Hyppää pääsisältöön

Siittiöiden loppu: käsikirjoitus

Syntyvyys laskee.

Miehen siemennesteen laatu Suomessa on romahtanut.

Pyry Young: lääkäri soitti ja kertoi, että tästä teidän näytteestänne ei ole löytynyt yhtään siittiöitä.

Jorma Toppari, professori, Turun yliopiston biolääketieteen laitos: Noin puolella miehistä on niin huono siittiötuotanto että se vähintäänkin pidentää aikaa, joka kuluu siihen että saa raskauden käyntiin.

Silti lapsettomuushoidoissa hoidetaan tyypillisesti naista.

Maria Sharapan: Sä koet niitä koeputkihedelmöityskierroksia, se kyllä sekoittaa pään aika laajasti, että jos niin kuin vuosikausia kokee sellaista jatkuvaa menetystä, ja ei tiedä mistä se johtuu.

Maailmalla puhutaan jo miehen lisääntymiskriisistä.

Chris Barratt, professori, Dundeen yliopisto: I think we have a crisis in a number of different ways. And I think if you add them all up, it does constitute a crisis.
(Meillä on useita erillisiä kriisejä. Kun ne laskee yhteen siitä todella muodostuu kriisi.)

Pyry Young: Mää olen Pyry Young ja 37 vuotta.

Mulle ollut semmoinen ihan nuoresta asti sellainen, se on ollut nuoresta asti itsestäänselvyys, että olen aina halunnut oman perheen ja lapsia.
Isyys on semmonen asia mitä oon aina halunnut.
Pyry Young: No semmoinen niin kuin tilastollinen keskiarvo, että kaksi lasta, farmariauto ja kultainennoutaja, niin se ollut ehkä semmoinen.

Lähes puolet Pyry Youngin ikäisistä suomalaisista miehistä on lapsettomia.

Toiveista huolimatta oikeaa hetkeä perheen perustamiselle ei ole tullut.

Pyry Young: Elämässä aina vuosien varrella on sitä välillä pohtinut, että jos tulee se hetki, kun ruvetaan yrittämään kumppanin kanssa lasta, niin mitä jos se sitten ei onnistukaan ja se onkin itsestään kiinni.

Mä olin jotenkin aina ollut semmoisessa mielikuva-ajatuksessa, että tämmöisiin tutkimuksiin pääsee vaan siinä vaiheessa, kun joudutaan hakeutumaan esimerkiksi hedelmöityshoitoihin.

Mä sit viime kesänä sain aikaiseksi googlata asiaa. Kyllähän yksityiselle pääsee muuta kuin kättä taskuun, pääsee tän asian tutkituttamaan. Päätin, että ei se maksanut kuin muutaman kympin, niin päätin, että käyn tutkituttamassa asian. 00:23:22 Sieltähän tuli vähän semmoinen ei niin positiivisia uutisia

Pyry Young: Se oli kotona, etätöissä niin kuin koko Suomi tällä hetkellä. Istuin tossa sohvalla läppärin kanssa ja lääkäri soitti ja kertoi, että kävit näissä tutkimuksissa ja tosiaan tulos on nyt tämä, että tästä teidän näytteestänne ei ole löytynyt yhtään siittiöitä.

Miehen hedelmällisyys alenee ainakin Euroopasssa, Amerikassa, Japanissa ja Australiassa.

Puhutaan jopa maailmanlaajuisesta lisääntymiskriisistä.

Selvitämme yhdessä Eero Mäntymaan kanssa mistä ilmiö johtuu. Ongelma tunnetaan yllättävän huonosti.

Turun yliopiston professori Jorma Toppari on tutkinut suomalaisten miesten spermaa 90-luvulta lähtien.

Juuri Pyryn ikäryhmällä siittiöiden määrä on romahtanut.

Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee normaalisperman rajat miehiltä joilla jo on lapsia. Siittiöiden määrä on laskenut vuosikymmeniä.

Jorma Toppari, professori, Turun yliopiston biolääketieteen laitos: No -40-luvulla ennen ku oli Maailman terveysjärjestöä olemassakaan niin pidettiin normaalina siittiöpitoisuutena 60 miljoonaa millilitrassa. Sitten kun tuli ensimmäiset tällaiset kansainväliset raja-arvot niin se laski 40 miljoonaan. Sitten -80-luvulla se laski 20 miljoonaan ja nyt ollaan 15 miljoonassa.

Ja nyt sama pudotus näkyy myös Suomessa.

Jorma Toppari: Me oltiin hyvällä tasolla vielä viime vuosituhannella. Mutt sitte tapahtu aika nopea lasku niitten kohdalla jotka on syntyneet -80-luvun alusta lähtien.Niin että tällä hetkellä me ollaan ihan samalla tasolla kun voi sanoa kaikki eurooppalaiset ja myöskin australialaiset, japanilaiset ja amerikkalaiset. Joista nyt eniten on tutkimusta.

Tällä on hätkähdyttäviä seurauksia niihinkin suomalaisiin nuoriin miehiin joiden siittiömäärä on WHO:n mukaan normaali.

Jorma Toppari: Puolet miehistä on tällä hetkellä sellasella tasolla että siittiömäärä ei oo optimaalinen hedelmöitystä ajatellen elikkä noin puolella miehistä on niin huono siittiötuotanto että se vähintäänkin pidentää aikaa, joka kuluu siihen että saa raskauden käyntiin.

Miehestä johtuvan lapsettomuuden syyt tunnetaan huonosti. Siksi lapsettomuuden hoito keskittyy naiseen.

33-vuotias Jyväskylän yliopiston tuntiopettaja ja mindfulness -ohjaaja Maria Sharapan asuu Jyväskylän Säynätsalossa.

Marian mies ei halua esiintyä kuvissa.

Maria Sharapan: Me ollaan oltu naimisissa reilu 5 vuotta, mun puoliso on mua yhdeksän vuotta vanhempi. Ja me yritetty lasta muutaman vuoden, ehkä 3-4 vuotta noin.

Vuoden yrittämisen jälkeen, vuonna 2018, pari pääsi julkisen puolen lapsettomuushoitoihin.

Maria Sharapan: e otettiin se asia rennosti, meillä ei oikein ollut mitään odotuksia niistä lapsettomuushoidoista, miten sen pitää mennä.

Selvää syytä lapsettomuuteen ei löytynyt.

Marian ovulaatiotestit toivat heikon tuloksen ja miehen sperma oli testissä normaalirajoissa. Diagnoosiksi tuli määrittämätön naisen hedelmättömyys - ilman sen isompia tutkimuksia.

Reilu vuosi myöhemmin edettiin koeputkihedelmöitykseen. Siinä munasolu hedelmöitetään puolison siittiöillä kohdun ulkopuolella.

Munasolujen keräämisestä tuli Marialle painajainen.

Maria Sharapan: No se oli.. niin kuin se oli mun elämän ehkä yksi rankimmista kokemuksista. Mä sanoisin. Mä oimenin sinne ihan kevyellä mielellä, koska siihen asti meillä oli ihan hyvä yhteistyö noiden lääkäreiden kanssa ja mä olen lukenut kanssa, että se ei sattuis

Maria Sharapan: Heti kun laittoi sen neulan sisään, mä tajusin, että nyt ei jotain ei toiminut.
että niin kuin sattuu ihan kauheesti...Se vain jatkoi ja jatkoi niiden munarakkuloiden etsintää. Hän sanoi, että ei tän pitäis sattua noin, ei tän pitäis sattua noin se vain toisti.

Sanavaihtoa ei ole dokumentoitu, mutta asiakirjojen mukaan lääkäri ei tilanteessa ymmärtänyt kivun suuruutta.

Maria Sharapan: Mun puoliso ajoi autoa ja heti kun mä pääsin sinne autoon, mä rupesin vaan niin kuin itkemään niin, että mä en pystynyt puhua. Mä yritin itkun läpi selittää, että tää oli oikeesti vähän niin kuin pahempi kuin mä oletin.

Maria esittelee hoitotietojaan.

Selviää, että munasolujen kypsyttäminen aloitettiin tavanomaista varovaisemmalla hormoniannoksella.

12 munasolusta vain kaksi ehti kypsyä.

Maria Sharapan: Kaikki muut oli vielä raakoja.

Ja lopulta koeputkihedelmöitys ei onnistunut.

Maria Sharapan: Ja ensimmäisen negatiivisen raskaustestin jälkeen tuli sellainen voimakas reaktio ensinnä siihen raskauden menetykseen - ja sen läpi myös tuli se ahdistus, että mä saatan joutua siihen uudestaan. Kun meillä ei ollut kuin yksi alkio sitten pakastimessa.

Pyry Youngin tutkimuksissa ei toistaiseksi ole löydetty selitystä, miksi siittiötuotantoa ei ole lainkaan.

Pyry Young: koska niinku ku oon ihan perusterve, ei ole ollut mitään, en ole sairastanut mitään sairauksia, mitkä perinteisesti voisi selittää niin kuin tällaisen. Esimerkiksi sukupuolitaudit tai tällaiset, niin ei ole mitään sellaisia ollut. Tosiaan ei ole mitään selitystä tälle asialle löydetty.

Pyry Young: No itsellä, kun se on ollut se elämän suuri unelma, että olisi biologisia lapsia, niin on se nyt henkisesti aika iso ongelma mulle ollut.
Ei sitä jotenkin osannut odottaa, että se osuisi omalle kohdalle.

Hedelmättömyys diagnosoidaan yhtä usein naisesta ja miehestä johtuvaksi. Noin puolessa tapauksista syy ei joko selviä tai lapsettomuus johtuu molemmista.

Raskaat hoidot kohdistuvat lähes aina naiseen.

Rankka kokemus munasolujen punktiosta johti Marian kohdalla jopa traumaperäiseen stressihäiriöön.

Hän koki, ettei lopulta saanut vastauksia kysymyksiinsä.

Maria Sharapan: Mulla oli kysymyksiä tietysti tolle lääkärille, että miksi ne olivat vielä raakoja, Miksi sattui niin paljon, niin ja mikä mitkä ovat ne mahdolliset epäonnistumisen syyt, että pitäiskö sitten tutkia jotain lisää.

Lisätutkimukset eivät tuoneet selvyyttä.

Maria alkoi etsiä tietoa itse.

Pian hänelle selvisi, että vaikka diagnoosi oli naisesta johtuva määrittämätön hedelmättömyys, voisi selitys silti löytyä miehen spermasta.

Maria Sharapan: No se oli aika sekavaa se tieto. Ja suomeksi ei niin kun kerrota kauheen paljon ja jopa englanniksi tuntui siltä, että tietoa on tosi vähän, niin kuin tutkimuksia. Se mitä mä siitä ymmärsin, oli, että voi olla ihan hyvä se perusanalyysi, normaali, mutta silti siemenneste voi olla hedelmätön sen takia, että siellä on siittiöissä se DNA on rikottu. Ja se näkyy myös oksidatiivisen stressin kautta.

Oksidatiivinen stressi liittyy solun kemiaan. Sitä aiheuttaa esimerkiksi ikä, tupakointi tai ympäristötekijät.

Se aiheuttaa siittiön perimäaineksen eli DNAn rikkoutumista ja voi näin estää raskauden alkamisen.

Maria ja hänen miehensä päättivät lähteä lisätutkimuksiin yksityisklinikalle Itä-Suomeen.

Siellä aiemmin normaaliksi todetusta spermasta löytyikin yllättäen ongelma.

Lähden Turkuun selvittämään onko tällaisten testien myymisellä tieteellistä pohjaa.

Turkulainen Aura Klinikka on paikallisten lääkärien omistama lapsettomuushoitoihin erikoistunut lääkäriasema.

Klinikan embryologi laskee siittiöitä mikroskoopin alla silmämääräisesti.

MOT: mitä tää napsuttelu tässä on?
Linda Bergström: Jo eli mä analysoin spermanäytettä IVF-hoitoo varten
ja lasken ensin minkänäköinen näyte on...tää on ihan raja-arvojen sisällä eli normaalinäyte

Tavallinen spermaanalyysi ei siis kerro siittiön DNAsta mitään.

Klinikan erikoislääkäri Rauni Klami tekee päätyönään lapsettomuushoitoja Turun yliopistollisessa sairaalassa. Hän sanoo, että DNAn pilkkoutumista ja oksidatiivista stressiä testataan julkisella puolella harvoin.

