Hyppää pääsisältöön

Inka Rantakallio & Heini Strand: On valkoisten artistien vastuulla puuttua suomiräpin rasismiin

Heini Strand ja Inka Rantakallio
Heini Strand ja Inka Rantakallio Kuva: Nelli Kenttä / YleX suomirap

Viime kuukausina suomiräpin rasismista ja kentän valkoisuudesta on käyty keskustelua kenties enemmän kuin koskaan aiemmin. Vaikka hiphop on ennen kaikkea sorrettujen kulttuuria, suomiräppiä dominoivat valkoiset miehet. Moni valkoinen tekijä ajattelee olevansa antirasistinen pelkästään olemalla osa hiphop-kulttuuria. Näin helppoa se ei ole, kirjoittavat Inka Rantakallio ja Heini Strand.

Mitä tulee mieleen sanasta suomiräppäri?

Yeboyah?
F?
NCO?
Adikia?

Vastaus saattaa useilla olla joku Cheekin, JVG:n tai Elastisen tapainen artisti, nuoremmilla kuulijoilla ehkä Gettomasa, Ibe tai Melo. Mielikuvat suomalaisesta räppäristä pohjaavat siihen, mitä suomiräpin kehyksissä eniten näemme ja kuulemme: Kenen levyä mainostetaan ison kauppakeskuksen julkisivussa? Kuka vetää keikan Olympiastadionilla tai Hartwall Areenalla? Keitä haastatellaan suomiräppiä käsittelevään dokumenttiin tai kirjaan? Näistä päätellen suomiräp on edelleen varsin miehinen – ja valkoinen – genre.

Viimeisen vuoden aikana musiikkialan rasismista ja valkoisuudesta on puhuttu kenties enemmän kuin koskaan aiemmin. Yksi syy on epäilemättä Suomeenkin levinneet Black Lives Matter -protestit ja niiden myötä laajentunut yhteiskunnallinen keskustelu rasismista ja sen seurauksista.

Rasismista käytävä keskustelu tarkentui suomiräppiin erityisesti viime syksynä, jolloin alkuperäisen Bassoradion taajuuksille perustettu Suomiräp-radiokanava soitti ohjelmavirrassaan perussuomalaisten kuntavaalimainoksia. Monet eturivin artistit Palefacesta Gettomasaan kritisoivat avoimesti monikulttuurisuutta vastustavan puolueen mainostamista räppiin keskittyvällä kanavalla. Kritiikin taustalla oli oletus, että hiphop-kulttuuri ja suomiräp hylkivät rasismia sen kaikissa muodoissa. Näin pitäisi toki ollakin, mutta valitettavasti ei aina ole: useat suomalaiset räppärit ovat esimerkiksi hiljaisesti hyväksyneet rasistisen käytöksen tai parodioineet mustaa kulttuuria.

Suomalaisella musiikkikentällä on myös absurdilla tavalla toistuvasti puhuttu, voiko valkoinen artisti käyttää n-sanaa. Iso osa näistä puheenvuoroista on keskittynyt valkoisten tunteisiin ja taiteen vapauteen. Viime vuonna kyseessä oli Maustetyttöjen erään biisin demoversio, tänä keväänä vuorossa olivat Pyhimyksen useamman kappaleen sanoitukset. Selityksenä rasistisen herjan käyttämiseen on tarjoiltu ensin mainitussa tapauksessa tekijöiden junttiutta sekä jälkimmäisessä artistin käyttämiä eri hahmoja. On vakuuteltu, ettei sanaa ole käytetty pahantahtoisesti, mikä heijastaa yleistä harhakäsitystä, että vain paha ihminen voi toimia rasistisesti.

Suomiräpin rasismia ovat nostaneet esiin etenkin rodullistetut hiphop-kentän tekijät, muun muassa toimittaja Renaz Ebrahimi ja räppäri-dj Yeboyah. He ovat puhuneet aiheesta useasti ennenkin, mutta nyt heidän avauksistaan on seurannut enemmän jatkokeskustelua eri medioissa ja somessa. Ja toki näihin keskusteluihin on pyydetty mukaan valkoisia miesartistejakin, mutta reaktiivisen toiminnan lisäksi tarvitsisimme myös aloitteellisia tekoja valkoisilta valtavirran tekijöiltä.

