Hyppää pääsisältöön

Kujeilevat kapriisit

Julkaistu . Päivitetty

Paholaisen viuluniekka Niccolo Paganini omisti kuuluisat kaksikymmentäneljä kapriisiaan "agli artisti" eli taiteilijoille. Sittemmin niitä on kuitenkin käytetty lähinnä viulutekniikan hiomiseen ja mittaamiseen, mikä on rapauttanut niiden arvoa. Onneksi viulistit ovat nykyään alkaneet levyttää kapriiseja siinä vaiheessa, kun opinnoista ja kilpailuista on tarpeeksi aikaa - pirullisiin vaikeuksiin nimittäin kätkeytyy nokkelaa musiikkia, joka paljastaa paitsi taidot myös ominaisuudet taiteilijana. Niin käy myös Alina Ibragimovan kujeilevalla kapriisilevytyksellä.

Paganini: 24 Caprices / Alina Ibragimova
Paganini: 24 Caprices / Alina Ibragimova Uudet levyt

Heti alkuun voi sanoa, että levytys ei jätä Ibragimovan teknistä taitoa epäselväksi - kaikki äänet soivat niin kuin hän haluaa. Sileyttä ei kenties ole yhtä paljon kuin Augustin Hadelichilla, Roman Simovic tekee kapriisit vielä isommalla paatoksella ja Ilja Gringolts rakentaa kokoelmasta paholaismaisen kokonaistaideteoksen - mutta Ibragimova erottuu keveydellä ja vapaudella.

Kapriisien laajaan mutta tyypillisen romanttiseen tunneskaalaan hän suhtautuu kujeilevasti, mikä maistuu minulle - tuskin Paganinikaan otti vakavasti itseään saati näitä turhan vaikeasti soitettavia tunneilmaisuja. Kapriisien karkeat rakennepalikat Ibragimova yhdistelee usein todella nokkelasti, ja fraseeraus on muuallakin rytmisesti rohkeaa. Kapriisien herkimmät kohdat Ibragimova uskaltaa soittaa todella hennosti, mutta toisaalta hän höystää villeimpiä revittelyitä kunnon rouhinnalla.

Entisvanhaan musiikkikriitikot katsoivat tärkeäksi pohtia, mikä lukemattomista levytyksistä olisi se paras, koska kuluttaja osti levyjä rajallisen määrän. Nykyään kun kaikki levytykset ovat yhden klikkauksen päässä, Ibragimovan kapriisilevytystäkään ei ole tarpeen rankata. Mutta sen sanon, että jos viulunsoiton tulkinnallinen moninaisuus ja musiikin rikkaus kiinnostaa, Ibragimovan kapriisit kannattaa pitää mukana, kun seikkailee Paganinin kapriisien ihmemaassa.

Niccolò Paganini: 24 kapriisia. - Alina Ibragimova, viulu. (Hyperion, CDA68366)

Kuuntele Uudet levyt 29.4.2021, toimittajana Kare Eskola.

Lisää ohjelmasta

  • BIS-yhtiön parhaat joulureseptit maustetaan kansanmusiikilla

    Levyarvostelu

    Oman jouluni voimasoittolistalta löytyy levy-yhtiö BISin kaksi Folkjul-levyä, joilla ruotsalainen kansanmusiikki ja Gunnar Idenstamin urkusärmikkyys yhdistetään tuttujen joululaulujen säkenöiviin kuorosovituksiin. Hyvää joulureseptiä ei kannata liikaa muuttaa: BIS leipoo samalla ohjeella joululevyjä myös norjalaisten kanssa. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 2014 ja uusi täksi jouluksi.

  • Ilmiliekin ja Salokosken joulu loistaa yksinkertaisesti kuin kynttilä

    Levyarvostelu

    Laulaja Emma Salokoski ja Suomi-jazzin ykköskvartetti Ilmiliekki ovat aiemmilla yhteislevyillään luodanneet suomenruotsalaista kansanlaulua ja runoutta. Nyt ilmestynyt joululevy kurottaa suomenkielisen kulttuurin puolelle ja omiin sävellyksiin ja sanoituksiin, mutta jatkaa musiikillisesti samaa linjaa.