MOT: Onks niitten merkityksestä lääketieteellistä näyttöö vai onko ne huuhaata?
Rauni Klami: Missään nimessä nuo siittiöiden dna-fragmentaatio ja oksidatiivinen stressi ei oo mitään huuhaata. Vaan erittäin paljon tutkimust on tehty siitä ett miten ne vaikuttaa hedelmöittymiseen ja raskauden alkamiseen niin spontaaneissa raskauksissa kuin sitten myöskin näissä hedelmöityshoidoissa. Myöskin sitten se että DNA rakenteen vauriot on yhdistetty myöskin keskenmenoihin.

Tätä kautta esimerkkiksi tupakointi voi heikentää sperman laatua.

Mutta huonot elintavat eivät yksinään selitä hedelmällisyyden laskua.

Siksi tutkijoiden katse on kääntynyt myös yksilön elintavoista ympäristön kemikaaleihin.

Maria Sharapan suostuu mukaan verikokeisiin. Haluamme tietää kuinka paljon hänen elimistössään on juuri lisääntymiseen vaikuttavia kemikaaleja.

Meihin kertyy koko ajan pieniä pitoisuuksia palonestoaineita, muovinpehmentimiä, säilöntä- ja torjunta-aineita. Niitä on kaikkialla, elektroniikassa, huonekaluissa, muoveissa ja elintarvikkeissa.

Lisäksi meissä kaikissa on jäljellä vanhoja jo kiellettyjä ympäristömyrkkyjä.

Nimenomaan äitiin kertyneet pysyvät ympäristömyrkyt voivat johtaa poikalapsen siittiötuotannon häiriintymiseen, mahdollisesti jopa lopuksi ikää.

Jorma Toppari ja tämän tanskalaiskollegat ovat tutkineet pitkään haitta-aineiden vaikutusta siittiötuotannon kehitykseen.

Jorma Toppari, professori, Turun yliopiston biolääketieteen laitos: On arvioitu että menee viisi-kuusi sukupolvea ennen kun ne häviää vaikka ei tulis uutta myrkkyä lisää. Tällasia on dioksiinit. Ja esimerkiksi vanha DDT, tää kemikaali se kun kulkeutuu sinne kohdekudokseen sikiössä ja sitten vauvassa, joka syö sitä äidin maitoa ja sillä on sitt siellä kohdekudoksessa vaikutuksensa. Esimerkiks dioksiini vaikuttaa sitten myös kiveksen kehitykseen.

Topparin mukaan nykyään suurin riski liittyy vanhojen pysyvien myrkkyjen, ja niitä korvaamaan kehitettyjen kemikaalien yhteisvaikutukseen.
MOT: Mitä siitä tiedetään ja kuinka varmasti?
Jorma Toppari: Koe-eläimistä tiedetään hyvinkin paljon että miten ne vaikuttaa, sitten suoraan ihmistä koskevaa tietoa on paljon vähemmän koska ihmistä nyt ei voi käyttää tällaisissa asioissa minään koe-eläimenä. Mutt me tiedetään ett erityisesti sellaset kemikaalit, jotka estää miessukupuolihormonien tuotantoa tai vaikutusta, niin haittaa kiveksen kehitystä. Ja sitten niitten vaikutus on lisäksi tällasta kertyvää niin että jos on useita samalla tavalla, tai samaan suuntaan vaikuttavia kemikaaleja. Niin se kumuloituu tämä niitten vaikutus.

Löytyykö meistä kaikista siis hormonitoimintaa häiritseviä aineita?

Myös Pyry Young osallistuu MOTn testiin.

MOT: Mitä ajatuksia sussa herättää se, että se syy miesten alentuneeseen hedelmällisyyteen on mahdollisesti ne kemikaalit, mitä meillä on tässä ympärillämme?
Pyry Young: Se on just nykyajan tää, kun sanoit just, että niitä on niin paljon ja joka mahdollisessa asiassa, että toki siis, jos kävisi ilmi, että mä olen koko elämäni syönyt jotain Alepasta löytyvää tuotetta, päivittäistuotetta, mikä sitten todetaankin, että tää on semmoinen, mikä selittää sen asian, niin olisi se tosi iso pettymys. Suomessa, kun sä kaupasta ostat ruokaa, niin se todennäköisesti on kuitenkin turvallista.

