Hyppää pääsisältöön

Et tiedä mitä syöt: käsikirjoitus

Olemme yhä tarkempia siitä mitä syömme. Mutta ruoka ei ole aina sitä mitä väitetään. Mitä tiukemmin ruokaa valvotaan, sitä enemmän seasta paljastuu huijauksia. MOT vei laukullisen elintarvikkeita laboratorioon. Eikä kaikki ollut kunnossa.

Ruokapetosten seuraukset ovat vakavia. Rangaistukset ovat toistaiseksi pieniä.

Jarmo Rintala, erikoissyyttäjä, Länsi-Suomen syyttäjänlaitos: Jos jossain rikoslajissa seuraamukset on ankaria. Ja jossain toisessa ne on vähemmän ankaria. Niin on ihan selvää mihin mihin tuota rikollisen bisneksen tekijät sitten suuntaa.

Tein eräänä päivänä ruuanhakureissullani harjoituksen: Yritin ostaa vain sellaisia elintarvikkeita, joiden alkuperän ja tuotantotavan tunsin täsmälleen. Se oli vaikeampaa kuin luulin.

MOT: Pitäisikö ottaa tavallista oliiviöljyä jostain EUn ulkopuolelta, vai sitte tällasta kylmäpuristettua extra neitsyt oliiviöljyä Kreikasta?

Tässä hypermarketissa on kauppiaan mukaan noin 30 tuhatta erilaista elintarviketta.

Pakkauksissa vilisee lupauksia laadusta, puhtaudesta, kotimaisuudesta ja eettisyydestä. Huomaan, etten osaisi selittää mitä merkinnät tarkoittavat ilman googlausta.

MOT: Välillä ois ylipäänsä kiva tietää mistä ruoka tulee. Esimerkiksi nämä seesaminsiemenet on pakattu Suomessa. Mutta mistä ne on peräisin? Sitä en tiedä, sitä ei pakkaus kerro.

Mari Koistinen, tietokirjailija: Ei se ole poikkeuksellista. Valitettavasti meidän on aika mahdotonta tietää mitä kaikkea elintarvikkeen tuotantoketjuun liittyy ja mistä ne raaka-aineet on tulleet.

Mari Koistinen kirjoittaa parhaillaan neljättä ruokaa käsittelevää tietokirjaansa. Hänen mukaansa tietämättömyyteen on hyviä syitä.

Mari Koistinen, tietokirjailija: Ruuan tuotanto on mennyt tosi globaaliksi. Raaka-aineita on ostettu viime aikoina ennen kaikkea sieltä, mistä halvimmalla saadaan ja tuotanto on laajentunut hyvin monen tyyppisiin maihin, joista me ei niin kuin käytännössä tiedetä niin kuin mitään.

MOT: Onko se jollain tavalla ongelma?

Mari Koistinen, tietokirjailija: On se ongelma, koska se lisää mahdollisuutta siihen, että meille myydään tuotteita, joitten taustat ei ole kovin puhtoiset.

Yksi Koistisen kirjoista käsittelee elintarvikepetoksia. Siis sitä, että ruuan ominaisuuksia väärennetään, jotta ostaja saadaan huijattua maksamaan ruuasta ylihintaa.

Mari Koistinen, tietokirjailija: Se voi olla että mehua laimennetaan vedellä tai sitten just tämmöinen, ett naudanlihan joukkoon laitetaan hevosenlihaa. Sitten on nää sertifikointi luomuväärennökset ja muut, että myydään luomuna ei luomua.

MOT: Tässä meillä “pohjoisen rehtiä kalaa”. Paistettuja lohipyöryköitä. Valmistettu Suomessa. Mutta kun katsotaan pakkausta niin lohi onkin Norjasta eikä Suomesta. Onko tää ruokaväärennös?

Mari Koistinen, tietokirjailija: Tää ei ole ruokaväärennös. Lainmukaiset tiedot löytyy pakkauksesta. Tästä käytän termiä ruokapettymys. Kuluttaja helposti kuvittelee tuotteesta asioita jotka ei ihan olekaan niin kuin kuluttaja ajattelee.

Tässä jutussa tarkoitamme ruokapetoksella nimenomaan tietoisesti tehtyjä ja laittomia huijauksia. Sellaisia kuin vuoden 2013 hevosenlihaskandaali.

Tuolloin englantilainen lihakauppias sekoitti naudanlihan joukkoon kymmeniä tuhansia kiloja halvempaa hevosenlihaa, ja myi sen eteenpäin sataprosenttisena naudanlihana. Lihasekoitusta päätyi lihajalostamoiden tuotteisiin ympäri Eurooppaa.

MOT: Suomalaista ruokaa pidetään kuitenkin aika puhtaana ja aika luotettavana. Ollaanko me suojassa täällä?

Mari Koistinen, tietokirjailija: No ei me olla, kun globaalit ruokaketjut ulottuu meillekin ja se että joku tuote meille suomalaisena myydään, niin sehän ei tarkoita etteikö sillä olisi mahdollisesti hyvinkin paljon taustaa ulkomaisessa tuotannossa. Ja sit se, että eihän suomalaiset toimijatkaan nyt ole niin umpirehellisiä, kuin mitä me ehkä haluttais aina kuvitella. Että kyllähän näitä säännöllisesti käy ilmi Suomesta tapauksia, jossa ihan se suomalainen yrittäjä on yrittänyt viilata linssiin.

Marraskuussa 2019 Etelä-Pohjanmaalla vietettiin maakunnan uuden kauppakeskuksen eli Seinäjoen Ideaparkin avajaisia. Kansalle tarjoiltiin kuuluisuuksia, musiikkia ja sirkushuveja. Tarjolla oli myös tuoretta kotimaista hirvenlihaa. Harvinainen herkku herätti kuitenkin myös epäilyksiä. Kun Virpi Ala-risku näki hirvenlihamainokset, hän aavisti heti, että lihassa ei mahdollisesti ole kaikki kohdallaan.

Virpi Ala-Risku, terveysvalvonnan johtaja, JIK KY: Olin yhteydessä tähän tähän paikalliseen riistateurastamoon niin sieltä ei ollu toimitettu kuin yksi yksi hirven ruho tänne kyseiseen yritykseen niin se se jo heti herätti epäilyt että kaikki ei oo kunnossa tän tän suomalaisen hirvenlihan...suomalaisena mainostetun hirvenlihan suhteen.

Ala-Risku on Ilmajoen, Kurikan, Jalasjärven ja Jurvan terveysvalvonnan johtaja. Hän valvoo sitä, että paikalliset ruokatuottajat, kauppiaat ja ravintolat toimivat lainmukaisesti.

Ala-Risku tarkasti lihaa Citymarketissa tarjoilleen yrittäjän tuotantolaitoksen. Sieltä hän löysi tuhansia kiloja ulkomaalaista riistaa, kuten uusiseelantilaista saksanhirveä.

Se oli outoa, koska marketissa oli tarkastajien havaintojen mukaan citymarketissa oli tarjolla nimenomaan kotimaista

Virpi Ala-Risku, terveysvalvonnan johtaja, JIK KY: Juuri tää epäsuhta täällä varastossa olleiden lihojen ja ostokirjanpidon ja sitten taas myynnissä olleen lihan välillä oli oli niin iso että että otin sitten heti yhteyttä poliisiin siinä vaiheessa että. Että aloin epäillä tämmöstä laajempaakin petosta.

Nyt poliisi epäilee Joupin Meklari -nimisen yrityksen myyneen tuhansia kiloja riistalihaa, jonka alkuperä on väärennetty ulkomaisesta kotimaiseksi. Tapaus on suomalaisittain harvinainen. Asiaa ei ole kuitenkaan vielä käsitelty oikeudessa. Joupin Meklarin toimitusjohtaja ei halunnut kommentoida keskeneräistä asiaa Ylelle.

MOT: Ihan tällaisella yleisellä tasolla: Onks se nyt niin vakavaa jos joku myy esimerkiks ulkomaalaista riistalihaa ja väittää sitä suomalaiseks?

