Hyppää pääsisältöön

Rohkea osallisuus kuuluu Valkeajoen harmonikka-Lindbergissä

Kolmisen vuotta sitten kuulin konsertissa, kuinka Janne Valkeajoki soitti harmonikalle sovittamaansa Magnus Lindbergin musiikkia. Esityksen intensiteetti ja luontevuus tekivät vaikutuksen jo silloin, ja nyt Valkeajoen esikoislevyllä ne vielä korostuvat. Maamme paras nuori harmonikansoittaja ja kapellimestarinakin pätevä Janne Valkeajoki selvästi haluaa ja osaa soittaa Magnus Lindbergiä.

Magnus Lindberg: Complete Works for Accordion
Magnus Lindberg: Complete Works for Accordion Uudet levyt

NEOS-yhtiön julkaisu julistaa olevansa kokonaislevytys Lindbergin harmonikkateoksista. Ennen tämä olisi tarkoittanut kahta kappaletta: Jeux d'Anches ja Metal Work ovat paljon soitettuja ja levytettyjäkin teoksia. Valkeajoki on kuitenkin yhteisymmärryksessä säveltäjän kanssa sovittanut harmonikalle myös Jubilees-sarjan, joka on olemassa sekä piano- että orkesteriversiona, sekä kappaleen Dos Coyotes sellolle ja pianolle.

Harmonikalla voi toteuttaa monia Lindbergin sävelkielelle luonteenomaisia piirteitä. Tiivistunnelmaisten sointupylväiden jatkuvuus, fraasien väkevä päämäärätietoisuus ja atakkien kimmoisuus sujuvat Valkeajoen sovituksissa pakottomammin kuin pianolla. Etenkin Jubilees-sarjan hitaissa kohdissa harmonikka kuljettaa musiikkia pianoa paremmin. Myös Dos Coyotesin melismaattisuus on harmonikalla helpompaa ja stemma kietoutuu selloon tiiviimmin, mikä avaa teosta eri suuntaan kuin pianoversio.

Aiemmin levytetyistä teoksista Jeux d'Anches sujuu Valkeajoelta ennätysnopeasti ja ennätystarkasti, kun taas Metal Work saa tavallista sointuisamman ja kuuntelevamman tulkinnan.

Levyn esipuheessa Lindberg kirjoittaa Valkeajoen ymmärtävän, että musiikkiin pitää osallistua rohkeasti. Valkeajoen taitavat sovitukset jos mitkä ovat rohkeaa osallistumista, mutta motivaatiosta, syventymisestä ja taidosta kertovat levyn muutkin piirteet: lavean tunteikas mutta tarkka haitarinsoitto, sujuva yhteistyö sellisti Tomas Nunezin ja lyömäsoittaja Jerry Piipposen kanssa, onnistuneen täyteläinen äänitys ja teosten tyylikäs dokumentointi.

"Magnus Lindberg: Complete Works for Accordion". Accordion Jubilees; Dos Coyotes; Jeux d'anches; Metal Work. - Janne Valkeajoki, harmonikka, Tomas Nuñez, sello, ja Jerry Piipponen, lyömäsoittimet. (NEOS 12027)

Kuuntele Uudet levyt 29.4.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua