Hyppää pääsisältöön

Spencer Davis Group soitti "minikansalle" – vahvatunnelmainen tv-konsertti on Ylen 1960-luvun pophelmiä

Laulaja-urkuri Stevie Winwoodin maailmanmaineeseen nostanut brittiyhtye The Spencer Davis Group esiintyi helmikuussa 1967 Helsingin Kulttuuritalolla ja Pasilan tv-studiossa juuri ennen hajoamistaan. Liveyleisön edessä tehty tasokas tv-nauhoitus on Yleisradion vanhimpia säilyneitä yksittäisen rockbändin konserttitallenteita.

Lokakuussa 2020 kuollut Spencer Davis perusti nimeään kantavan rhythm and blues -kokoonpanon Birminghamissa vuonna 1963. Soittajilla oli myös jazztaustaa. Spencer Davis Group teki läpimurtonsa vuonna 1966 hiteillä Keep On Running ja Somebody Help Me. Muutamaa kuukautta ennen yhtyeen hajoamista ilmestyivät sen suurimmat menestykset Gimme Some Lovin' ja I'm A Man.

Helsingin Sanomien ilmoitus Spencer Davis Groupin konsertista Helsingin Kulttuuritalolla vuonna 1967.
Konsertti-ilmoitus Helsingin Sanomissa. Helsingin Sanomien ilmoitus Spencer Davis Groupin konsertista Helsingin Kulttuuritalolla vuonna 1967. The Spencer Davis Group,1967,Kulttuuritalo

SDG oli kovassa nousukierteessä aloittaessaan Skandinavian kiertueensa helmikuun lopulla 1967. Suomessa se esiintyi kiertueen neljäntenä päivänä 27. helmikuuta. Kulttuuritalossa oli paikalla 1550 henkeä eli täysi salillinen. Tapahtuma oli osa huikeaa konserttiputkea, joka toi Suomeen lyhyen ajan sisällä ennennäkemättömän katraan popnuorison ihailemia ulkomaaneläviä The Whosta ja Beach Boysista Creamiin ja Jimi Hendrixiin.

Konsertti oli "nappi juttu"

Kansan Uutisten Ilpo Saunio kiinnitti konserttiarviossaan huomiota SDG:n gospel-vaikutteisiin, jotka olivatkin tuoreimmilla singlejulkaisuilla vahvasti esillä. Konsertin ohjelmistossa korostuivat hänen mukaansa kuitenkin yhteydet bluesiin ja rhythm and bluesiin "hienostuneemmassa muodossaan". Saunio vertasi kokemusta cembalolla esitettyihin barokin mestarien teoksiin. Kahdeksantoistavuotias Steve Winwood oli yksi parhaista Saunion kuulemista urkureista.

Hillittyä, harkittua, viimeisteltyä taidetta, jossa jopa klassisen musiikin voimavaihtelu löysivät käyttönsä. Spencer Davis pyrkii tekemään taidetta, ja tällainen korkeatasoinen musisointi on täysin rinnastettavissa jazziin ja klassisen musiikin kamariyhtyeisiin.― ilpo Saunio, Kansan Uutiset

Myös poplehti Stump piti konserttia kymmenen pisteen arvoisena. Davisin ääni oli yhtä nasta "kuin osasimme odottaakin". Stevie Winwood lauloi lehden mukaan paremmin kuin levyillä, ja esimerkiksi Mean Woman Blues "jätti vastaavan levyversion reippaasti toiseksi". Winwoodin "pravyyri" Georgia on My Mind sai kuulemma tytöt huokailemaan. Dust My Blues soi "rautaisesti" ja On the Green Light oli selkäpiitäkarmivan hyvä. Myös Pete Yorkin "ehdoton" rummuttelu ja Muff Winwoodin vahva bassottelu saivat kehuja. "Nappi juttu, katseltavaa oli enemmän kuin Holliesin ja Dave Deen tilaisuuksissa", lehti totesi edeltäviin konserttivierailuihin viitaten.

Otsikko Stump-lehdessä vuonna 1967: "Vaatimaton Spncer Davies yllätti meidät"
Otsikko Stump-lehdessä 1967. Otsikko Stump-lehdessä vuonna 1967: "Vaatimaton Spncer Davies yllätti meidät" The Spencer Davis Group,Stump,1967

Ohjelma, jossa tango ei kukoista

Kansan Uutiset mainitsi Yleisradion tehneen Kulttuuritalon konsertista ensimmäisen stereoäänityksensä, ja konserttikuvissa näkyvätkin Ylen mikrofonit. Stumpin mukaan tilaisuus nauhoitettiin lp-levyn tekemistä varten. Ylen arkistosta ei tällaista äänitallennetta kuitenkaan enää löydy.

Sen sijaan Spencer Davis Group nauhoitti televisiolle kahdeksan kappaletta livenä ennen illan konserttiaan. Niistä seitsemän esitettiin kolme viikkoa myöhemmin nuortenohjelmassa Valmiina... pyörii.

Saman vuoden tammikuussa aloittanutta sarjaa ohjasi Erkki Pohjanheimo ja juonsivat Tapani Karhu ja Pekka Nuru. Kaksi ensin mainittua olivat tehneet jo edellisenä vuonna kuopattua Poppista, jonka tilalle Yle eli Suomen televisio lupaili Stump-lehden mukaan nyt "repäisevää ja crazya ohjelmaa".

Helsingin Sanomien ennakkojutussa uuden sarjan kohdeyleisöä luonnehdittiin "minikansaksi". Ilmaisu lienee viitannut minihameita suosivaan ikäryhmään – tai sitten ylipäänsä oletettujen katsojien nuoruuteen. Artikkelissa haastateltu Pohjanheimo vakuutti, että tulossa olisi vauhdikas ohjelma jossa "tango ei kukoista". Tosin nuorten makuakin yritettäisiin varovasti kasvattaa. Sarjaa lähetettiin kevään mittaan noin kahden viikon välein ainakin yhdeksän jakson verran. Niissä esiintyi ulkomaisia vierailijoita sekä kotimaisia kitarabändejä ja popsolisteja.

Spencer Davis Groupille omistettu jakso uusittiin Yle Teemalla ensi kertaa vuonna 2004, ja sen jälkeen uusintoja on ollut useita. Ohjelma on harvinainen historiallinen herkku, sillä vaikka 1960-luvun suomalaiset tv-yhtiöt kuvasivat maassa vierailevia popmusiikin tähtiä melko runsaasti, vain pieni osa tuolloin nähdyistä esityksistä on säilynyt jälkipolville. Suuri osa lähetyksistä oli suoria, ja monet kuvanauhalle tallennetuista ohjelmista puolestaan katosivat nauhojen uudelleenkäytön myötä. Valmiina... pyörii -sarjan SDG-jakso on yksi varhaisimmista Ylessä säilyneistä tallenteista, joilla nähdään yhden rock/blues-yhtyeen kokonainen livekonsertti (sitä vuoden vanhempi on Herman's Hermitsin livekeikka Ohimennen-ohjelmassa).

Tapani Karhu muisteli 40 vuotta myöhemmin ohjelmantekijöiden kauhistelleen tunteja, jotka Spencer Davis Group kulutti soittovälineistön pystytykseen ja soundcheckiin. Nauhoitukseen varattu studioaika uhkasi käydä vähiin. Mutta kun lopputulos sitten oli kuultavissa, saundin korkeatasoisuus suorastaan häkellytti. Ansiokkaana äänittäjänä toimi myöhemmin levyalalle siirtynyt Antti Joki.

Bluesista vuoristolaismusiikkiin

Maaliskuun 19:ntena 1967 lähetetty ohjelma alkaa yleisön säntäyksellä saliin ja juontajien valmistaumisella. Alkujorinoiden jälkeen – ja Karhun esiteltyä yhtyeen rumpalin "Peter Torkiksi" (eli amerikkalaisen tv-suosikin The Monkeesin basistiksi) – seuraa tanakkaa asiaa. Tunnelma on alusta alkaen vahva.