Virpi Ala-Risku, terveysvalvonnan johtaja, JIK KY: No kyllä mä nyt ehkä kuluttajana olettaisin ett jos ostan kotimaista hirvenlihaa niin se on myös sellaista mitä mitä väitetään. Ehkä tärkeämpänä asiana kumminkin siinä taustalla pitäisin sitä ett jos se lihan alkuperä on väärennetty niin herää ainakin itselle kysymys ett mitä kaikkea muuta siinä voi olla väärennetty? Että onko väärennetty eläinlaji? Voiko kyseessä olla joku vanha lihaerä? Voiko kyseessä olla joku elintarvikkeeksi kelpaamaton liha? Kun yksi asia on väärennetty niin mitä kaikkea muuta on väärennetty?

Väärennetyksi epäiltyä riistalihaa päätyi ravintoloihin ja ruokakauppoihin ympäri maata. Tavoitimme lihaa hankkineita yrittäjiä, mutta asiaa ei haluttu kommentoida. Aihe on ilmeisen arkaluonteinen. Lopulta tavoitamme Vantaan K-Citymarket Jumbon kauppiaan joka suostuu haastateltavaksi.

MOT: Mitkä oli ne fiilikset silloin kun ymmärsitte että tätä väärennetyksi epäiltyä lihaa on päätynyt teillekin myyntiin?

Sami Hertell, kauppias, K-Citymarket Jumbo: Päällimmäiset fiilikset ja ajatukset oli valtava pettymys. Me perustamme meidän toiminnan siihen, että me toimitaan luotettavien tahojen kanssa ja nyt tätä luottamusta on mahdollisesti rikottu. Me toimitaan lakien ja asetusten mukaan ja me odotetaan samaa myös tavaran toimittajalta.

Kauppiaalla on velvollisuus tarkkailla myymiensä elintarvikkeiden laatua. Mutta jos pakkauksen merkintä ruuan alkuperästä on väärennetty, asiaa on hyvin vaikea huomata.

Sami Hertell, kauppias, K-Citymarket Jumbo: Tarvittaisiin DNA-testejä. Ulkomainen riistaliha ja kotimainen riistaliha, ne näyttää ulkoapäin täysin samalta. Me käytiin läpi toimintamalli ja todettiin, että käytettävissä olevin keinoin ei olisi voitu havaita. Meillä on satoja tavarantoimittajia. Yksittäisen kaupan mahdollisuudet lähteä tarkistamaan jokaista toimittajaa, tiloja. Mahdotonta.

Edes mahdollisesti väärennettyjä elintarvikkeita ei voi myydä. Koko riistalihaerä vedettiin välittömästi kauppojen hyllyiltä kun rikosepäilystä tiedotettiin. Tämä ei kuitenkaan ole syy siihen, miksi ruokapetos on kauppiaalle vakava paikka.

Sami Hertell, kauppias, K-Citymarket Jumbo: Taloudellinen riski ei ole tässä olennaista. Vaan se luottamus.

MOT: Sitä ei voi menettää?

Sami Hertell, kauppias, K-Citymarket Jumbo: Ei.

Ruokamarkkinoilla liikkuu valtavasti rahaa, mutta myös suuria tunteita. Haluamme yhä enemmän juuri tietynlaista ruokaa. Tällä hetkellä kasvava osa suomalaisista haluaa suosia kotimaista. Siitä ollaan valmiita maksamaan enemmän. Helsinkiläisen ravintoloitsijan Janne Kylmämaan elinkeino perustuu tähän kysyntään.

Janne Kylmämaa, ravintoloitsija, ravintola Skörd: meidän liikeideaan kuuluu se, että kaikki tuotteet tulee Suomesta. Paitsi suolaahan meillä ei ole tuossa meidän meressä eikä sitä löydy maaperästäkään, niin se on ainoastaan sitten ulkomailta.

MOT: Onks tää ennen kaikkea tapa erottua Helsingin ravintoloiden keskellä vai onko tässä myös jotain ideologista taustalla?

Janne Kylmämaa, ravintoloitsija, ravintola Skörd: No on siinä molempia. vähän ehkä moraalinenkin kysymys sillein ja kaikki ilmastonmuutokset sun muut on tullut tässä kanssa aika vahvasti viime vuosina, että aletaan miettimään, mistä se ruoka tuodaan, miksi me syödään tätä, kuinka puhdasta se on.

MOT: Tää ravintola on vienyt ruuan alkuperän varmistamisen niin pitkälle että he osaa sanoa jopa sen metsästäjän nimen, joka kaato tän peuran.