Pyryn pakastetut laboratorionäytteet lähtevät pikapakettina Helsingistä Kuopioon.

Marian näytteet ajan perille itse.

efekti/navigaattori: Käänny vasemmalle suuntaan Neulaniementie

Etsimme kemikaaleja, joiden jo eläinkokeiden perusteella tiedetään haittaavan lisääntymistä.

Jani Koponen tekee näytteille kolme eri tyypistä analyysia.

Jani Koponen, tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: tutkitaan ns. pysyviä orgaanisia ympäristömyrkkyjä elikkä tämmöisiä yhdisteitä, jotka käytännössä niin koko elämän ajan pysyy ihmisen sisällä, ett siellä on erinäinen valikoima kasvintorjunta-aineita, hyönteismyrkkyjä ja palonestoaineita.
MOT: Joo. No sitten nää fluoratut yhdisteet, on toinen mitä me tutkitaan, niin minkälaisia aineita ne o?
Jani Koponen: Niitten kesto ihmisessä on useita vuosia ja näitä tota käytetään, ne on rasvaa, vettä ja likaa hylkiviä yhdisteitä, elikkä käytännössä tutumpia esimerkkejä on teflon ja goretex-vaatteet, missä näitä yhdisteitä käytetään.

Nämä yhdisteet ovat eläinkokeissa estäneet mieshormonien toimintaa.

Jani Koponen lupaa tutkia virtsanäytteistä myös kolme paljon julkisuudessa ollutta kemikaaliryhmää. Niiden epäillään haittaavan hormonitoimintaa.

Jani Koponen, tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Bisfenoli A ja nää ftalaatit on muoveissa käytettäviä pehmentimiä ja parabeeneja käytetään yleisesti kosmetiikassa säilöntäaineena estämään bakteerien kasvua. Ja ne viipyy ihmisessä semmoisia muutamia tunteja ja tulee sitten virtsan mukana pois.

Pyry Young: Tässä edelleen on tutkimukset kesken. Tää mun ”tuomio” ei ole lopullinen vielä, mutta kyllä tässä totta kai on viime heinäkuun jälkeen ehtinyt miettimään kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi. 00:25:25 On hyvin iso todennäköisyys, että minusta ei koskaan tule biologista isää.

Pyry Young: Tällä hetkellä mulla on lääkekuuri. Mä syön kerran päivässä nappia. Se on siis tämmöinen estrogeenin blokkauslääke, koska haluttiin nostaa mun kropassa testosteronitasoja, jotta se mahdollisesti buustaisi tätä oman elimistön, potkisi vähän niin kuin käyntiin ja siittiötuotanto lähtisi toimimaan.

Pyry Young: No energiatasot on ollut tosi kovat, treeni kulkee ja yleisesti vaan tosi paljon on virtaa, voisi sanoa näin.

MOT: Miltä se tuntuu, kun on tällainen iso ongelma, johon asiantuntijat ei osaa sanoa syytä, että mistä se johtuu?
Pyry Young: On epätietoisuus aina aika raastavaa. Puhutaan tämmöisestä hyvin, mun elämän suurimman unelman ympärillä olevasta ongelmasta, niin on se henkisesti aika raastavaa tai tosi pitkä prosessi. Lähemmäs vuoden tulee ennen kuin saan mitään lopullisia, saattaa mennä ylikin.

Myöskään hoitavalla lääkärillä ei ole ole ollut tarjota mahdollisia selityksiä.

Pyry Young: Ei ne ole sanonut mitään, koska tietystikään lääkäreinä ei voi luvata tavallaan mitään, mikä ei ole satavarmaa.

Tässä juuri on ongelma. Miehen laskevan hedelmällisyyden syistä ei voi sanoa mitään varmasti, koska luotettavaa tutkimusta ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.

Otan yhteyden miesten lisääntymistä tutkiviin australialaisprofessori Roger Hartiin ja skottitohtori Chris Barratiin.

Molemmat esittelevät tuoreita tuloksiaan alan suurkonferenssissa kesällä.

Barratin mukaan käsillä on globaali miehen lisääntymiskriisi.