Setti käynnistyy useampiakin SDG-hittejä kirjoittaneen Jackie Edwardsin ja Stevie Winwoodin yhdessä tekemällä When I Come Homella. Winwood soittaa keikan alussa kitaraa ja laulaakin useimmissa kappaleissa. Bändin johtaja tulkitsee kuitenkin itse toisena kuullun bluesklassikon Dust My Blues. Sitä seuraa rocknumero Mean Woman Blues kevyesti rullaavana mutta intensiiviseksi kasvavana bluesversiona.

Stevie Winwoodin keskeinen rooli SDG:ssä oli jo pitkään ollut selviö, jopa siihen mittaan, että Stump-lehden mukaan muut yhtyeen jäsenet tunsivat itsensä syrjityiksi. Ohjelman lomaan leikatussa haastattelussakin asiaa sivutaan, kun juontajat kummastelevat, miksi Spencer Davis aikoi itse laulaa bändin seuraavan singlen. Davisin mukaan vain tuntui siltä, että oli aika välillä vaihtaa vokalistia.

Otsikko Iskelmä-lehdessä vuonna 1967: "Mikä nyt eteen Spencer ja Steve?"
Otsikko Iskelmä-lehdessä 4/1967. Otsikko Iskelmä-lehdessä vuonna 1967: "Mikä nyt eteen Spencer ja Steve?" 1967,The Spencer Davis Group

Haastattelutuokion aikana rupatellaan myös mm. Stevien afroamerikkalaisista vaikutteista, soittajien rumpali- ja kitaristisuosikeista ja musiikillisen kiinnostuksen kohteista. Sen paremmin jazzlegenda Buddy Rich kuin Appalakkien vuoristomusiikki eivät vaikuta olevan suomalaisten toimittajien ominta aluetta.

"No oliko Spenserit hyviä?"

Toisella osuudella Stevie Winwood siirtyy urkujen ääreen. Puoliajan avaa Frank Wilsonin Motown-slovari Together Till The End Of Time, ainoa tv-nauhoituksen kappale, jota SDG ei esittänyt Kulttuuritalon konsertissaan. Tätä seuraavat tuore hitti I'm A Man, Ray Charlesin tulkintana tunnettu, tässä lähes viisiminuuttinen Georgia On My Mind ja viimein kiihkeä Gimme Some Lovin'. Bändi nauhoitti myös varhaisemman hittinsä Keep On Running, mutta se jäi pois lähetysversiosta.

Lopputekstien jälkeen Karhu ja Nuru haastattelevat yleisön nuorimpia eli korkeintaan esimurkkuikäisiä pikkulapsia. "Spensereitä" kehutaan, ja nimikirjoitusten metsästäjät ovat niin innokkaita, että toimittajatkin saavat raapustella papereihin signeerauksiaan.

Tv-sessiosta ja konsertista ehti kulua viisi päivää, kun brittiläiset musiikkilehdet raportoivat Winwoodin veljesten eroavan yhtyeestä. Lähtö oli Helsingin-keikan aikaan tiedossa ainakin Iskelmä-lehden Antti Einiöllä, mutta asiasta ei vierailun yhteydessä puhuttu.

SDG esiintyi Helsingistä lähdettyään vielä kuukauden ajan vanhalla kokoonpanollaan mutta Winwoodit jättivät bändin lopullisesti huhtikuun alussa. Heidän tilalleen värvättiin korvaavia tulokkaita, ja Spencer Davis Group toimi uudella miehityksellä vielä parin vuoden ajan. Stevie Winwoodin ura jatkui uudessa Traffic-yhtyeessä, sitä seuranneessa Blind Faithissa ja soolouralla.

Artikkelin lähteitä: Ilpo Saunio, Ensin maskotit – sitten taide (KU, maaliskuu 1967); Vaatimaton Spencer Davies yllätti meidät (Stump 3/1967); Valmiina – pyörii, uusi nuorten viihdeohjelma (HS 3.12.1966); Antti Einiö, Mikä nyt eteen Spencer ja Steve? (Iskelmä 4/1967); Mikael Huhtamäki, Live in Finland 1955–1979 (Gummerus 2013).