Hyppää pääsisältöön

Ilon julkaisi esikoissinglensä koronavuonna ja kilpailee huomiosta verkossa, kun keikkailemaan ei pääse – "Tuntuu, että pitäisi tuottaa enemmän matskua Tiktokiin ja Instagramiin"

YleX Läpimurto -artisti Ilon Adlercreutz teki kymmenvuotiaana videoita Youtubeen ja haaveili, että hänet löydettäisiin kuin Justin Bieber.

Ilon Adlercreutz istuu töölöläisen studion ikkunalaudalla puhelin kädessä ja katsoo ikkunasta ulos. Täällä hän on viime päivinä viettänyt paljon aikaa.

Syksyllä alkaneet ruotsinkieliset journalismin ja viestinnän opinnot Helsingin yliopistossa eivät ole olleet sitä mitä hän vielä lukiossa kuvitteli. Paljon on opiskeltu etänä, isot opiskelijariehat ovat saaneet odottaa.

Harmi, koska Adlercreutz lähti opiskelemaan nimenomaan uusien ihmisten ja kokemusten vuoksi. Opinnoilla itsellään ei ole kiire, koska enemmän kiinnostaa tällä hetkellä musiikki.

Etunimellään esiintyvä Ilon kiinnitettiin Warner Musicille kaksi vuotta sitten. 19-vuotias Adlercreutz oli tuolloin julkaissut Youtubeen lähinnä cover-versioita tunnetuista popkappaleista.

Syksyllä 2020 tulivat ensimmäiset viralliset julkaisut, Selfish Love ja Catch-22. Ilkka Wirtasen kanssa tehdyt kappaleet olivat sellaista hyvin tuotettua ja sävellettyä englanninkielistä popia, josta tavataan puhua "kansainvälisen kuuloisena".

Ne ja maaliskuussa 2021 julkaistu Tobacco ovat soineet Ylen radiokanavilla satoja kertoja. Tammikuussa Ilon nousi YleX Läpimurto -listan sijalle 2.

Mutta kunnon keikkoja, sellaisia, joissa on elävä yleisö, Adlercreutzilla on vyöllä nolla.

Silti hän tähyää jo maailmalle.

Kuvat: Raine Laaksonen. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Kai mä oon aina haaveillut, että joku bongaisi ja tulisi samanlainen tilanne kuin Bieberillä.― Ilon Adlercreutz

Ympärillä on aina tuettu. Adlercreutz varttui suomenruotsalaisessa aatelisperheessä, jossa vanhemmat kannustivat tytärtään pienestä pitäen toteuttamaan omaa intohimoa. Lapsuudestaan puhuessaan artisti hymyilee leveästi.

Kymmenvuotiaana Adlercreutz ihaili Justin Bieberiä, jonka huippumanageri Scooter Braun oli bongannut varhaisteininä Youtubesta. Adlercreutz sai joululahjaksi mikrofonin ja alkoi julkaista verkkoon omia videoitaan.

Monet niistä ovat yhä Youtubessa. Varhaisimmassa 12-vuotias Ilon Adlercreutz tulkitsee kitaran kanssa Colbie Caillat'n kappaletta Bubbly.

– Kai mä oon aina haaveillut, että joku bongaisi ja tulisi samanlainen tilanne kuin Bieberillä.

Pienestä pitäen Adlercreutz oli istunut isänsä vieressä pianon ääressä ja soitanut sekä laulanut yhdessä. Alakoulun 2. luokalla hän perusti ystävänsä kanssa duon nimeltä Top Friendz. Biisilyriikat ovat tallessa vanhoissa päiväkirjoissa.

Top Friendz ei koskaan esiintynyt. Vanhempien ja neljän veljen kanssa varttunut Adlercreutz oli ujo lapsi, joka pakeni metsään aina kun suretti tai ahdisti. Ja metsäähän riitti kotitalon ja pienen kyläkoulun ympärillä. Pianonopettajan piti maanitella instrumentin ääreen piparilla. Youtubeen oli kiva tehdä videoita, koska yleisönä oli vain oman huoneen seinät. Hän lauloi covereita, mutta myös omia kappaleitaan.

