Vastuuton vaateralli: käsikirjoitus

Reilu vuosi sitten MOT päätti selvittää, mitä käytetyille vaatteille tapahtuu sen jälkeen kun ne on laitettu vaatekeräykseen. Emme tyytyneet kerääjien vastauksiin, vaan seurasimme lähettimien avulla vaatteiden matkaa. Ne ovat nyt reissanneet yli vuoden ja saapuneet määränpäihinsä.

Harri Hakola, toiminnanjohtaja, Fida: Oho! Ei ole käsikirjoituksen mukaan mennyt miten meidän vaatteiden pitäis mennä. Kyllä se loppupään pitäisi olla Euroopassa.

Jenni Rotonen, somevaikuttaja: Se ongelma kaadetaan jonkun muun niskaan jossain muualla päin maapalloo.

Liselott Lindström: On tässä aika huonolaatuista, esim tässä.

Pyysimme tutkijaa laskemaan suomalaisten käytettyjen vaatteiden kuljetusten hiilijalanjäljen.

Susann Horn, erikoistutkija, SYKE: Se voisi olla sama kuin 12 000 ihmisen lennot täältä Helsingistä Lontooseen.

Vaatteiden kuljetusrumba Euroopan ulkopuolelle ei koske vain käytettyjä vaatteita. Myös netistä ostettuja ja palautettuja uusia vaatteita dumpataan kehitysmaihin.

OTSIKKO: Vastuuton vaateralli

Suosittu somevaikuttaja Jenni Rotonen bloggaa muodista ja arjesta. Rotonen haluaa ostaa käytettyjä vaatteita, jotka kestävät kauan ja joita voi myydä eteenpäin.

Jenni Rotonen, somevaikuttaja: Mä pyrin pääasiassa myymään ne vaatteet, joita mä en enää käytä niin joittenkin tommosten kirpparisovellusten kautta tai sit mä meen ihan tommoselle perinteiselle kirpputorille myymään itse.
jos vaatteet risaisia, niin mä en itse asiassa oikeesti tiedä, mitä niille pitäisi tehdä. Ett musta tää on ongelma, ett tavallinen kuluttaja ei oikeastaan tiedä, että mihin ne pitäis kierrättää. Että moni varmaan dumppaa ne jonnekin keräyslaatikkoon, mihin rikkinäisiä vaatteita ei kuitenkaan saisi laittaa.

MOT: Luuletko että kuluttajilla on tarpeeksi tietoa siitä, että minne ne vaatteet, käytetyt vaatteet päätyvät?

Rotonen: En usko en usko että moni ees kauheesti miettii mihin ne vaatteet päätyy, ett sit kun ne on pois omista käsistä niin, niin ihanaa.

Jenni Rotosen kaltaisia tiedostavia kuluttajia on yhä enemmän. Mutta suurin osa meistä suomalaisista ostaa edelleen vaatteensa uusina - marketeista ja ketjuliikkeistä.

Kun kulutetaan vimmatusti, syntyy myös valtava määrä tekstiilijätettä: ainakin 70 miljoonaa kiloa vuodessa. Tässä säkissä on noin 200 kiloa tekstiiliä. Heitämme siis pois Suomessa 350 000 tällaista säkillistä vaatteita joka ikinen vuosi. Meillä on mahdollisuus vähentää vaatejätettä pistämällä vaatteet kiertoon ja keräyslaatikkoon.

Ehjiä vaatteita keräävät hyväntekeväisyysjärjestöt Fida, UFF, Punainen risti ja Pelastusarmeija. Niiden ohella on pienempiä yrityksiä kuten Recci. Myös muutama vaateketju on alkanut kerätä vaatteita.

H&M:n markkinointimateriaalia, Youtube: Bring your rags and we can deal with them. Let’s do something about our bad conscience! Suck the metals out, rip it, grind it, tear it in smaller pieces, let’s stich it to something new.

Käännös: Tuo meille riepusi,ja me hoidamme asian. Ryhdytään yhdessä keventämään kolkuttelevaa omaatuntoamme. Imetään metallit irti, murskataan, revitään yhä pienemmiksi paloiksi, silputaan kuiduiksi ja ommellaan jotain uutta.

Palataan reilun vuoden takaiseen MOT-ohjelmaan. Aikaan ennen koronapandemiaa.

MOT helmikuu 2020

MOT: tiedätkö mitä vaatteille tapahtuu sen jälkeen kun olet vienyt ne keräyslaatikkoon?

Jonna Myllykangas: No en tarkasti. Epäilen että myyntiin, roskiin ja lopusta en tiedä, valitettavasti.

Sari Paananen: Mä en ole siitä oikein perillä.

Mervi Salmela: Ei ihmiset hirveästi tiedä, veikkaisin.

MOT: Hei, otatteko vastaan käytettyjä vaatteita?

Citymarketin kassa: Eii… H&M:llä on.

MOT: Mutta Citymarketilla ei ole omaa?

Citymarketin kassa: Ei oo.

MOT: Ok.

Marketeilla ei ole omaa vaatekeräystä - ne tekevät yhteistyötä UFF:n kanssa. H&M puolestaan lähettää kaikki kerätyt vaatteet saksalaiseen lajittelukeskukseen. Kysyn myymälöiltä, mitä niiden keräämille vaatteille tapahtuu. Joko ne eivät tiedä tai eivät kerro. Minua pyydetään ottamaan yhteyttä UFF:iin ja eurooppalaisiin lajittelukeskuksiin. Mutta tässä vaiheessa tulee seinä vastaan.

Suomen ylivoimaisesti suurin käytettyjen vaatteiden kerääjä UFF ei suostu MOT:n haastatteluun. Emme myöskään saa lupaa kuvata UFF:n lajittelukeskuksen sisällä Nurmijärvellä.

Grafiikka: ...emme voi osallistua ohjelman kuvaamiseen. UFF

UFF ei perustele kuvauskieltoa.Sekä UFF että muut toimijat lähettävät suuren osan keräämistään vaatteista europpalaisiin lajittelukeskuksiin. Vastaus on kaikkialla sama: emme saa kuvata emmekä haastatella.

Grafiikka: “...it is against our policy to allow filming in our sorting centre”. Humana, Viro
Käännös: Kuvaus ei ole sallittua lajittelukeskuksessamme.

Mitä ihmettä vaatteiden keräyksessä ja lajittelussa voi olla niin salaista?

Helena Dahlbo, tutkija, Suomen ympäristökeskus: Mun mielestä tässä ei pitäis olla mitään salaista, että tota en tiedä miksi. Miksi.. tämmöinen suhtautuminen.

MOT: Miten läpinäkyvä tää ala tällä hetkellä on?

Henna Knuutila, kiertotalouden tutkija, Turun ammattikorkeakoulu: Ei riittävän läpinäkyvä. Eli eli kokonaisuudessaan koko se prosessi jos me ajatellaan valmistuksesta sinne sinne uudelleen käyttöön, kierrätykseen niihin lopputuotteisiin, niin hirveen vaikee on saada monesta kohtaa niin kun tietoa.

Koska tarkkaa tietoa käytettyjen vaatteiden kohtalosta on vaikea saada, päätimme käyttää lähettimiä. Vuodenvaihteessa 2020 ompelimme kuuteen vaatteeseen GPS-lähettimen. Vaatteet olivat eri kuntoisia: hopeanvärisessä takissa oli tupakanpolttamia reikiä ja pistävä haju. Öljyntahraisen hupparin saumat olivat revenneet. Keltainen collegepaita oli nuhruinen ja tahrainen. Muuten se oli ehjä. Lähettimet toimivat GSM-verkon kautta ja niiden pitäisi periaatteessa toimia suurimmassa osassa maailmaa.

Lähes puolitoista vuotta sitten veimme vaatteet eri keräyslaatikoihin: UFF:lle, Fidalle, H&M:lle ja Lindexille.