Ei voi olla hiphop, ellei ole antirasisti.― Sonya Lindfors

Suomiräpin juuret nousivat esille alkuvuonna 2021 Ylen julkaiseman Mist sä tuut? -dokumenttisarjan myötä, jossa suomiräppiä tarkastellaan kaupunkikohtaisesti Rovaniemeltä Lahteen. Dokumenttisarjassa suomiräpin historiaa kerrataan Suomesta käsin – hiphopin yhteyksiä muuhun maailmaan tai afroamerikkalaiseen kulttuuriin ei sarjassa tuoda esille kuin muutaman artistin toimesta. Tämänkaltainen lähestymistapa vahvistaa käsitystä suomiräpistä suomalaisten ”omana” kulttuurina, irrallaan hiphopin mustista yhdysvaltalaisista juurista.

Koreografi ja taiteellinen johtaja Sonya Lindfors huomauttaa Kuka kuuluu? -kirjan esseessään, että ”ei voi olla hiphop, ellei ole antirasisti”. Lindfors painottaa tekstissään samaa, mistä räppäri F puhuu Mist sä tuut? -dokumentissa: hiphop on sorrettujen ja ulosjätettyjen kulttuuria, jonka tarkoitus on päästää näiden ihmisten ääni kuuluviin.

Valkoisuuden ja maskuliinisuuden dominoimassa suomiräpissä valkoiset miehet eivät ole juuri koskaan genren historian aikana tarkastelleet julkisesti ja (itse)kriittisesti, kuka pääsee esille tasavertaisena toimijana ja kuka ei, keiden rooli on määritellä mistä ja miten puhutaan ja keiden rooli on olla lavaste tai biisin aihe.

Samaan tapaan kuin esimerkiksi Suomiräp-kanavan mainokset tuominnut Gettomasa, hämmästyttävän moni miesräppäri vaikuttaa pitävän itseään antirasistina jatkaen silti naiseuteen liitettyjen dissausten käyttöä musiikissaan. Esimerkiksi Gettomasaa kritisoitiin vuonna 2018 ”Lössi”-kappaleesta, jossa vagina-sanan tulkittiin viestittivän ajatusta naissukupuolen huonommuudesta suhteessa miehiin. Aito antirasismi vaatii kuitenkin kaiken sorron ja epätasa-arvon aktiivista vastustamista, sillä varsinkin rakenteellisesti sorron eri muodot kietoutuvat tiukasti yhteen, kuten historioitsija Ibram X. Kendi selventää.

Kyse ei ole niinkään siitä, että valkoiset artistit olisivat avoimen rasistisia, vaan yleisestä välinpitämättömyydestä rasismia ja muita sorron muotoja sekä niistä keskustelemista kohtaan. Moni valkoinen miesartisti vaikuttaa mieluummin sulkevan korvansa keskustelulta, joka peräänkuuluuttaa artistiuteen ja julkisuuteen kuuluvaa vastuuta.

Valtaosin valkoinen edustus ilman kollektiivista vastuunkantoa skenen ongelmista on erityisen painava epäkohta sellaisen kulttuurin saralla, joka ammentaa mustien ja ruskeiden ihmisten aikaansaannoksista ja jaetuista kokemuksista. Sellaisen kuin hiphop.

Liian usein kritiikin antaminen suomiräpin saralla jää naisille ja mustille ja ruskeille vähemmistöille, eivätkä sovinistit ja rasistit heitä kuuntele. On selvää, että seksismin ja rasismin tunnistaminen ja tunnustaminen on vaikeaa niille, joihin sorto ei kohdistu – se on silti välttämätöntä vastuullisuuden ja yhdenvertaisemman hiphop-kulttuurin saavuttamiseksi.

Inka Rantakallio ja Heini Strand
Kirjoittajat ovat toimittaneet teoksen Kuka kuuluu? Kirjoituksia hiphopista ja feminismistä (2021, Kosmos).

Kulttuuricocktail Livessä keskustellaan keskiviikkona 28. huhtikuuta suomiräpistä. Yle TV1 klo 20–20.30 ja jatkot Yle Areenassa klo 20.30–21.00. Vieraina ovat rap-artisti Elastinen ja vapaa kirjoittaja Maryan Abdulkarim. Tule mukaan keskusteluun: yle.fi/kc

Kommentit