– Tiesin, että tää on asia jossa oon hyvä ja joka on mun intohimo. Mutta ajattelin, että se jää siihen, koska mulla ei ole sitä toista puolta, minkä artistit tarvii, eli uskallusta esiintyä. Mutta oon päässyt sen kynnyksen yli.

Keväällä 2019 Adlercreutz sai soiton Warner Musicilta. Levy-yhtiö oli bongannut Youtubessa julkaistun kappaleen Daughter, jonka Adlercreutz oli tehnyt yhdessä tuottaja Hannes Anderssonin kanssa, ja tarjosi levytyssopimusta.

Warnerin kautta Adlercreutz tutustui HMC Publishingin biisinkirjoittajaan Ilkka Wirtaseen. Hänen kanssaan oli kivaa heti ensimmäisestä sessiosta lähtien.

Reckless Loven, Vilma Alinan ja Abreun kanssa työskennellyt Wirtanen kertoo kuulleensa syksyllä 2019 artistista, jonka Warner Music oli kiinnittänyt yhden Youtube-videon pohjalta. Hän halusi ehdottomasti tavata Ilonin ja sopi yhteisen session.

Ensimmäinen biisi syntyi suoraan puolessatoista tunnissa.

– Jotenkin se natsasi tosi hyvin, pelottavan hyvin. Pari päivää sen jälkeen otettiin uusi sessio, jossa syntyi biisi kahdessa ja puolessa tunnissa. Siitä tuli Catch-22.

Wirtasen mukaan ekstrovertilla Adlercreutzilla on "maaginen aura", joka saa ujon pohjoissuomalaisen tuottajankin avautumaan. Kappaleita tai kappaleenraakileita on kertynyt puolessatoista vuodessa kymmeniä.

– Hän on lahjakkain tyyppi kenen kanssa oon ollut huoneessa.

Kuvat: Raine Laaksonen. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Biisi on nyt siellä Spotifyssa ja radiossa, mutta en ole hirveästi nähnyt, kun ihmiset kuuntelee sitä. Koko hommasta tulee vähän abstraktia.― Ilon Adlercreutz

Koronavuosi on ollut erityisen haastava uusille artisteille. Kun keikkailemaan ei ole päässyt ja perinteiset promokiertueet on pitänyt vaihtaa virtuaalisiin, on breikkaaminen ollut vähän kärjistäen radion, suoratoistopalveluiden ja sosiaalisen median varassa.

Musiikkialalla ja -mediassa on jouduttu miettimään, mitä läpimurto oikeastaan tarkoittaa. BBC:n Sound of -listauksen yhteydessä musiikkitoimittaja Mark Savage huomautti, että vuoden 2021 "ääniksi" valituista artisteista vain muutamalla oli kokemusta pääesiintyjän slotista livetapahtumissa.

Toisaalta koronapandemia on ehkä vauhdittanut sitä kehityskulkua, jossa artistit voivat breikata salamannopeasti yhdellä biisillä, jos se sattuu tarttumaan johonkin Tiktokin loputtomista videoluupeista. Näin kävi Lil Nas X:lle ennen koronaa, ja näin on sen jälkeen käynyt lukemattomille tuoreille – ja vähemmän tuoreille – artisteille.

YB026:n ja Nuteh Jonezin Steppasin partyy oli Suomen ensimmäinen kunnollinen Tiktok-hitti, mutta viime vuoden kuunnelluimmassa biisissä, Williamin Penelopessa, oli paljon samaa. Se teki Williamista tähden ilman, että räppärin tarvitsi vetää yhtään kunnon isoa keikkaa.

Toisaalta, koska keikkailemaan ei pääse, on huomiota tarjolla tietyllä tapaa rajallisempi määrä. Jos kappale ei nouse Spotifyn top 50 -listalle tai radioiden soittolistoille – molemmat äärimmäisen vaikeita tavoitteita – voi artistin olla vaikea hahmottaa omaa suosiota.

Adlercreutz ei ole päässyt esiintymään oikeille yleisöille.

