yhtäkkiä kuulla ollenkaan ja puhe tulee luonnottoman puhtaana.
Panin itse asiassa samanlaisen tempun merkille jo Titanicissa (1997), jossa kuvataan ensin keula-aaltoja ja sitten pariskuntaa keulalla, eikä aaltoja kuulu. Ajattelin, että miksi en tee itse noin! Se toimii todella hienosti. Tein havainnon jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta en edelleenkään häivytä elokuvissani ääniä kokonaan pois.
Toiminnassa tauoilla on suuri merkitys: jos äänimaisemassa ei olisi taukohetkiä, ei Fury Roadia jaksaisi kuunnella ollenkaan. Elokuva on todellinen eskapistinen pölläys toiseen maailmaan, se vain vie mukanaan."
Äänisuunnittelija Kirka Sainio tunnetaan esimerkiksi Tuntematon sotilas, Puhdistus ja Paha maa -elokuvista, joista kaikista hän on voittanut parhaan äänisuunnittelun Jussi-patsaan. Tällä hetkellä Sainio työskentelee Omerta 6/12 -elokuvan parissa. Mad Max: Fury Road on katsottavissa Netflixissä ja vuokrauspalveluissa.
Kulttuuricocktail Livessä keskustellaan keskiviikkona 21. huhtikuuta elokuvaäänistä. Yle TV1 klo 20–20.30 ja jatkot Yle Areenassa klo 20.30–21.00. Paikalla ovat elokuvasäveltäjä Panu Aaltio ja musiikkiteknologian professori Päivi Takala. Tule mukaan keskusteluun: yle.fi/kc
Korjattu 21.4., että Timo Kaukolampi on säveltänyt musiikin elokuva- ja tv-sarjoihin yhdessä Tuomo Purasen kanssa.
