Tiia Nurmilaakso
Yle
Henri Alén on sairastanut paniikkihäiriötä 15 vuotta. Vaikeinta on ollut kohtausten pelko ja ymmärrys siitä, että paniikki voi iskeä myös innostavassa ja mukavassa tilanteessa.
Kohtaus itsessään tuntuu kammottavalta. Siinä keho valmistautuu puolustautumaan vihollista vastaan, vaikka todellista uhkaa ei ole.
Se iskee varoittamatta kesken Barcelonan lomareissun.
Henri Alén on menossa vaimonsa kanssa maailman parhaaksi valittuun ravintolaan, El Bulliin, syömään. Yhtäkkiä sydän alkaa hakata niin hulluna, että se tuntuu tulevan rinnasta ulos. Hiki pukkaa naamalle, sitä tippuu nenänpäästä. Tuntuu kuin sydänkohtaus olisi tulossa.
Henri hoippuu takaisin hotelliin eikä uskalla liikkua sieltä mihinkään moneen päivään. Hän soittaa Suomeen äidilleen, joka tekee sairaanhoitajan työtä.
– Sulla on paniikkikohtaus. Ei siihen kuole, sitä on jokaisella meidän suvussa, äiti rauhoittelee linjan toisessa päässä.
Hermosto vetää hätäjarrusta
Huippukokki Henri Alén tietää millaista on, kun liiasta stressistä seuraa paniikkihäiriö. 15 vuotta sitten, Barcelonan lomareissun aikaan, hänellä oli liian monta palloa ilmassa.
Hän sai ensimmäisen esimiespaikan keittiössä, tapasi nykyisen vaimonsa, aloitti televisiotyöt ja kirjoitti ensimmäisen kirjansa – ja kaikki tämä puolen vuoden sisällä.
– Joka päivä piti olla vähän parempi kuin eilen. Oli hirveä draivi eteenpäin ja kunnianhimo ja halu pärjätä ja näyttää muille, Henri muistelee.
Tuolloin, alle kolmekymppisenä kokkina, hän ei hidastanut tahtia eikä juuri pitänyt vapaapäiviä.
– Kyllähän mä nyt jälkikäteen ymmärrän, että vuosikausia tavoittelin jotain, mitä ei oikeasti ole olemassa.
Sitten hermosto veti hätäjarrusta.
Kohtausten pelko rajoittaa elämää
Henri myöntää, että paniikkihäiriö voi olla hirveän rajoittava tekijä. Hänkin huomasi ensimmäisen vuoden aikana, että sosiaalinen piiri alkoi pienentyä paniikkikohtausten pelosta.
Vaikeinta oli epätietoisuus. Ja olo, ettei ole oman itsensä.
– Silloin mietin paljon, että mitä voi tehdä ja mitä ei. Voinko mennä käymään kaupassa? Mitä jos siellä tulee kohtaus? Mitä sitten tapahtuu? Entä duunissa?
Aloin tarkkailla itseäni ja muita: katsooko noi mua hassusti, olenko mä kalpea? Ja siitä alkoi pallo vyöryä ja tuli oireita.
Toinen mieleen painunut paniikkikohtaus iski Chicagossa maailmankuulussa pihviravintolassa. Kohtaus oli niin paha, ettei auttanut muu kuin juosta vessaan kesken alkupalojen ja kaatua lattialle makaamaan.
Tarjoilija tuli perässä, yritti nostaa kainaloista ylös ja oli jo soittamassa ambulanssia. Henrin oli pakko lähteä takaisin hotelliin. Hän haki matkalla KFC:stä karmeat mätöt ja söi ne myöhemmin hotellihuoneessa - hienon pihviaterian tilalla.
– Olisin ymmärtänyt, jos niitä kohtauksia olisi tullut ikävissä tilanteissa. Mutta kun niitä tulikin tällaisissa jännittävissä ja innostavissa tilanteissa, niin se oli hirveä pettymys, Henri muistelee.
Paras pitää rutiineista kiinni
Töissä kohtauksia tuli jatkuvasti, tilanteissa, joissa oli muita ihmisiä.
– Yksi suurimpia laukaisevia tekijöitä on ollut se, että jos muut näkee, että mulla on jotain vialla. Aloin tarkkailla itseäni ja muita: katsooko noi mua hassusti, olenko mä kalpea? Ja siitä alkoi pallo vyöryä ja tuli oireita.
Henri uskoo, että altistuminen paniikkia aiheuttaville tilanteille on ollut oikea tapa opetella elämään paniikkihäiriön kanssa.
– On tärkeää yrittää pitää rutiineista kiinni ja pysyä sosiaalisena. Jos vain lukittautuu neljän seinän sisälle, ei opi elämään sen kanssa. Niihin tilanteisiin menemisestä tulee koko ajan vaikeampaa.
– Ihan parhaita neuvoja, mitä olen saanut lääkäreiltä, on ollut, että duuniin vaan! Vaikka se on epämiellyttävää, siihen pitää sopeutua.
Kumpi sitten on ollut vaikeampaa, paniikkikohtaukset vai niiden pelko?