Chris Barratt, professori, Dundeen yliopisto: I think we have a crisis in a number of different ways.There’s no real new diagnosis, or no new treatment for male infertility that is on the horizon, despite the fact that it’s a substantial problem that we face. And we’re ending up treating the female in assisted conception. and yet the issue is with the man, not with the female.
(On useita erillisiä kriisejä. Näköpiirissä ei ole uusia hoitoja miehen hedelmättömyyteen, vaikka se on huomattava ongelma.
Päädymme hoitamaan naista silloinkin kun ongelma on miehessä eikä naisessa.)

Kriisi kohdistuu kuitenkin pääosin miehen itseensä. Tieto siittiömäärien vähenemisestä saa koko ajan lisää vahvistusta. Lisäksi miehen hedelmättömyyden on viime vuosina huomattu yhdistyvän jopa varhaiseen kuolleisuuteen.

Chris Barratt, professori, Dundeen yliopisto: So I think if you add it all up, it does constitute a crisis.
(Kun nämä lasketaan yhteen se on todella kriisi.)

Haastattelua tehtäessä Maria ja hänen miehensä olivat jo saaneet yksityisklinikalta testituloksen, että sperman oksidatiivisen stressin arvot ovat liian korkeat.

Puoliso aloitti vajaa kolme kuukautta sitten syömään lisäravinnetta, antioksidanttia, jotta siittiöiden laatu paranisi.

Maria Sharapan: No meillä on nyt lääkekuuri menossa, suositellaan kolme kuukauden kuuria, koska kaksi kuukautta tai vähän yli kestää vaan se kaikkien siittiöiden uusiutuminen.

Pari viikkoa haastattelun jälkeen Maria soittaa ja kertoo, että juuri tehty uusi tutkimus osoittaa, että sperman laatu on nyt parantunut.

Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Seuraavaksi pitäisi pystyä todistamaan, että stressitilan ja DNAn pilkkoutumisen vähentäminen myös parantaisi raskaaksi tulon mahdollisuutta.

Roger Hart, professori, Länsi-Australian yliopisto (UWA):
I mean it is a muddy field one would say. But certainly if you ask me do I do it? I routinely do it, I agree.
(Tämä on todellakin samea kenttä. Mutta jos kysyt teenkö sitä (=käytänkö testejä hoidossa)
Myönnän että käytän niitä.)

Barratt pitää epäselvyyttä esimerkkinä siitä, että tietoa on saatava lisää. DNA-muutosten haitallisuus tunnistettiin jo 80-luvulla, mutta edelleen puuttuu pitävä näyttö siitä, miten sitä voisi hoitaa.

Chris Barratt: if you got a man with a lot of oxidative stress and DNA damage, what do you do? What do you do differently? Logically you would then look at the man and say, okay what’s causing that stress, and can we then alleviate some of that for example using therapies? But those studies have been few and far in between actually. Because most studies usually say antioxidants… they don’t work. But that’s probably because we’re not diagnosing the problem right in the first place. So I think unfortunately, it’s muddy water,.

(Jos miehellä on paljon oksidatiivista stressiä ja DNA-vauriota, mitä voi tehdä? Loogista olisi selvittää, mikä stressiä aiheuttaa, ja sitten korjata asia lääkityksellä tai hoidolla. Mutta tutkimuksia on hyvin vähän. Ja useimpien mukaan antioksidantit eivät tehoa. Kyse voi olla siitä, että ongelmaa ei ole diagnosoitu oikein alunperinkään. Valitettavan sumuinen näkymä.)

Juuri ennen pääsiäistä THL saa valmiiksi Pyryn ja Marian kemikaalianalyysin.

MOT: No minkälaisia tuloksia siellä nyt sitten löyty?
Jani Koponen, tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Näistä kaikista näytteistähän löyty kaikenlaisia yhdisteitä mitä tutkittiin, elikkä sieltä löyty ftalaatteja, parabeeneja, perfluorattuja yhdisteitä ja palonesto ja torjunta-aineita.
Mutta pitoisuudet oli hyvin hyvin pieni eli noin puolet keskimääräisen suomalaisen pitoisuudesta lähes kaikkien tutkittujen yhdisteiden osalta oli tämmönen trendi olemassa.

Suoraa selitystä Pyryn tilanteeseen ei siis tuloksista löydy.

Esimerkki fluoratuista palonestoaineista kuvaa kuitenkin ongelmaa.

