"Ei täällä kukaan vahdi yksittäisiä sanoja" – epätäsmällinen kohu-sana on vakiintunut uutisotsikoihin, mutta päätoimittajatkin käsittävät sen eri tavoin

Kuusi päätoimittajaa kertoo näkemyksiään kohu-sanan käytöstä. Pyysimme kutakin arvioimaan myös, miten sanaa on käytetty oman tiedotusvälineen artikkelissa, ja mukana oli pari epäonnistumista.

Tiedotusvälineet käyttävät kohu-sanaa mitä erilaisimpien asioiden yhteydessä: on kohukirjailija ja kohuero, Tappara-kohu ja VTV-kohu. Joku tai jokin voi olla kohuttu, joutua kohun keskelle tai aiheuttaa kohua.

Välillä kohu tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä. Se muhii, nousee tai syvenee.

Siinäpä vasta näppärä sana, ja kaiken lisäksi lyhyt, eli mahtuu hyvin otsikkoon. Ei ihme, että kohu on mediassa kovassa käytössä.

Toimittaja Johanna Vehkoo kirjoitti Journalistin kolumnissaan kesällä 2018, että "[k]ohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin".

Tiedotusvälineillä on tietysti oikeus valita vapaasti sanansa, näkökulmansa ja aiheensa. Vapauteen liittyy vastuu, myös silloin, kun journalismi vahvistaa tai luo kohuja. Miten kohuista puhutaan vastuullisesti?

Pyysimme kymmenen erilaisen ja erikokoisen tiedotusvälineen päätoimittajalta haastattelua selvittääksemme, miten ja miksi tiedotusvälineet käyttävät kohu-sanaa. Entä millaista keskustelua kohu-sanan käytöstä on käyty toimituksissa?

Kuusi päätoimittajaa suostui haastatteluun ja kertoo tässä jutussa näkemyksiään kohu-sanan käytöstä. Neljä päätoimittajaa kieltäytyi haastattelusta.

Siinä on eroja, miten päätoimittajat arvioivat, että heidän edustamissaan tiedotusvälineissä käsitetään kohu. Yksi nostaa esiin tunnepitoisuuden, toinen yhtäkkisyyden, kolmas poikkeuksellisen voimakkuuden.

Päätoimittajien mukaan heidän edustamissaan tiedotusvälineissä ei ole tehty varsinaisia linjauksia kohu-sanan käytöstä. Ainoastaan Helsingin Sanomien Antero Mukka kertoo, että heillä on melko vakiintunut käytäntö kohu-sanaan liittyen.

Päätoimittajat kertovat, että yleensä artikkelin lukee toimittajan lisäksi vähintään yksi toimituksen työntekijä ennen sen julkaisua. Tosin osa päätoimittajista sanoo suoraan, että aina tähän ei päästä esimerkiksi yllättävissä uutistilanteissa tai tiettyihin aikoihin. Silloin journalistinen harkinta jää yksittäisen toimittajan kontolle.

Palautetta kohu-sanan käytöstä ei päätoimittajien mukaan tule. Sen sijaan osa heistä kertoo, että lukijat saattavat kyseenalaistaa käsiteltyjen aiheiden tai näkökulmien tärkeyden.

Suurin osa päätoimittajista arvioi, että heidän edustamissaan tiedotusvälineissä kohu-sanaa käytetään tai ainakin pyritään käyttämään melko vähän.

Katsoimme tiedotusvälineiden omilla hakutoiminnoilla, minkä verran kohu tuotti osumia verkkojulkaisuissa maaliskuussa. Emme tunne eri tiedotusvälineiden hakujen toimintaperiaatteita, ja ne voivat poiketa toisistaan. Hakutulokset voivat sisältää paitsi yksittäisiä kohu-sanoja, myös esimerkiksi kohutun, kohukuskin ja niin edelleen. Osa osumista on esimerkiksi voinut tulla artikkeleista, joihin on ainoastaan linkitetty toinen artikkeli, jonka otsikossa on käytetty kohu-sanaa.