Jos lupaus ruuan laadusta petetään, ruuan arvo laskee ja sen myyjältä menee maine. Euroopan komission arvion mukaan elintarvikepetokset maksavat kansainväliselle ruokateollisuudelle 30 miljardia euroa vuodessa. Huijatuksi tulleiden elintarvikealan yrittäjien lisäksi häviäjiä ovat ruuan tuottajat joiden on vaikea kilpailla aidoilla tuotteilla halpojen väärennösten kanssa.

MOT: Mitä se tarkoittaisi teille, jos te huomaisitte että se teidän kotimaisena tarjoiltu riista esimerkiksi olisikin ulkomaalaista?

Janne Kylmämaa, ravintoloitsija, ravintola Skörd: No olisihan se ihan hirveätä, siis näin niin kuin yrittäjänä ja kumminkin asiakaslupaus on se, että ne on kaikki kotimaisia. kyllä siinä varmaan aika monet anteeksipyynnöt joutuisi asiakkaille lähettämään, että tulisi ehkä joskus takaisin.

Sataprosenttinen varmuus on mahdotonta. Lähiruokaa tarjoilevan ravintoloitsijan työ perustuu osin siihen, että raaka-ainetoimittajat ovat luottamuksen arvoisia. Ja siihen, että ruokaa valvovat viranomaiset ovat valppaana.

Janne Kylmämaa, ravintoloitsija, ravintola Skörd: Kyllä mä luotan siihen, että meidän viranomaiset havaitsee tällaisia ongelmia, mutta toki ainahan sieltä jotain saattaa vahingossa läpi päästä.

Ruuan valvonta näyttää käytännössä esimerkiksi tältä: tulli tekemässä pistotarkastusta Italiasta tuoduille omenille. Omenat matkaavat tullin laboratorioon jossa tutkitaan, onko omenissa jäämiä liiallisesta kasvinsuojeluaineiden käytöstä. Tulli tarkastaa vuosittain kahdesta kolmeen tuhatta elintarviketta. Se on murunen kaikesta mitä syömme. Suomalainen syö ja juo vuodessa keskimäärin kuusi ja puoli sataa kiloa ruokaa.

Ruokaliikenteen valvonta on jaettu usean viranomaisen vastuulle. Kunnat valvovat alueensa elintarviketuottajia, ravintoloita ja ruokakauppoja. Tulli valvoo maahantuotua ei-eläinperäistä ruokaa, kuten hedelmiä ja vihanneksia. Ruokavirasto johtaa elintarvikevalvontaa. Sen vastuulla on myös eläinperäisen ruuan valvonta. Lisäksi ruokaa valvovat ruoan myyjät, kuten kauppaketjut. Korkeintaan prosentteja elintarvike-eristä tarkastetaan ennen myyntiä.

Ongelmia paljastuu kuitenkin säännöllisesti. Esimerkiksi Tulli havaitsee vuosittain noin 8 prosenttia tarkastamistaan elintarvikkeista määräystenvastaisiksi. Yleisin syy määräystenvastaisuuteen on puutteelliset pakkausmerkinnät.

MOT: Tässä on hyvä esimerkki takaisinvedettävästä tuotteesta. Suomeen tuotuja suklaamunia, joista puuttuu enari eli ean-viivakoodi. Tarkoittaa käytännössä sitä että me ei voida varmuudella tietää mistä nämä munat on peräisin. Mikä tarkoittaa että näitä ei voi myydä.

Jos rajojen läpi kulkevasta ruuasta löytyy ongelma ja viranomainen epäilee, että ongelman syynä on vahingon sijaan tahallinen huijaus, asiasta hälytetään muille EU-maille. Jäsenmaiden ruokapetoksia koskevien ilmoitusten määrä on kasvanut niin kauan kuin asiaa on tilastoitu.

Mutta hetkinen.

Euroopan komissio siis arvioi, että ruokapetokset maksavat kansainväliselle ruokateollisuudelle jopa 30 miljardia euroa vuodessa. Miksi petoksista tehdään EU:ssa sitten vain satoja havaintoja vuodessa?

Hanna Brotherus on Ruokaviraston johtava juristi.

Hän sanoo, että vaikka ruokapetokset ovat vanha ilmiö, ongelmaan on havahduttu vasta vuoden 2013 hevosenlihakohun myötä.

Hanna Brotherus, johtava lakimies, Ruokavirasto: EU-tasolla havahduttiin siihen, että elintarvikepetoksiin ei ole kiinnitetty huomiota siinä määrin kuin olisi pitänyt. Ylipäätänsä tietoisuus elintarvikerikoksista on lähtenyt kasvamaan niin Suomessa, EU:ssa kuin maailmanlaajuisestikin.

Tämä tietoisuuden kasvu on Brotheruksen mukaan syy siihen, miksi havainnot ruokapetoksista parhaillaan kasvavat. Ei siis se, että petoksia tehtäisiin enemmän.

MOT: Eikö se sitten tavallaan tarkoita sitä, että tätä rikollisuutta on ollut aika paljon jo aiemminkin? Sitä ei vain ole havaittu.

Hanna Brotherus, johtava lakimies, Ruokavirasto: tästä siinä on kysymys. Tää on piilorikollisuutta, eli sitä ei tämmöisten tavanomaisten elintarvikevalvonnallisten keinojen avulla kovin hyvin havaita. Mutta että nyt kun tässä pikkuhiljaa terävöitetään sitä katsetta, niin niin sitten kyllä näitä näitä tulee sitten näitä epäilyjä koko ajan enemmän enemmän tietoon,

Tämä katseen terävöittäminen tarkoittaa esimerkiksi uusia valvontamenetelmiä. Pari kerrosta haastattelupaikan yläpuolella sijaitsee Ruokaviraston elintarvikelaboratorio. Laboratorion päätarkoitus on selvittää elintarvikkeiden turvallisuutta, mutta lähitulevaisuudessa sitä aiotaan käyttää esimerkiksi mansikoiden alkuperän varmistamiseen. Alkuperäanalyysejä tarvitaan, koska kunnissa on tehty säännöllisesti havaintoja ulkomaalaisista mansikoista joita myydään toreilla kotimaisina.

Hanna Brotherus, johtava lakimies, Ruokavirasto: Jos alalla tiedetään, että viranomaisilla on käytössä tämmöisiä analyysimenetelmiä, niin se sillä voi sitten olla myöskin vaikutusta siihen siihen alttiuteen sitten tehdä tämmöisiä niin kun rötöksiä tällä sektorilla.

Ruokapetosten ennaltaehkäisy on kuitenkin Suomessa alkutekijöissään. Esimerkiksi Tanskalla on kymmenistä viranomaisista koostuva yksikkö, joka keskittyy vain ruokapetoksiin. Suomessa ensimmäiset ruokapetosten valvontaan liittyvät rekrytoinnit on tehty Tullissa ja Ruokavirastossa kuluvana vuonna.

MOT: Tuntuu oudolta, että vasta nyt tähän aletaan pikkuhiljaa paneutumaan.

Hanna Brotherus, johtava lakimies, Ruokavirasto: Mutta se on vähän vähän sillä tavalla, että kaikki kaikki tietää, että että nykymaailmassa viranomaisten resurssit ei ei nyt juuri missään lisäänny ja sitten tällä ruokavirastonkin sektorilla, niin jos petostorjuntaan resurssoidaan, niin se on sitten aina jostain toisesta tärkeästä valvonta aiheesta pois.

Mitä tiukemmin ruokaa tarkkaillaan, sitä enemmän seasta paljastuu ongelmia. Kuinka monta ruokahuijausta mahtaa parhaillaan lipua silmiemme ohitse? Päätämme tehdä pienen testin. Hankimme eri kauppaketjuilta valikoiman elintarvikkeita, jotka lähetämme laboratorioon tutkittavaksi.

MOT: Valitsemme erityisesti sellaisia elintarvikkeita, joiden tiedämme olevan erityisen alttiita väärennöksille. Niinku esimerkiks oliiviöljyä.

Oliiviöljyn lisäksi otamme testattavaksi hunajaa, kahvia, seesaminsiemeniä, Sahramia, sekä ravintola-annoksen kuhaa.

MOT: Tän pitäis olla kuhaa. Mut jos ei olis kuhaa niin suoraan sanoen en oo varma huomaisinko mitään. Sen verran tulinen maustesoosi tässä on päällä.

Testin myötä selviää onko kuha kuhaa, luomukahvi luomua, tai laadukas oliiviöljy niin laadukasta kuin pullossa väitetään.

Viemme sapuskan elintarvikeanalyysien ammattilaisille.

Eurofins on Euroopan suurin laboratoriopalveluita tarjoava yritys. Sen analyyseja hankkivat muun muassa elintarvikkeiden tuottajat ja niiden myyjät. Palvelun kysyntä on kasvussa.

MOT: Kuinka todennäköstä se on että näistä löytyy jotain?

Jenni Lehtonen, asiakkuusvastaava, Eurofins: Tuohon en osaa antaa vastausta. Suhteellisen pieni otos kyseessä. Mutta mahdollista se on. Kyllä niitä säännöllisesti löytyy.

Odotellessamme laboratoriotestien tuloksia selvitämme miten ruokapetoksia käsitellään Suomen oikeussaleissa. Haluamme tietää millaisia tapauksia viranomaiset ovat tutkineet ja millaisia rangaistuksia teoista on annettu. Suomen laki ei tunne sellaista rikosta kuin ruokapetos. Niitä koskeva tuomio tulee tavallisesti elintarvikerikkomuksesta, terveysrikoksesta, tai markkinointirikoksesta.

Luokittelemme tuomioista vain seitsemän sellaisiksi, jotka täyttävät elintarvikepetoksen määritelmän. Osa rangaistuksista on silmiinpistävän pieniä.

MOT: Esimerkki. Tamperelainen ruokakauppias väärensi elintarvikkeiden parasta ennen -merkintöjä, ja siten möi tamperelaisille tuhansia kiloja vanhentunutta ruokaa. Rangaistus oli päiväsakkoa, 3600 euroa.

MOT: Ja tässä marjafirman omistaja väitti marjojensa olevan suomalaisia luomutuotteita jotka “neutralisoi tupakan haittavaikutuksia”. Kun ne oikeasti oli ihan tavallisia venäläisiä mustikoita, joiden luomuleimat oli väärennetty. Rangaistus päiväsakkoa, 300 euroa.

Miksi oikeus kohtelee ruokaväärentäjiä silkkihansikkain?

Palataan Seinäjoelle ja tavataan henkilö joka osaa selittää mistä kiikastaa.

Erikoissyyttäjä Jarmo Rintala on harvoja suomalaisia syyttäjiä, joilla on vuosien kokemus elintarvikerikoksista.

Jarmo Rintala, erikoissyyttäjä, Länsi-Suomen syyttäjänlaitos: Joo kyllä mä ymmärrän ton ajatuksen että ne tuntuu tuntuu vaatimattomilta ja kyllä ne itsestäkin monesti tuntuu.

Syy vaatimattomiin rangaistuksiin on Rintalan mukaan puutteellinen rikostutkinta. Ruuasta paljastuvan ongelmaa - kuten virheellistä alkuperämerkintää - ei osata epäillä tahalliseksi huijaukseksi. Silloinkin kun tahallisuus on ilmeistä, rikoksella saavutettua taloudellista hyötyä ei aina selvitetä.

Jarmo Rintala, erikoissyyttäjä, Länsi-Suomen syyttäjänlaitos: Välttämättä nämä elintarviketurvallisuuteen liittyvät rikokset ei ei aina päädy päädy sitten tutkinnassa sellasiin yksiköihin, joissa olis rutiinia siihen taloudellisen hyödyn selvittämiseen, se on tällaista tietynlaista talousrikostutkintaa sitten kun mennään ihan laajemmissa jutuissa selvittämään sitä rikoksella saadun taloudellisen hyödyn määrää.

Kaikki havainnot ruokapetoksista eivät edes päädy poliisin tietoon. Kuntien elintarvikevalvojilla voi olla korkea kynnys tehdä paikallisista toimijoista tutkintapyyntö. Ja vaikka tätä ongelmaa ei olisi, valvottavia kohteita on liikaa.

Virpi Ala-Risku, terveysvalvonnan johtaja, JIK KY: Harvimmillaan niissä ravintoloissa käydään kolmen vuoden välein, eli eli ei kovin usein. Ja ja paljon on yrityksiä missä käydään vain se kerran vuodessa.

MOT: Eli jos joku nyt toimis epärehellisesti niin se on aika pieni se riski, että?

Virpi Ala-Risku, terveysvalvonnan johtaja, JIK KY: Kyllä.

MOT: Että tällainen huomattais.

Virpi Ala-Risku, terveysvalvonnan johtaja, JIK KY: Kyllä.

Jos rikoksia ei havaita tai rikoshyödyn määrää selvitetä, tuomiot pysyvät vähäisinä ja rangaistukset pieninä. Jarmo Rintala haluaa tähän muutoksen.

Syyttäjän pöydällä on parhaillaan kaksi ruokapetosta koskevaa rikosepäilyä. Toinen niistä koskee pohjanmaalaista siemenpakkaamoa, jonka epäillään myyneen luomutuotteena kylvösiementä, joka ei ollut luomua. Toinen epäilyistä koskee tämän jutun alussa mainitsemaamme Joupin meklaria, jonka epäillään myyneen väärennettyä hirvenlihaa.

Rikosnimikkeet ovat molemmissa tapauksissa poikkeuksellisen kovia.

Rintalan mukaan se on tarpeen.

Jarmo Rintala, erikoissyyttäjä, Länsi-Suomen syyttäjänlaitos: Kyllä rikolliset toimijat varmaan tekee haitta- ja hyötypunnintoja että. Että mistä mistä on niin kun saatavissa parhaat tuotot suhteessa siihen kiinnijäämisriskiin ja siitä kiinnijäämisestä olevaan seuraamukseen. Ja ja sillon tietysti jos jollain jossain rikoslajissa seuraamukset on ankaria. Ja jossain toisessa ne on vähemmän ankarii. Ja kummallakin alalla on saatavissa suht samanlaiset rikoshyödyt niin on ihan selvää mihin mihin tuota rikollisen bisneksen tekijät sitten suuntaa.

MOT:n laboratorioon lähettämien elintarvikkeiden testitulokset saapuvat. Paljastuuko niistä ruokapetos?

Lähes kaikki testaamamme elintarvikkeet saavat puhtaat paperit. Sahrami oli sahramia, luomukahvi luomua, kuha oli ehtaa kuhaa ja niin edelleen. Mutta toisesta lähettämästämme oliiviöljystä ilmenee vika. Laboratorioanalyysin mukaan öljy ei täytä extraneitsyt-luokan tiukasti säädeltyjä vaatimuksia. Öljyssä havaittiin myös tunkkainen maku.

MOT: Analyysifirman mukaan selitys on mahdollisesti se, että tän mulle erittäin laadukkaana myydyn öljyn valmistuksessa on käytetty homehtuneita oliiveja.

Oliiviöljyn laadun väärentäminen on maailman yleisimpiä elintarvikepetoksia. Huijaus on terveydelle vaaraton, vaikea havaita, ja rikollisille tuottoisa.

Emme kuitenkaan tiedä koskiko vika vain lähettämäämme pulloa, vai suurempaa erää. Tai edes sitä oliko kyseessä vahinko vai ei.
Varmaa on, että valvonta petti.

Joten: Ratkeaako ongelma yksinkertaisesti lisäämällä valvontaa? Tietokirjailija Mari Koistinen ei usko tähän.

Mari Koistinen, tietokirjailija: En tiedä onko mitään sellaista tehokasta keinoa ratkaista tätä tässä globaalissa maailmassa. Enemmänkin sitä toivoisin, että me tyydyttäis vähän vähempään, jolloin me pystyttäis olemaan varmempia siitä mistä ne tulee ne tuotteet. Vähän yksinkertaisempaa, vähän simppelimpää, vähän suoraviivaisempaa ja lyhyemmillä tuotantoketjuilla tuotettua, niin.

Kun elintarvikkeiden valvonta lisääntyy, ilmi tulleen elintarvikerikollisuuden määrä todennäköisesti kasvaa. Emme vielä tiedä miten ruuan kuluttajat reagoivat asiaan.

Ovatko satunnaiset ruokapetokset hyväksyttävä hinta siitä, että ruokaa on paljon ja se on halpaa? Vai onko ruuan luotettavuus lopulta niin tärkeä asia, että se muuttaa jopa tapaamme syödä?