Fredi on ollut läsnä elämässäni aina. Jo lapsena näin hänet televisiossa, kuuntelin Vauxhall Vivan takapenkillä, kun vanhemmat laittoivat hänen kasettinsa soimaan auton mankassa ja opettelin ulkoa hänen sanoituksiaan Toivelauluja -vihkoista. En tuntenut Matti Siitosta ihmisenä, mutta tunsin Fredin ja hänen musiikkinsa.
Törmäsin Frediin ensimmäisen kerran Kivikasvot -televisio-ohjelmassa. Silloin elettiin 70-luvun yhtenäiskulttuurin aikaa, jolloin koko perhe vauvasta vaariin katsoi televisiota yhdessä. Järkähtämättä ja hiirenhiljaa. Lapsen mieli ei pysynyt mukana Kivikasvojen huumorissa, mutta minulla oli hauskaa luultavasti siksi, koska aikuisilla oli hauskaa. Isä melkein tippui sohvalta, kun Kivikasvot esittivät Mate in vinland, mate in viii-in-lant...
Siihen aikaan Kivikasvot keräsivät parhaimmillaan 2,5 miljoonaa katsojaa. Se oli viihdettä, jota katsojat rakastivat, ja jota kriitikot rakastivat vihata.
Kun sitten pari vuotta myöhemmin keittiön transistoriradiosta kuului laulu Avaa sydämesi mulle, tunsin Fredin jo paremmin. Hän soi kaikkialla: televisiossa, radiossa ja automatkojen aikoina Finnhits-kokoelmakaseteilla. Keräsimme ystävieni kanssa laulujen sanoituksia sisältäviä Toivelauluja-vihkoja ja lauloimme hyppynaru mikrofonina Fredin suomeksi sanoittamia käännösiskelmiä.
Suhteeni Frediin oli hyvin eteerinen, kunnes 1976 järkytyksekseni Fredin sanoittama ja esittämä Pump pump pääsi Euroviisuihin edustamaan Suomea. “Pylly, vasten pyllyä, pump pump..” En voinut käsittää koko laulua. Aikuisten maailma tuntui silloin saavuttamattomalta.
Fredi edusti Suomea ensimmäisen kerran Euroviisuissa 1967. Silloin hän lauloi hyvin taiteellisen kappaleen Varjoon – suojaan. Fredillä itsellään oli tämän kokemuksen jälkeen selkeä näkemys hyvästä euroviisukappaleesta:
– No täällä ajatellaan, että kappaleen, joka sinne lähetetään, “täytyy olla hieno ja sen täytyy esittää parastaan sointupuolelta ja ajatellaan, että ai kun tämä on kaunis melodia ja tuossakin niin herkkä kohta...”. Mutta ei se niin onnistu, kuten nyt viime vuosina on nähty. Siellä tarvitaan todellista iskelmää, Fredi visioi radiohaastattelussaan.
Pump pump pärjäsikin Euroviisuissa 1976 suomalaisittan hyvin, se sai 44 pistettä ja päätyi 11. sijalle.
Muuttuvat laulut
Oma teini-ikäni vierähti 80-luvulla kreppiraudan ja Eppujen parissa. Etäännyin silloin Fredistä, ja ehkä hänkin etääntyi silloin itsestään. Luin lehdestä, että hänen elämäänsä astuivat alkoholi ja masennus, nuo suomalaisen miehen parhaat kaverit.
Onneksi Fredin olo siitä talttui, elämä voitti ja konserttilavat vetivät miestä jälleen puoleensa. Perhe varmasti taputti tässä vaiheessa riemastuneina käsiään.
Toisaalta, kun Fredi oli meille läsnä, lauloi vaikka Rakkaustarinaa (...hän syömmein saa, nyt villiin unelmiin…) niin samaan aikaan hän oli poissa omien rakkaidensa luota. Kolikon kaksi puolta, laulujen lunnaat.
Pian huomasin olevani sauvakävelevä varhaiskeski-ikäinen. Samaan aikaan Fredi oli jo isoisä, jota lapsenlapset saivat komentaa mielin määrin ja joka keksi loputtomasti hauskoja tarinoita. Läheiset sanoivat, että hän oli koomikko kotonakin. Elämä oli täyttä, onnellista. Tuli suurta suruakin, sitä suurinta, mutta sen aika ei ollut vielä.
Olen varma, että ennen sitä, joskus Bromarvin mökillä merta katsellessaan, Fredi puhui hiljaa rakkaudesta.
Tähti ja ohikulkija
Fredin tytär, Hanna-Riikka Siitonen, luonnehti eräässä haastattelussa isäänsä sanomalla, että tämä on elämän viaton ohikulkija. Fredi myönsi luonnehdinnan osuvan oikeaan.
– Minulla ei ole koskaan ollut mitään käsitystä siitä, mitä minusta tulisi. En ole edesauttanut itseäni missään, enkä suunnitellut yhtään mitään.
Muutaman laulutunnin mies sentään myönsi ottaneensa.
Mutta ei Fredin nöyryys meitä hämää. Hän oli tinkimätön musiikin ammattilainen, uuttera työmyyrä, joka pisti itsensä ja sydämensä likoon kaikkeen, mitä hän päätti tehdä. Fredi ei koskaan kuvitellut olevansa mitään elämää suurempaa ja juuri siksi hänestä tuli tähti.
Fredi – suomalainen ääni -ohjelman suora lähetys TV2:ssa ja Areenassa lauantaina 1.5.2021 kello 21.00.
Lähetyksen uusinta nähdään TV2:ssa sunnuntaina 2.5. kello 14.55.
Kirjoittanut Kirsi Markkanen.