Ylen artikkelihaussa kohu tuotti 97 osumaa, joista 52 oli uutisista ja 39 urheilusta. MTV Uutisista tuli 87 osumaa, Helsingin Sanomista 72, Keskisuomalaisesta 7, Keskipohjanmaasta 5 ja Suomen Kuvalehdestä 2, toinen verkkojuttuun ja toinen näköislehteen. Eroja hakutulosten määrässä selittänee osittain se, että valitut mediat ovat erikokoisia ja luonteeltaan erilaisia.

Pyysimme päätoimittajia myös arvioimaan yhtä edustamansa tiedotusvälineen artikkelia, jossa kohu-sanaa on käytetty. Päätoimittajien kommentit artikkeleista ja yleisesti kohu-sanan käytöstä ovat haun osumien perusteella suuruusjärjestyksessä.

Ylen Räisänen: Kohu-sanan jatkuva käyttö rakentaa ajojahtiyhteiskuntaa

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittajan Riikka Räisäsen mukaan Yle Uutiset ei halua olla mukana sellaisessa, että aamulla Twitterissä joku nostetaan tikunnokkaan ilman taustatietoja ja iltaan mennessä käy ilmi, että kohu oli perätön.

Räisänen ei myöskään pidä siitä, että puhutaan kohun aiheuttavan jotain. Hänen mielestään pitää keskittyä asiaan kohun takana.

– Sanan kohu jatkuva viljely ja kohun omavoimaisuuteen puolivahingossa viittaaminen osaltaan rakentaa ajojahtiyhteiskuntaa.

Ajojahdilla hän viittaa tilanteisiin, joissa julkisessa keskustelussa kohut eivät ole oikeassa suhteessa todellisuuteen.

Hänestä ollaan väärillä linjoilla, jos journalismi alkaa tukea sellaista mallia, että ihmisen pitää erota työstään pienen kohun tai väärän sanan takia, eikä ole väliä, onko kohun taustalla todellisia painavia virheitä. Silloin kukaan ei voi oppia ja kehittyä tässä maailmassa.

Ainakin joskus aiemmin kohu-sanaa on käytetty Räisäsen mielestä turhan helposti Yle Uutisissa. Hän on esimerkiksi yksittäisissä uutiskokouksissa kehottanut miettimään, voisiko kohu-sanaa välttää.

Räisänen ei kuitenkaan halua kieltää sanan käyttöä. Hän toteaa, että kohun määritelmästä voi olla monenlaisia käsityksiä, kun Ylen toimituksissa työskentelee satoja ihmisiä. Hän myös kertoo luottavansa toimitusten työntekijöiden arkijärkeen sanan käytössä.

– Totta kai sitä voi käyttää, jos on ihan kaikilla mittareilla käynnissä valtavan iso julkinen haloo jostain asiasta.

Hänestä tilanne oli tämä maaliskuussa, jolloin eräässä Ylen jutussa puhuttiin ennustekohusta. Jutussa asiantuntijat ruotivat THL:n mallinnuksia, joiden mukaan kuntavaalien alkuperäisenä vaalipäivänä voisi olla jopa yli 11 000 koronavirustatuntaa, joista syntyi iso julkinen keskustelu ja joihin vedoten vaaleja lykättiin.

– En voi pitää tätä mitenkään pinnallisena juttuna, jossa jotenkin mehustellaan kohulla.

MTV Uutisten Ahtiainen: Ei voi vahtia yksittäisiä sanoja

MTV Uutisten toimituksessa ei ole puhuttu, miten kohu-sanaa pitäisi käyttää, uutispäätoimittaja Ilkka Ahtiainen kertoo.

– Ei täällä kukaan vahdi yksittäisiä sanoja. Ei voi vahtia, eikä kuulu toimituksemme kulttuuriin, että alettaisiin katsoa yksittäisistä jutuista sanojen käyttöä. Luotamme toimittajiimme, että he käyttävät vapauttaan vastuullisesti.