– Tuntuu, että pitäisi tuottaa enemmän matskua Tiktokiin tai Instagramiin. Biisi on nyt siellä Spotifyssa ja radiossa, mutta en ole hirveästi nähnyt, kun ihmiset kuuntelee sitä. Koko hommasta tulee vähän abstraktia.

Adlercreutz sanoo olevansa hyvin tietoinen siitä, että musiikki on bisnestä. Haastattelussa hän käyttää välillä liiketaloudesta lainattuja termejä. Keväällä 2020 lyötiin lukkoon "strategia", Ilon-artistissa on kyse "projektista" ja niin edelleen.

Hän ei myöskään häpeile puhua kansainvälistymishaaveistaan. Jos Ilonista puhutaan vientitoivona, se tuntuu pelkästään hyvältä. Unelma on, että Ilonia kuunneltaisiin ympäri maailmaa.

– En aio laskea tavoitteita siksi, että on riski epäonnistumiseen. Tottakai pessimistinen ajattelu auttaa siinä, ettei kaadu niin korkealta, ja itelläkin on koulussa ollut tapana ajatella niin. Mutta tää on niin kilpailtu ala, ettei ole varaa ajatella noin, jos suuntaa kansainvälisille markkinoille.

Suomessa on tavattu suhtautua penseästi ulkomaille yrittäviin. Ehkä kyse on kansallisesta alemmuuskompleksista, ehkä siitä, ettei meillä ole samalla tavalla vientimenestystä kuin vaikka naapurimaa Ruotsilla. Esimerkiksi Alman, Sara Forsbergin ja Robinin yrityksiä ja epäonnistumisia on viime vuosina ruodittu mediassa paljon.

Adlercreutz vakuuttaa, että vaikka asiat saattavat nykyään tapahtua "tosi tosi nopeasti", on hänen tiimillään kärsivällisyyttä. Ja kaikkein tärkeintä on kuitenkin hyvä musiikki.

– Oishan se tosi makeeta, jos lähtisi Tiktokissa biisi leviämään. Mutta en mä sitä ajattele kun istun pianon ääressä ja improvisoin melodioita.

Ilkka Wirtanen ei muista, että studiossa oltaisiin puhuttu Tiktokista. Hänen mielestään Adlercreutz on "vanha sielu", jota kiinnostavat kokonaiset biisit, ei 12 sekunnin tanssivideot.

Kansainvälistymispuheet tuntuvat hänen mielestään luontevilta. Adlercreutzin sukupolvelle "maailma on ollut koko ajan auki".

– Ilon ei oo altistunut sille hengelle, mikä oli vielä 2000-luvun alussa. Vaikka tuli suomalaisbändejä, jotka breikkasivat maailmalla, oli levy-yhtiöissä silti vähän nihkeä suhtautuminen vientiin, eikä ollut siihen liittyvää osaamista, Wirtanen sanoo.

– Ilon ei tiedä, millaisten juttujen kanssa musa-ala on taistellut. Sille on itsestäänselvää, että tehdään enkuksi ja kaikille. On hyväkin asia, että on vähän sinisilmäinen.

Kuvat: Raine Laaksonen. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Ilon ei tiedä, millaisten juttujen kanssa musa-ala on taistellut. Sille on itsestäänselvää, että tehdään enkuksi ja kaikille.― Ilkka Wirtanen

Maaliskuussa julkaistussa Tobacco-kappaleessa kuuluu Adlercreutzin viimesyksyinen muutto Helsinkiin. Hän sanoo tuntevansa itsensä nyt "nuoreksi ja villiksi kaupunkilaiseksi".

Tobacco on edeltäjiään kohtauksellisempi ja moniaistisempi: tekstissä puhutaan kaupungista, joka on vaiennut, ja tupakan hajusta, joka leijailee asunnossa, vaikka savu on jo haihtunut.

"I woke up to the smell of tobacco
But there was no smoke left in the air
And I don't even know what I hoped for
But I liked it when you were here"

– Kun laulan, että "this big city's gone silent", en kyllä laula Kirkkonummesta. Vaikka siellä on aika hiljaista.