Sekä Pyryn että Marian lapsuudessa niitä on ollut ympäristössä nykyistä enemmän. Riskiraja EUssa laski vasta hiljattain.

MOT: ja nää nimenomaiset aineethan on sellasia, joiden käyttöö on nyt vähennetty?
Jani Koponen: Joo, tai on vähennetty jo viimeset 20 vuotta, mutta viime aikoina panostettu enemmän ja enemmän näitten yhdisteiden tutkimiseen ja näiden tutkimusten perusteella myös on riskiraja-arvoja alennettu.

Eli kun yksi hormonitoimintaa blokkaava aine löydetään, tulee tilalle aina uusia aineita, joiden yhteisvaikutusta vanhojen kanssa ei tunneta.

Jani Koponen: Koska kemikaaleja on maailmassa tuhansia jopa miljoonia niin kaikkia seoksia on täysin mahdoton tutkia.

Jorma Toppari: Vaikka ne ei suoranaisesti näkyisi vielä haittana lisääntymiselle niin voi aiheuttaa sellasia hormonimuutoksia, jotka yhdessä muitten kemikaalien kanssa sitten johtaa kuitenkin lisääntymishaittaan.

Jorma Toppari: No tässä täytys tehdä aika paljon, tätä testausta lisätä. Että voitas varmistaa meiän kemikaaliturvallisuus. Siihen tietenkin kaikilla on halu ja pyrkimys mutta sitte on eri asia että kuka sen tekee ja millä rahalla.

Mutta palataan vielä peruskymykseen. Miksi miehen siittiömäärä vähenee niin monessa maassa.

Chris Barratt: So that is a sixty million dollar question., I think that they’ve got to be multifactorial, I would imagine.
There are some causes which are clear to identify, toxins for example. But you know that’s not the cause of a global sperm count per se. It’s more likely to be the environment and the lifestyle that we now encounter.
/Se on 64 miljoonan dollarin kysymys. Syitä täytyy olla useita. Osa on helppo tunnistaa, kuten myrkyt. Mutta ne eivät selitä maailmanlaajuista
siittiömäärien laskua yksinään. Syynä täytyy olla (myös) ympäristö ja nykyiset elintapamme.

Roger Hart, professori, Länsi-Australian yliopisto (UWA): So it could be maternal exposures to endocrine disrupting chemicals or early life as a baby or through our first years of life. It could be that we’re all fatter, which, not as healthy. But I say it hard and fast, we call these associations, we can’t demonstrate causality.
(Kyse voisi olla äitien altistumisesta hormonitoimintaa häiritseville kemikaaleille, tai varhaislapsuudesta.
Voi myös olla, että olemme kaikki lihavampia, eli ei niin terveitä. On silti sanottava selkeästi: Olemme löytäneet vain Voimme löytää vain yhteyksiä, emme pysty osoittamaan syitä.)

Maailman parhaimmilla asiantuntijoilla ei ole parempaa vastausta, koska tutkimustietoa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.

Chris Barratt, professori, Dundeen yliopisto: So I think what we’ve got to do is make men aware of these issues. And it might be that the environment is 10%, the diet is 10% or whatever, and then try and talk to men about how this can be modified. And that then may push them into the fertile group if they’re in the subfertile group before.
(Minusta pitää yrittää lisätä miesten tietoisuutta aiheesta. Ympäristö voi selittää 10 prosenttia. Ruokavalio voi selittää ehkä toiset 10 prosenttia.
Pitää yrittää puhua miehille siitä, miten näihin voi vaikuttaa. Näin voitaisiin ehkä lisätä hedelmällisten miesten osuutta.)

Niin kauan kuin ongelma tunnetaan näin huonosti, yhä useampi pariskunta päätyy raskaisiin hoitoihin saadakseen lapsia.

Maria Sharapan: Jos niin kuin vuosikausia kokee jatkuvaa menetystä, ja ei tiedä mistä se johtuu... ne myös sellaisia asioita, mistä ihmiset monesti eivät puhu, eli sä oot niin kuin sen asian kanssa aivan yksin

Pyry Young: tää on miehille tosi suuri sellainen tabu, Jonkun niistä pitää puhua ja jonkun pitää antaa vaikeille asioille kasvot, niin mä totesin, että se voin ihan hyvin olla vaikka minä.