Markus Kajo
Yle
Eio mulla koronaa. Ja rokotusakin on nahkaan saatu jo toista kuukautta sitten. Mutta 100% ilman haju- ja makuaistia olen ollut kuukausitolkulla.
Luonnonilmiöitä on kiehtovia ja -mattomia. Tämä on minusta aika kiehtova.
Tarkkaan ottaen olen kyllä maistanut kortisonin kitkeryyden, ja sitten jollain lailla maistanut sokerin (imelän) ja suolan, mutta esimerkiksi makeutettu tee, kaakao, kahvi, maito, mehu, tuoremehu, väljähtynyt kola ja makeutuspillerillä makeutettu kraanavesi maistuvat kaikki samalta - siis ei miltään paitsi vähän imelältä - kun makuaistia ei ole.
Ja kun hieroin käsiini kylmägeeliä, joka on niin täynnään voimakkaasti tuoksuvaa eukalyptusta, anista, mentholia ja muita vahvasti haisevia ja haihtuvia eteerisiä öljyjä, että silmistä valui vesi kun vein kättä kasvojen lähelle - niin silti ei tullut minkäänlaista tuoksua nenään, vaikka haistelin kylmägeeli-läträttyä kämmentäni kolmen millin päästä. Nenä oli kuin pois päältä kytketty.
Minkälaista on syöminen, kun ei haista eikä maista mitään? Millaisesta ruoasta voisi saada iloa hajuton ja mauton hahmo? Mitä tuoksuja, makuja kaipaa eniten?
Juon nykyään surkean vähän kahvia, verrattuna paatuneimpiin kahvivuosiini. Mutta kumma kyllä kaikkein eniten olen kaivannut kahvin tuoksua ja makua.
Toiseksi eniten kaipailu osuu tervan, savun tuoksuun. Ruoka-annosten tuoksun perään jostain syystä en ole hulluna haikailut.
Mutta appelsiinin, jäätelön ja suklaan makua kaipaa. (Makuaistin puuttuessa suklaa maistuu siltä, kuin suussa olisi jotain hajusteetonta perusvoidetta, jonka päälle on ripoteltu vähän tomusokeria.)
Olen huomannut, että pilaantumisen hajun puuttuminen aiheuttaa ikäviä yllätyksiä, kun vaikka maitotölkistä pulpahtaakin - Blöts! - hapanköttö puolukkamaidoksi aiotun puolukka-annoksen päälle. Pilalla aiottu ihana puolukkamaitohetki jo heti ennen kuin alkoi!
Avaamatta pitkään säilyviin ruokiin on ollut pakko turata tussilla avauspäivä, muuten ei esim. jääkaapin kahdesta avatusta mansikkakiisselitötsästä millään muista, kauanko ne ovat hengailleet maustekurkkupurkin selän takana.
En ole mikään gourmet-kokki (vaikka luulitte!) ja yhden hengen taloudessa ei muutenkaan viitsi älyttömästi Belsasarin pitoja itselleen pitää, eli sapuska on normalistikin aika proosallista.
( Belsassarin pidot (Rembrandt) )
Haju- ja makuaistittomana ensin söin samaa arkimuonaa kuin ennenkin, tosin kavennetulla valikoimalla.
Ja hiukan epäterveellisempään suuntaan syömä meni senkin vuoksi, että kun imelä sentään “maistui” imelältä, niin voisilmäpullaa oli kivempi syödä kuin tomaatti-, maksamakkara-, maistekurkkuleipää.
Ajan oloon älysin, esimerkiksi keiton keitossa, laittaa eri pakastevihanneksia kattilaan sillä tavalla eri aikoina, että kun ruoka on valmis, osa kasviksista on kypsiä, osa puoliraakoja, ja osa järsimäraakoja. Se teki syömisestä kivempaa.
Niin ikään lisäilin keittoihin hiukan ennen syömistä tuoretta, pilkottua tomaattia, aiemmin laitettujen kuorittujen tomaattien (ei siis tomaattimurskan) lisäksi.
Tällä tavalla suutuntuma tuli varsin monipuoliseksi. Se hämää yllättävän hyvin haju- ja makuaistin puuttumista. Ja jos keittoon heitettyjä tomaatteja on useamman värisiä, sekin vaikuttaa hyvään suuntaan.
Toinen ilon aihe löytyi hedelmistä, jotka aika pian älysin laittaa jääkaappiin, ja syödä jääkylminä.
Esimerkiksi appelsiini “maistui” ja tuntui huoneenlämpöisenä lähinnä siltä kuin olisi pureskellut tiskivampun palaa. Mutta jääkylmänä se muuttui paljon muka-herkullisemmaksi.
Samoin päärynät jääkylminä tuottivat paljon paremman syöntielämyksen. Ditto mandariinit. Perunoita en kokeillut.
En tässä erittele haju- ja makuaistin puuttumisen syitä, kun se on lääkäreillekin monitahoinen ongelma. Sanottakoon se, että nenään se ilmeisesti liittyy, ja kortisonista olen saanut runsaasti nauttia, sen eri muodoissa. Sekä Tampereen TAYSin korva-, nenä, ja kurkkualan ystävällisestä lääkäriavusta. (Josta kiitos!)
Eikä suotta!
Minulle nimittäin kävi niin, että pari päivää sitten söin Jaffakeksin, kun se sentään maistuu vähän imelältä. Mutta yhtäkkiä minulle tuli tunne, että aistisin hyvin, hyvin etäisen appelsiinin maun. Niin etäisen, että se oli pikemminkin utuinen ajatus kuin maku.
Varmaan oli esanssin maku se. Mutta mikä ilo tuli siitä esanssista päähäni!
Eikä siinä vielä kaikki! Eilen kävin huoltoasemalla ostamassa bentsiiniä, kun muuten tyssää kottero. Kun kävin huoltoaseman sisällä ostamassa pissapoika-ainetta ja maksamassa bentsiinin, tuli nenääni mieto kahvin tuoksu. Ensi kertaa kuukausiin.
Juhlapäivä!
Välittömästi ostin pahvikupillisen kahvia ja menin pihalle juomaan sen. Maistui siinä kahvissa kahvi! Kyllä oli suuri ilo se: vaikka en itkenyt ilosta ja langennut polvilleni, kädet pilviä kohti kohotettuna, niin oikeesti hirmu iloinen olin!
Eilen ja tänään haju- ja makuaistini on hoippunut olemattoman, pienen, ja lähes normaalin lukemissa.
Joitakin aavemaisiakin kokemuksia on.
Jostain iilin saaneena aloin vessassa puhdistaa lavoirea aineella, jonka olin ostanut jokunen viikko sitten. Yhtäkkiä aloin ihmetellä, miksi paitani haisee naisten parfyymille. Nuuhkin paitani etumusta, mutta haju ei tullutkaan siitä.
Pian tajusin, että kylppärinsiivousaine, jota olin viime viikkokaudet luullut hajuttomaksi, olikin hajustettu, ja nyt haistoin sen, äärettömän voimakkaana ja ..kuin hajuvetenä. Tuoksu ikäänkuin kuului johonkin teatterilämpiöön, ei huussinpuhdistusalalle.
Ja vielä tuli yksi outo löytö.
Kun eilen tulin kylppäristä varsinaisen residenssini puolelle, tuli outo tuoksu vastaan.
Minulla on riesapaljon kirjoja, ja niiden päälle kertyy pölyä, sanoo järki. En ole asiaa sen kummemmin aiemmin miettinyt; muutoissa tulee pakkaamisen yhteydessä joskus puhalleltua pölyä kirjojen päältä parvekkeella. Muuten en niitä nuohoile. Eikä ole ongelma mulle se pöly.
Mutta kun tulin lavoirensiivoushommista kylppäristä, tajusin voimallisesti, että koko huushollini tuoksuu kirjojen pölyltä. En vain koskaan ollut sitä haistanut aiemmin. Mutta nyt se oli hajuna ilmiselvä. Ei voimakas, mutta kämpän joka kohdassa läsnä. En ymmärrä miksen ollut sitä aiemmin huomannut. Eikä kukaan sukulainenkaan.
Ihme seikkailuja kokee näköjään kun haju- ja makuaistinto menee ja tulee miten se tykkää.
On hyvin mahdollista, että nuo aistit häviävät jossain kohtaa uudelleen, mutta nyt se ei minua huoleta, kun olen nähnyt, että vain kahvin tuoksua lähinnä kaipaan, mikä ei maailmaa kaada, ja maun puuttumista osaan korvata keittiönvippaskonsteilla.
Että tämmöinen historia, tällä kertaa. Kenties tästä on hiukan iloa esim. jollekulle, jolta puuttuu makukyky, tai joka joutuu laittamaan ruokaa jollekin mauttomalle ruojalle.
Toivoo:
Nimim.
Yksi monten puolesta.