Hänen mukaansa kohu-sanaa käytetään, koska se on kätevä ja iskevä sana, josta lukija voi päätellä, että joku asia on kuohuttanut.

Ahtiainen toteaa kohun olevan löyhä käsite. Hänen mielestään se liittyy usein yksittäisen henkilön tekemisiin kielteisessä valossa, mutta kohu voi olla myönteinenkin. Kohuja syntyy niin tiedotusvälineissä kuin sosiaalisessa mediassa, ja kohu voi olla pieni tai iso.

Se ei ole aina, tai välineestä riippuen välttämättä juuri koskaan, halpahintaista nostatusta.― Ilkka Ahtiainen, MTV Uutiset

Tammikuussa MTV Uutiset julkaisi jutun, jossa puhuttiin kohupoliisista. Tällaiseen tapaukseen kohu-sana sopii Ahtiaisen mielestä ihan hyvin. Hänestä poliisin saattoi nimetä kohupoliisiksi, koska tämä oli julkaissut virkavapaalla ollessaan raflaavan somepostauksen, jossa piteli kirvestä ja viittasi Lapuan liikkeeseen.

Ahtiainen arvelee, että postaus synnytti kiinnostusta ja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Hänen tulkintansa mukaan kohu tarkoittaa tässä mediailmiötä, joka somepostauksen ympärille syntyi.

Ahtiaisen mukaan kohujen taustalla on monesti oikea yhteiskunnallinen ongelma tai yleisöä kiinnostava asia.

– Se ei ole aina, tai välineestä riippuen välttämättä juuri koskaan, halpahintaista nostatusta.

Hän huomauttaa, että uutispäivät ovat keskenään erilaisia. Joinain päivinä ei ole selkeää isoa uutista.

– Silloin voi käydä niin, että pienenkin mittakaavan asia tai yhteiskunnallisesti ei niin merkittävä asia päätyy julkisuuteen. Joskus se voi olla jonkinnäköinen kohu.

HS:n Mukka: Kohun itsessään ei pitäisi olla jutun aihe

Päätoimittaja Antero Mukka sanoo, että Helsingin Sanomissa kohu-sanaa pyritään käyttämään hyvin niukasti. Tarkoitus on välttää sensaatiohakuisuutta ja pitää linjaeroa viihdelehdistöön ja iltapäivälehtiin.

– Kohun itsessään ei Helsingin Sanomissa pitäisi olla edes uutisen tai jutun aihe, vaan aina pitäisi olla siellä taustalla asia, joka on niin merkityksellinen, että sitä halutaan käsitellä, Mukka sanoo samaan tapaan kuin Ylen Räisänen.

Mukka arvioi, että kohuksi käsitetään aika yleisesti yhtäkkisen julkisuuden kohteeksi noussut ilmiö. Sana on hänestä ongelmallinen ja sisältää usein ajatuksen, että kohu on syntynyt tyhjästä tai paisuteltu.

– Jos on tehty päätös tarttua johonkin asiaan ja pidetään sitä merkityksellisenä, silloin on turha käyttää kohu-sanaa.

Mukka kertoo, että Helsingin Sanomissa on vuosien varrella käyty paljonkin keskustelua kohu-sanan käytöstä. On esimerkiksi puhuttu, että asian mittakaava on merkityksellisempi kuin se, kuinka moni siitä kohisee.

Matkan varrella on muovautunut hänen mukaansa melko vakiintunut käytäntö, jossa on korkea kynnys käyttää kohu-sanaa. Hän kuitenkin toteaa, että linjan pitävyyttä ei voi taata, koska journalistista harkintaa tehdään koko ajan. Esimerkiksi otsikossa kohulla voidaan hakea kiinnostavuutta, jolloin sanaa ei välttämättä käytetä onnistuneesti.

Maaliskuussa eräässä Helsingin Sanomien urheilujutun otsikossa puhuttiin kohupuolustajasta. Mukan mielestä kohua on käytetty siinä turhan matalalla kynnyksellä.

Hän tulkitsee, että jutussa kohu viittaa yksittäisen Eurooppa-liigan ottelun yksittäisestä tapahtumasta nousseeseen mediajulkisuuteen. Ottelussa Ondrej Kudela solvasi rasistisesti Glen Kamaraa tai kiroili hänelle.

– En ole ollenkaan varma, että kohu on tuossa oikea määre.

Keskisuomalaisen Mervola: Kohulla on useita ulottuvuuksia

Vastaavan päätoimittajan Pekka Mervolan mukaan Keskisuomalaisessa ei lähtökohtaisesti ole kiellettyjen sanojen listoja.

– Toivomme, että toimittajat käyttävät värikästä ja monipuolista kieltä.

Hän lisää, että ilmaisun pitää tietysti vastata todellisuutta. Kohu on hänestä kulunut ilmaisu eikä monesti kuvaa tilanteita oikein. Hän arvioi, että se ei ole Keskisuomalaisessa kovin runsaassa käytössä.

Mervolan mielestä kohu-sanaa on käytetty huonosti Keskisuomalaisen marraskuisessa jutussa, jonka otsikon mukaan Jyväskylässä muhii kohu maskikaupoista. Hänen tulkintansa mukaan otsikossa on pyritty kuvaamaan sitä, että jutussa kuvailtu tapahtumaketju voi kuohuttaa mieliä, mutta eri asia on, syntyikö kohua todellisuudessa.

– Minun mielestäni kohu ei oikein muhi. Se joko on tai ei ole.

Keskisuomalainen kirjoitti maski- ja visiirikaupoista, jotka mahdollisesti aiheuttivat kohua. Kuvassa Euro-merkki, jolla on päässään koronavisiiri. Kuva: Ili Marttinen / Yle Hyvin sanottu,kohut,journalismi,media-ala,COVID-19,koronavirus,visiirit

Mervola sanoo kohu-sanan sisältävän useita ulottuvuuksia. Hänestä ilmeisin niistä on se, että jokin herättää ihmisissä erityistä kiinnostusta ja siitä halutaan keskustella. Toinen ulottuvuus on negatiivisuus.

Mervolan mielestä kohu on usein kokoava sana: sitä ei yleensä käytetä, kun jostain asiasta kerrotaan ensimmäistä kertaa, vaan se kuvaa ennemmin mennyttä tai päällä olevaa tilannetta tai jotain kokonaisuutta.

– Journalismi on itsessään kehittyvä ja etenevä prosessi, jolloin journalismin kautta esiin tulevat asiat helposti muodostavat kohuja, varsinkin jos usea media kiinnostuu niistä.

Jos jokin asia pysyy pinnalla pitkään, Mervolan mielestä voi miettiä, meneekö journalismi sen suhteen kohtuuttomuuteen. Hänestä laadukkaan sanomalehdistön rooliin kuuluu miettiä asioiden mittasuhteita, eikä vain sitä, mikä kiinnostaa tai puhuttaa.

Keskipohjanmaan Ojutkangas: Ei harkitsemattomille kohuille

Yksi journalistien tehtävä on tuoda esiin vaikeita asioita, toteaa Keskipohjanmaan vastaava päätoimittaja ja KPK Yhtiöiden sisältöjohtaja Tiina Ojutkangas.

– Silloin me saatamme olla synnyttämässä kohua jo pelkästään sillä, että kerromme jostakin isosta tai vakavasta tai ihmisiä puhuttavasta asiasta.

Ojutkankaan mukaan kynnys määritellä jokin asia kohuksi Keskipohjanmaassa ja muissa konsernin lehdissä on aika korkea, vaikka asiasta ei ole erikseen puhuttu tai linjattu. Ylipäätään konsernin lehdet ovat hänestä jopa turhan hillittyjä sanankäytössään.

Ojutkangas määrittelee kohun tarkoittavan, että jostain asiasta syntyy meteliä tai hälyä poikkeuksellisella tavalla. Pelkkä mediahuomio ei riitä, vaan lisäksi yleisön täytyy puhua siitä runsaasti.

Saatamme olla synnyttämässä kohua jo pelkästään sillä, että kerromme jostakin isosta tai vakavasta tai ihmisiä puhuttavasta asiasta.― Tiina Ojutkangas, Keskipohjanmaa

Oikein käytettynä kohu on hänestä hyvä ja kuvaava sana, kuten marraskuussa Keskipohjanmaassa ilmestyneessä jutussa, jossa puhutaan kohukuvasta. Jutussa kerrotaan Kokkolan kaupungin tilaamasta kuvituksesta, jolla oli tarkoitus mainostaa lapsiystävällistä kaupunkia ja jonka kahdelle riville asetellun tekstin Kok kola saattoi lukea myös Kuk kula. Kuk on ruotsinkielinen slangisana, joka tarkoittaa miehen sukuelintä.

Ojutkangas kertoo, että kaksikielisessä kaupungissa kuvasta nousi hyvin voimakas keskustelu ja siitä tehtiin uutisia valtakunnallisestikin ja jopa Ruotsissa.

– Tämä täytti kohun tunnusmerkit ihan täydellisesti.

Hän korostaa, että journalistiseen vapauteen kuuluu vastuu: pitää ymmärtää, mikä on julkaistujen tietojen seuraus. Juttuja ei toki jätetä tekemättä sillä perusteella, että voi syntyä kohu.

– Mutta en tietenkään ole sitä mieltä, että me voimme nostattaa harkitsemattomia kohuja.

SK:n Kalliokoski: Kohun käyttö on syytä perustella

Kohu ei ole Suomen Kuvalehdessä kielletty sana, mutta ei myöskään kovin usein käytössä, vastaava päätoimittaja Matti Kalliokoski kertoo.

– Niukasti käytettynä se on hyvä mauste, mutta liikaa käytettynä se ei toimi.

Hänen mukaansa Suomen Kuvalehdessä ei ole pohdittu yksittäisen sanan käyttöä, vaan yleisemmin tyyliä. Perusperiaate on, että lukijan pitää olla tyytyväinen vielä jutun luettuaan, koska pyrkimyksenä on saada pysyviä asiakkaita. Voimakkaita sanoja käytetään harkiten.

Kalliokoski toteaa, että kohut ovat myös oikea ilmiö yhteiskunnassa. Hänestä niitä pitää nostaa esiin, käsitellä ja arvioida sekä penkoa asioita niiden taustalla.

– On syytä perustella, miksi tätä asiaa voisi kutsua kohuksi, mistä siinä on kyse, mikä sen mittakaava on.

Kalliokosken mielestä kohu syntyy näin: tapahtuu jotain normin vastaista, ja siitä syntyy tunnepitoinen reaktio, joka laajenee julkiseksi keskusteluksi. Hänestä kohussa keskustelu on usein lyhytkestoinen, mutta kannat voimakkaita.

Syyskuussa Suomen Kuvalehti julkaisi jutun, jonka verkko-otsikon mukaan kansanedustajan t-paita nosti kohun. Kansanedustaja esiintyi eduskunnan kyselytunnilla The Future is Feminist -paidassa ja sai varapuhemieheltä nuhteet. Jutussa tutkija pohti edustajien pukeutumiskoodia ja pukeutumisen merkitystä.

Kalliokoski arvioi, että kohu-sanan käyttö oli perusteltua ja kuvasi julkisuuteen esitettyjä tunnepitoisia reaktioita tapauksesta.

Kalliokoski huomauttaa, että Suomen Kuvalehden toimintatavat tulevat printtiaikakauslehtien maailmasta, vaikka se julkaisee myös verkossa. Juttuaiheiden tulee olla ajankohtaisia vielä muutaman päivän päästäkin.

– 24 tunnin somekohut menevät meiltä ohi.