  • Joulun tapahtumarikkain oratorio on koottu varhaisbarokin helmistä

    Levyarvostelu

    Joulun käyttömusiikissaan varhaisbarokin saksalaiset kanttoriurkurit käsittelivät työnsä puolesta joulun kaikkia tapahtumia ja tunnelmia. Ei siis ihme, että tämän joulun etevin jouluoratorio on kasattu laittamalla sopivia barokkilöytöjä joulutapahtumien mukaiseen järjestykseen. Asialla on mainio Clematis-yhtye, joka on kaivanut arkistoja syvältä mutta hyvin levylleen O Jesulein.

  • Monteverdi saa joulun säihkymään

    Levyarvostelu

    Säihkettä ja suurenmoisuutta jouluunsa saa kätevällä ja ekologisella tavalla, kun lainaa ne Venetsian jouluvespereistä 1600-luvun alusta. Silloin säveltäjämestari Claudio Monteverdi ahkeroi Pyhän Markuksen katedraaliin niin juhlavia joulumusiikkikokonaisuuksia, että niitä tultiin kuuntelemaan ympäri Eurooppaa. DG-yhtiön jouluisella kärkituotteella kuullaan tällainen jouluvesper kapellimestari Andrea Marconin ennallistamana, ja harvoin on joulu kuulostanut yhtä komealta.

Aiheeseen liittyvää

2020

  • Shostakovitsh / Ibragimova

    Ibragimova saa Shostakovitshin konserttoihin painoa muttei viiltoa

    Levyarvostelu

    Dmitri Shostakovitshin kaksi viulukonserttoa ovat Venäjän viulutähdille vielä latautuneempaa musiikkia kuin Sibeliuksen konsertto suomalaisille. Niissä soi musiikin lisäksi politiikan kiemurainen suhde taiteeseen, ja läsnä on myös David Oistrakhin väkevä persoona. Neuvostoliitossa syntynyt Alina Ibragimova on viimein naulannut Shostakovitsh-näkemyksensä levylle, ja se näkemys kantaa isoa taakkaa, muttei viillä tietä vapauteen.

2018

  • Paganini / Simovic

    Kun slaavilainen paatos yhdistyy välimerelliseen kiihkeyteen

    Levyarvostelu

    Harva maailmanluokan viulisti viitsii levyttää Paganinin 24 kapriisia - joko siksi että ne paljastavat tekniikan puutteet tai siksi että niistä on vaikea tehdä musiikkia. Kumpikin haaste on viime vuosina voitettu toinen toistaan paremmilla levyillä, mutta toistaiseksi erottuvimman nykytulkinnan tuuttaa ilmoille virtuoosi Roman Simovic.

  • Hadelich / Paganini

    Hadelich tekee kapriiseista musiikkia

    Levyarvostelu

    Saksalainen, Italiassa kasvanut Augustin Hadelich on yksi suosikkiviulisteistani niistä jotka soittavat jotakuinkin normaalisti. Nyt Hadelich on intoutunut levyttämään ne 24 kapriisia, joilla Nicolo Paganini on piinannut viulistikollegoitaan kohta kaksisataa vuotta. Hadelichin levytys on kaukana jotakuinkin normaalista: Se on paljon parempi - ja osoittaa taas, että kapriisien kiemuraisen pinnan alla on musiikkia.

2017

  • Tiberghien & Ibragimova / Mozart

    Ihan kiva ei riitä Mozartissa

    Levyarvostelu

    Pianisti Cédric Tiberghien ja viulisti Alina Ibragimova ovat kahlanneet Mozartin sonaatteja läpi jo kahden tuplalevyn verran. Mozartin mukaan kahlatessa pianisti kulkee edellä ja viulu seuraa, vaikka Ibragimova lienee astetta kirkkaampi tähti kuin Tiberghien. Kaksikon aiemmat edesottamukset Mozartin parissa saivat kiittäviä arvioita, mutta nyt ilmestynyt kolmas tuplalevy kuulostaa minun korvissani valjulta, ehkä toiston myötä. Mozartin sonaateissa "ihan kiva" ei riitä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua