Hyppää pääsisältöön

Stabat mater täynnä tunnetta

Giovanni Battista Pergolesin Stabat Mater on yksi barokin tunnetuimpia kappaleita, nuorena kuolleen säveltäjän koskettava joutsenlaulu. Vuosien varrella olen kuullut Pergolesin Stabat materista alati koskettavampia levytyksiä, kun muusikot ovat yhä paremmin ymmärtäneet barokin intonaation, tyylin ja affektiivisuuden saloja, ja Ensemble Resonanzin uutuus menee taas kärkeen. Näin murheissaan ei äiti ole aiemmin seissyt poikansa ristin juurella.

Pergolesi: Stabat mater / Ensemble Resonanz
Pergolesi: Stabat mater / Ensemble Resonanz Uudet levyt

Ensemble Resonanz soittaa moderneilla soittimilla mutta barokkijousilla, mikä tuottaa täyteläisen, kontrolloidun ja pitkälinjaisen soinnin. Täysin autenttisilla soittopeleillä saisi lisää kiihkeyttä ja terää, mutta pehmeä, pidäteltyä voimaa uhkuva tyyli sopii teoksen tarkoitukseen loistavasti, etenkin kun barokkiguru Riccardo Minasi kapellimestarina valikoi periodityylistä tunteikkaimmat keinovarat, mutta antaa tilaa myös romanttiselle herutukselle.

Laulusolisteiksi Pergolesi aikanaan täsmensi kaksi kastraattia, mutta autenttisuudesta on siinä suhteessa tingitty. Joskus toisena tai molempina solisteina on kontratenori, mutta itse pidän parempana tämän levytyksen ratkaisua, sopraanoa ja mezzosopraanoa. Giulia Semenzaton ja Lucile Richardot'n äänet ovat täyteläisiä, vahvoja ja suoria, melkeinpä miehekkäitä, ja Pergolesin tunnusomaiset pidätysketjut soivat todella upeasti, joten solistivalinta on osunut nappiin. Soolonumeroissa Richardot'n androgyyninen pehmeys nostaa ikiaikaisesta tekstistä esiin uusia sävyjä, kun taas Semenzaton ääni viiltää rohkeammin sydämeen.

Kun tämä viipyilevä, syvyyksiä luotaava ja poikkeuksellisen tunteikas Stabat mater saavuttaa lohduttoman, hiljaisen ja vavahduttavan loppunsa, ainakin minulla menee hetki kokoillessa, mutta ei levy siihen lopu. Angelo Ragazzin sonaatin aikana voi kerätä voimia, ja sitten kuullaan Joan Rossellin Salve a duo. Molemmat ovat tyylillisesti eräänlaisia Pergolesin Stabat materin spin-offeja ja osoittavat miksi napolilainen barokkityyli oli muodissa silloin ja vaikuttavaa yhä.

Giovanni Battista Pergolesi: Stabat mater. Angelo Ragazzi: Sonata a quattro f-molli. Joan Rossell: Salve a duo. - Giulia Semenzato, sopraano, ja Lucile Richardot, mezzosopraano, sekä Ensemble Resonanz/Riccardo Minasi. (Harmonia Mundi, HMM902637)

Kuuntele Uudet levyt 29.4.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua