Harri Alanne
Yle
Populaarikulttuurissa palataan Winston Churchillin rooliin toisessa maailmansodassa yhä uudelleen ja uudelleen. Vähemmän on esillä hänen suhteensa Britannian imperiumiin tai imperiumin synnit. Churchill oli henkeen ja vereen imperialisti, ja imperiumi ei ollut lainkaan niin hyväntahtoinen kuin britit uskottelivat.
Winston Churchill oli jo nuorena vakuuttunut siitä, että hänestä tulee suurmies. Churchill (1874-1965) varttui Britannian imperiumin ollessa mahtavimmillaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.
Maailman mahtavin imperiumi tarjosi suurmieheydelle sopivat puitteet. Suurimmillaan imperiumi kattoi lähes neljäsosan maapallon pinta-alasta. Useampi kuin joka neljäs maailman ihmisistä asui sen alueella.
Aurinko ei koskaan laskenut Britannian imperiumissa.
Britti-imperialistit vakuuttivat imperiumin tuoman edistyksen olevan hyväksi kaikille sen alamaisille. Käytännössä se oli hyväksi vain harvoille.
"Brittiläinen imperiumi oli ennen kaikkea väkivaltainen ja rasistinen", muistuttaa Stanfordin yliopiston historian professori Priya Satia.
Imperialisteillekin väkivalta oli ongelma
Britit näyttävät kuitenkin kaipaavan imperiumiaan. Mielipidetiedusteluissa moni britti arvio, että imperiumi oli hyvä asia ja että Britannian kolonialismi on ylpeyden aihe.
Kaipuuseen ehkä vaikuttaa se, että imperiumin väkivalta ei ole ollut kovin näkyvästi esillä elokuvissa tai tv-sarjoissa. Britit kävivät valloitussotia, kukistivat alusmaiden kapinoita ja harjoittivat orjakauppaa.
Väkivalta ei kuitenkaan ollut mikään läpihuutojuttu britti-imperialisteille.
Kirjassaan Time's Monster - History, Conscience and Britain's Empire Priya Satia selvittää sitä, miten britit ymmärsivät imperiumin roolin maailmassa ja miten he oikeuttivat imperiumin käyttämän väkivallan.
Esimerkiksi 1700-luvulla Britannia kävi yhtenään sotaa eri puolilla maailmaa. Britanniassa moni koki väkivallan ongelmaksi, koska vakaumuksellinen kristillisyys oli yleistä eikä väkivalta sopinut kristittyjen moraalikäsityksiin.
Historioitsijat tarjosivat ratkaisun ongelmaan
Priya Satian mukaan 1700-luvun valistuksen aikana moni historioitsija ajatteli, että vaikka jumala ei suoraan puuttunut maailman asioihin, oli olemassa jonkinlainen jumalallinen suunnitelma siitä, miten asiat maailmassa etenivät. Samalla tapahtui edistystä, ja nimenomaan imperiumi oli tuon edistyksen airut.
Britannian käymät sodat saattoivat siis olla tuon jumalallisen suunnitelman mukaan tapahtuva välttämätön paha, joka vei edistystä eteenpäin.
Tähän vetosi myös 1700-luvun Britannian huomattavin asevalmistaja Samuel Galton. Hän oli harras kveekari, ja kveekariyhteisössä sotaa pidettiin epäkristillisenä asiana.
Kun kveekarit kehottivat Galtonia luopumaan aseiden valmistuksesta ja myymisestä, hän vetosi historiaan: toisaalta hän oli perinyt aseliiketoiminnan, joten hänen velvollisuutensa oli jatkaa sitä. Toisaalta sota saattoi olla välttämätön paha edistyksen tiellä, eikä hän voi käydä sallimuksen tahtoa vastaan.
Tällainen edistysusko vallitsi imperiumin loppuun saakka. Yhä moni ajattelee, että alusmaiden edistyksen kannalta imperiumin vaikutus oli lopulta myönteinen.
Imperiumi oli ytimeltään rasistinen
Kirjassaan Priya Satia avaa miten imperiumin rasismi ilmeni sen rikkaimmassa ja tärkeimmässä siirtomaassa Intiassa.
Intiassa ei kyetty vastustamaan brittien valloitusta. Se oli briteille todiste siitä, että Intian valloittaminen oli historiallinen välttämättömyys myös intialaisten itsensä kehittymisen kannalta.
Britit olivat vakuuttuneita brittiläisen sivilisaation erinomaisuudesta ja siitä, että se kelpasi esikuvaksi kaikkialla maailmassa. Brittien alaisuudessa intialaisillakin oli mahdollisuus tulla, ainakin jossain määrin, brittien kaltaisiksi.
Brittien käsitykset omasta roolistaan Intiassa saivat kolauksen, kun Itä-Intian kauppakomppanian palveluksessa olleet intialaiset sepoy-sotilaat ryhtyivät kapinaan vuonna 1857.
Brittien toiminta ajoi sepoy-sotilaat kapinaan
Kapinan taustalla oli uskonnollisia syitä, sillä sepoyt esimerkiksi pelkäsivät, että heitä pakkokäännytettäisiin kristityiksi. Taustalla oli myös intialaisten kokema epäoikeudenmukainen ja nöyryyttävä kohtelu brittien taholta.
Rotukäsitykset ja -hierarkiat olivat olleet läsnä brittiläisen kolonialismin alusta saakka, mutta sepoy-kapinan jälkeen 1800-luvun loppupuolella ne voimistuivat ja saivat synkempiä sävyjä. Darwinin evoluutioteorian oppeja tuotiin ihmistieteisiin, ja sosiaalidarwinismi voimisti rotuhierarkioita entisestään.
Britit tukahduttivat sepoy-kapinan verisesti. Brittien hallinnossa ei nähty mitään vikaa, vaan kapinoivat intialaiset leimattiiin irrationaalisiksi ja uskonnollisiksi fanaatikoiksi. Britit päättelivät, että intialaiset eivät ehkä biologisesti kykene koskaan tulemaan brittien kaltaisiksi.
Britit myös ajattelivat olleensa liian hyväuskoisia intialaisten suhteen. Kapinan jälkeen britit perustelivat valtaansa Intiassa entistä enemmän sillä, että ilman brittien hallintoa maa varmasti ajautuisi kaaokseen ja anarkiaan.
Churchill oli imperiumin tuote
Winston Churchill varttui silloin kun imperiumi oli vielä mahtava ja teknisen ja tieteellisen kehityksen kärjessä. Tämä tarkoitti etumatkaa myös aseteknologiassa.
Vuonna 1898 Churchill todisti Omdurmanin taistelua Sudanissa. Moderneilla aseilla, kuten Maxim-konekivääreillä, varustetut britti-joukot taistelivat sudanilaisia vastaan. Viiden tunnin taistelun jälkeen brittijoukkojen tappiot olivat muutama kymmenen henkeä, mutta sudanilaisia oli kuollut jopa 11 000.
Omdurmanin taistelun kaltaiset tapahtumat olivat omiaan vahvistamaan brittien käsitystä siitä, että he olivat evoluution huipulla. Moinen aseteknologia voi olla vain varakkaiden ja älykkäiden kansakuntien käytössä.
Eugeniikka eli rodunjalostusoppi syntyi juuri Britanniassa 1800-luvun lopulla.
Winston Churchill oli poikkeuksellisen rasistinen.
Priya Satian mukaan Churchill oli hyvin perillä rotuopeista: toimiessaan sisäministerinä Churchill vuonna 1910 ehdotti, että satatuhatta degeneroitunutta brittiä pitäisi sterilisoida ja muita lähettää työleirille, jotta brittiläinen rotu saataisiin pelastettua rappiolta.
Elämään on jäänyt myös pääministeri Churchillin tokaisu vuodelta 1943. Sodan aikana päätti olla lähettämättä tukea nälänhädästä kärsivään Intian Bengaliin. Kolme miljoonaa ihmistä kuoli. Churchill vetosi siihen, että "intialaiset lisääntyvät kuin kanit".
Suurelle yleisölle Churchill on ennen kaikkea toisen maailmansodan rakastettu johtajahahmo, joka taisteli natseja ja fasismia vastaan Britannian synkimpänä hetkenä.
Tosiasia oli, että natsit omaksuivat rotukäsityksiään myös Britannian imperiumissa vallinneista käsityksistä ja käytännöistä. Satian mukaan moni natseja vastaan taistellut britti tunnusti tämän, mutta Churchill ei koskaan tehnyt niin.
Satian mukaan Churchillin rotukäsityksiä ei voi ohittaa toteamalla, että hän oli aikansa tuote. Samaan aikaan oli paljon ihmisiä, jotka eivät ajatelleet samalla tavalla.
Satian mielestä "Churchill oli poikkeuksellisen rasistinen".
Imperiumin eetos elää yhä
Britanniassa historioitsijoiden rooli on ollut aina 1700-luvulta saakka merkittävä sekä vallanpitäjien neuvonantajina että päättäjinä. Historia on ollut suurmiesten historiaa.
Imperiumin aikana historioitsijoiden – ja historian – tehtävä oli tukea valtaapitäviä. Historioitsijat auttoivat tekemään imperiumia eettisesti ymmärrettäväksi ja hyväksyttäväksi.
Nyt imperiumi on mennyttä, ja vasta toisen maailmansodan jälkeen historia alettiin nähdä toisenlaisena. Historia voi kritisoida valtaapitäviä ja antaa äänen myös niille, joita ei ole aikaisemmin kuultu – kuten naisille, värillisille ja vähemmistöille.
Satian mukaan populaarihistoria on yhä suurmieshistorian vanki. Churchillin rooliin sankaripääministerinä palataan yhä uudestaan ja uudestaan. Imperiumin aikainen eetos on yhä läsnä populaarikulttuurissa, elokuvissa ja tv-sarjoissa. Imperiumi näyttäytyy nostalgisessa valossa.
Vanha eetos näyttää elävän myös Britannian poliittisessa johdossa. Pääministeri Boris Johnsonin johtama konservatiivihallitus ei pidä Churchillin tai imperialistisen menneisyyden kritisoimisesta. Imperiumi on jotakin, mistä pitäisi olla ylpeä.
Priya Satian mielestä tämä kertoo siitä, ettei imperiumin todellista luonnetta ole ymmärretty. Brexit-Britannia haluaa luoda paremmat suhteet myös imperiumin entisiin alusmaihin, mutta sen on tavalla tai toisella myös opittava hyväksymään, millainen imperiumi todella oli.
Lähteet:
Priya Satia: Time's Monster - History, Conscience and Britain's Empire. 2020
Priya Satian haastattelu maaliskuussa 2021
Kuuntele: Paha imperiumi