– Kohtauksen pelkohan johtaa kohtaukseen. Niin se menee. Että jos on menossa johonkin tilanteeseen ja jännittää, että saakohan siellä kohtauksen, niin aika todennäköisesti saa sen.
– Kyllä se kohtaus itsessäänkin on kammottava. Vaikka tietää, että se ei ole fyysisesti vaarallinen eikä tappava, sillä hetkellä se kuitenkin tuntuu just siltä.
Näin paniikkikohtaus syntyy kehossa
Jopa kolmasosa ihmisistä saa elämänsä aikana paniikkikohtauksen.
Paniikkikohtaus on ylimitoitettu väärä hälytys normaalisti toimivassa järjestelmässä. Siinä keho valmistautuu kohtaamaan vaaratilanteen, vaikka todellista uhkaa ei ole.
Aivoissa käynnistyy taistele tai pakene -reaktio
Mantelitumake eli aivojen pelkokeskus tulkitsee jonkin asian uhkaavaksi ja hälyttää millisekunneissa muun aivojärjestelmän ja koko kehon reagoimaan vaaraan. Sympaattinen hermosto aktivoituu ja kehoon erittyy stressihormoneja. Reaktio on äärimmäisen nopea ja tahdosta riippumaton.
Keho valmistautuu reagoimaan uhkaan
Stressihormoni adrenaliini nostaa pulssia ja sydämen iskuvoimaa sekä kohottaa verenpainetta ja kiihdyttää hengitystä. Se myös supistaa ääreisverenkiertoa ja hidastaa ruoansulatusta, jotta kehossa turvataan verenkierto kaikkein kriittisimmillä alueilla ja jotta verta riittäisi lihaksissa nopeaa reagointia varten. Hikoilu lämmittää kehoa taistelemiseen tai pakenemiseen.
Paniikkikohtaukseen liittyy usein hyperventilaatiota
Kun ihminen ylihengittää, kehosta poistuu liian paljon hiilidioksidia. Tämä saa veren muuttumaan emäksiseksi ja sen seurauksena ääreisverisuonet supistuvat. Tämä aiheuttaa huimausta ja käsien pistelyä, puutumista ja vapinaa. Myös rintakipu ja tukehtumisen tai hapenloppuminen tunne on tyypillinen liikahengittämisen oire.
Hyperventilaatio ja paniikki aiheuttavat helposti toisiaan ruokkivan noidankehän: kehon voimakkaat oireet lisäävät paniikin tunnetta, mikä taas lisää ylihengittämistä ja sitä kautta kehon oireita.
Osa ihmisistä tarvitsee insuliinia, osa serotoniinia
Aluksi Henrin paniikkihäiriötä hoidettiin rauhoittavilla lääkkeillä. Ne voivat hänen mielestään olla hyvä apu tilapäisesti.
– Onneksi kuitenkin pääsin aika nopeasti niistä eroon, koska ne on hemmetin koukuttavia. Toleranssi kasvaa tosi nopeasti ja vieroitusoireet on aika kovat myös.
Aika pian Henri aloitti serotoniinilääkityksen, jota hän käyttää edelleen. Se vähentää ja lieventää paniikkikohtauksia, mutta ei poista niitä täysin.
Henri on hyväksynyt paniikkihäiriön ja lääkityksen osaksi elämäänsä.
– Osa ihmisistä tarvii insuliinia ja osa taas serotoniinia, niin se vain on.
On hemmetin tärkeää, että näistä mielen ongelmista puhutaan, koska meillä edelleen koetaan, että pitäisi olla katkeamaton.
Lääkityksen lisäksi Henri on hakenut apua paniikkiin erilaisista terapioista, hengitys- ja rentoutustekniikoista sekä hakemalla tietoa paniikkihäiriöstä. Ymmärrys siitä, mistä kaikki johtuu, on auttanut paljon.
– Paniikkihäiriö on sitä, että sun sisäinen palohälytysjärjestelmä on liian herkkä. Eli kun sen hälytysjärjestelmän ei pitäisi soida, niin jostain se saa signaalin, että hei, nyt on hätä, ja siitä tulee se paniikkikohtaus. Se auttaa, kun oppii ymmärtämään, että mun hälytysjärjestelmä nyt vain on vähän liian herkällä.
Mikä altistaa paniikkikohtauksille?
Geneettinen alttius
Paniikkihäiriö kulkee suvuissa samalla tavalla kuin muutkin monitekijäiset sairaudet kuten esim. diabetes ja sydän- ja verisuonisairaudet.
Mitään yhtä paniikkihäiriögeeniä ei ole, vaan se on satojen tai jopa tuhansien geenivarianttien summa.
Ympäristötekijät
Paniikkihäiriön syntyyn vaikuttavat sekä geenit että ympäristötekijät. Lapsuusajan negatiiviset kokemukset vaikuttavat aivoissa hermoratojen kehittymiseen ja sitä kautta alttiuteen saada paniikkikohtauksia.
Stressi
Paniikkikohtaus tai paniikkihäiriö puhkeaa usein stressaavan tilanteen jälkeen. Se voi olla kroonista stressiä tai akuutti stressitekijä: esimerkiksi työttömyys tai läheisen kuolema. Tällaiset kuormittavat tekijät vaikuttavat aivojen toimintaan ja sitä kautta herkkyyteen saada paniikkikohtaus.
Paniikkihäiriö opetti ottamaan iisimmin
Henri Alén pyörittää edelleen viittä ravintolaa, tekee tv-töitä, kehitteli viime vuonna lastenruokasarjan ja asetelman, jolla tutkitaan koronan leviämistä ravintolasalissa, hän kokkasi ravintoloiden koronasulun aikana 1000 annosta vähävaraisille, julkaisi taas uuden kokkikirjan, on aktiivinen somessa ja niin hämäävän aikaansaava ja tehokas, että on pakko kysyä: Mikä on muuttunut?
– Ei hirveästi mikään, hän nauraa.
Hän vakavoituu ja kertoo, että suurin muutos on tapahtunut pään sisällä. Siinä miten paljon hän vaatii itseltään.
– Mulla menee paniikkioireiden kanssa nyt yllättävän hyvin. Se johtuu siitä, että otan iisimmin. Mä osaan suhtautua elämän kuoppiin ja työelämän epäonnistumisiin paljon helpommin. Maailma ei enää kaadu niihin.
Henri on myös oppinut tunnistamaan vaaran merkit: kun tuntuu, että on ihan puhki, vaikka nukkuisi kuinka paljon. Tai kun ei enää jaksa edes vastata puhelimeen. Silloin tietää, että nyt pitää ottaa vähän rauhallisemmin.
– Kuulostaa tosi tylsältä, mutta hyvä ruoka, riittävä lepo ja hyvät elämäntavat auttavat ihan sikana.
– Alkoholi kannattaa jättää minimiin, koska krapulaoireet muistuttavat paniikkia. Samoin kahvinjuontia oon vähentänyt, koska se nostaa pulssia ja voi antaa virheellisen signaalin, että on tulossa paniikkikohtaus, vaikka sulla on vain liikaa kofeiinia veressä.
Jos nämä kikat eivät toimi, niin sitten sitä saa pienen kohtauksen, nousee ylös ja jatkaa elämää.
Liikunnasta on ollut iso apu, sillä se vaatii keskittymistä eikä silloin ehdi miettiä paniikkia. Myös metsä rauhoittaa. Henri käy istuskelemassa puiden keskellä pari kolme kertaa viikossa.
– Metsä ei vaadi sulta mitään. Se on parasta terapiaa!
Mielenterveyden ongelmat eivät ole heikkoutta
Henri on halunnut alusta asti olla avoin paniikkihäiriöstä, jotta esimerkiksi työkaverit tietävät mistä on kyse, jos kohtaus sattuisi iskemään kesken työpäivän.
– On hemmetin tärkeää, että näistä mielen ongelmista puhutaan, koska meillä edelleen koetaan, että pitäisi olla katkeamaton. Jos mielessä on jotain häikkää, se ei tarkoita että on epäonnistunut tai heikko.
Aluksi Henri sai paniikkikohtauksia viikoittain, nykyään harvemmin. Mutta mikä auttaa kohtauksen iskiessä?
– Kun tunnen, että kohtaus on tulossa, keskityn tuijottamaan yhtä rajattua asiaa, esimerkiksi kynän kärkeä. Keskityn siihen, suljen kaiken muun pois ja vain hengitän. Yleensä parin minuutin päästä alkaa jo helpottaa.
Tieto siitä, että pääsee tarvittaessa tilanteesta pois, helpottaa myös. Siihen löytyy apu taskusta.
– Aina voi sanoa, että anteeksi, mulle tulee puhelu, mun on ihan pakko ottaa tämä.
– Ja jos nämä kikat eivät toimi, niin sitten sitä saa pienen kohtauksen, nousee ylös ja jatkaa elämää.
Voit arvioida mahdollisia paniikkioireitasi täällä.
Koetko joskus paniikki- tai ahdistuskohtauksia, joihin liittyy esimerkiksi sydämen tykytystä, hengitysvaikeuksia tai vapinaa? Maksuttomia omahoito-ohjelmia löytyy täältä.
Katso Akuutti: Paniikki pakotti pysähtymään
Huippukokki Henri Alén on sairastanut paniikkihäiriötä 15 vuotta. Hänellä kohtaus iskee useimmiten silloin, kun on liikaa palloja ilmassa. Teijo Salosen paniikkikohtaus pysäytti kesken työmatkan. Pysähdys oli niin totaalinen, että hän ei uskaltanut vuosiin käydä yksin edes lähikaupassa. Millaista elämä paniikin kanssa on? Toimittaja Tiia Nurmilaakso.
Juttua varten on haastateltu myös käyttäytymisgenetiikan professori Iiris Hovattaa ja ensihoitaja Tapio Sovijärveä.
Seuraa Akuuttia myös Facebookissa ja Instagramissa @yleakuutti!
Juttua muokattu 23.3.2021 klo 13:45: lisätty linkkejä.
Lisää ohjelmasta
