Oletko kärsinyt puheviasta? Kuinka sen selätit tai miten opit sen kanssa elämään?
Ei täällä voi puhua miten vain. Kielen eri äänteillä on oma paikkansa ja soundinsa. Lapsi oppii äänteet pikkuhiljaa ja suurimmasta osasta kehittyykin moitteettomasti suhauttelevia päräyttelijöitä. Osalle vääränlainen äänne, puhevika jää aikuisiän juttukaveriksi.
Muistatteko puheterapian, orren ympäri kiertyneet ärrät ja taskusta tippuneet ässät? Puheterapian käynyt tietää jo lapsena, millaista on punttisalilla: ensin päivällä tuhansia toistoja ja illat menevät peilin edessä.
Ajat muuttuvat ja puhevian sijaan puhutaan äännevirheistä. Eihän se kenenkään vika olekaan, vaan ominaisuus tai ehkä kehityskohde. Vanha termi elää kuitenkin kansankielessä sitkeässä ja siksi se on teemaillan nimeenkin leivottu.
Miksemme jakaisi kokemuksiamme puhevioista, kun ne kuitenkin ovat aika yleisiä ja ilmiön tuntevat myös ne, joita se ei kosketa?
Mikäli joku äänne on ollut sinulle erityisen vaikea, kerro kuinka sen selätit tai opit sen kanssa elämään? Onko ollut rankkaa, onko naurettu tai kiusattu? Mikä on auttanut pärjäämään?
Lapsiaan puheterapiaan kuskanneet ärrä-äidit ja suhu-isät saavat kertoa ajatuksistaan. Entä oliko puhevikoja silloin kun pappa oli nuori? Kuinka niitä hoidettiin tai treenattiin?
Jos olet jostain äännevirheestä päässyt eroon varttuneemmalla iällä, tarinasi on kultaakin kalliimpi.
Tarinoita puheviasta kuullaan Radio Suomessa tiistaina 11.5. klo 18. Lähetyksen toimittaa vanha peiliinsylkijä ja kielisilakanpyörittäjä Olli Haapakangas.