MOT: Nyt ne on kaikki viety. Katsotaan jos nähdään missä ne on. Kaksi on Pasilassa ja nämä ovat täällä Vantaalla. Ihan oikeissa paikoissa.”

Lähettimillä on puhelinsovellus, josta voimme seurata niiden kulkua.

Fidalla on Suomen toiseksi suurin vaatekeräys- ja kauppaverkosto. Se pelaa avoimin kortein. Saamme kuvata ja haastatella. Fidan lahjoitetuista vaatteista 20 prosenttia päätyy myymälöihin ympäri Suomea. Yli kymmenen prosenttia joudutaan heittämään sekajätteeseen jos ne ovat rikkinäisiä, likaisia tai märkiä. Fida ei korjaa eikä pese vaatteita. Suurin osa sekä Fidan että muiden järjestöjen keräämistä vaatteista myydään ulkomaille.

MOT: Minkä takia ne viedään ulkomaille?

Dahlbo: Meillä ei ole täällä kotimaassa sille kysyntää, ett me ei niin kuin kotimarkkinoilta ei löydy ostajia sille kaikelle kaikelle tekstiilille, mitä me käytöstä poistetaan. Ja sit myös se on yks tekijä, että meillä ei ole lajittelukapasiteettia, eli osahan tästä tekstiilistä viedään lajiteltavaksi tohon Keski-Euroopan lajittelulaitoksiin, joita meillä ei toistaiseksi täällä Suomessa vielä ole.

Helmikuussa 2020 Fida kertoi meille, että sille lahjoitetut vaatteet jäävät Eurooppaan.

MOT helmikuu 2020

Sakari Keipi, vaatekeräysvastaava, Fida: Kaikki, joka päätyy Fidalta ulkomaille, päätyy EU:n sisälle. Eli Fida ei lähetä yhtään vaatetta EU:n ulkopuolelle.
Me vähennetään sillä tavalla päästöjä, että ei olla maapallon toiselle puolelle lähettämässä vaatetta.Pääsääntöisesti me halutaan, että kaikki mahdollinen vaate hyödynnetään mahdollisimman lähellä ja nimenomaan vaatteina, eli ei mielellään olla sitä pistämässä energiajätteeseen tai polttamassa.

UFF sen sijaan myy käytettyjä vaatteita myös Afrikkaan - mutta vakuuttaa että ne ovat hyväkuntoisia. Tullitilastojen mukaan Suomesta viedään vuosittain hämmästyttävät yli kymmenen miljoonaa kiloa käytettyjä vaatteita: Afrikan maista eniten Malawiin ja Mosambikiin.

MOT: Miks se on ongelma, että niin paljon käytettyä tekstiiliä viedään ulkomaille?

Helena Dahlbo: No ensinnäkin siis se se kun me viedään nää tekstiilit pois meiltä, niin me menetetään kaikki se materiaali, mitä ne tekstiilit sisältää. Eli me voitais periaatteessa käyttää sitä meillä kotimaassa uusien tekstiilien tuottamiseen tai sinänsä niin kuin käyttää ne tekstiilit sellaisenaan uudelleen. Ja tää kaikki me menetetään jos me viedään ne pois meiltä. Ja toisaalta sitten jos me viedään niitä tekstiilijätettä esimerkiksi semmoisiin maihin, missä jätehuolto ei ole asianmukaista niin siitä syntyy ympäristöongelmia.

MOT: Eli me ulkoistetaan tää jäteongelma?

Dahlbo: Niin.

Muutamassa viikossa osa vaatteista on jo ulkomailla. Takit ovat käyneet UFF:n lajittelukeskuksessa ja jatkaneet sieltä matkaa. Lindexille ja H&M:lle viedyt vaatteet reissaavat jo Euroopan halki.

Kartta: Pikkutakki Vuosaaren satamassa, housut Elbe-jokea pitkin, talvitakki Latviassa, hopeinen takki liikkuu Baltian läpi Klaipedan satamaan.

Fidan kuljettaja on koko päivän tyhjentänyt keräyslaatikoita Helsingissä. Kuorma-autossa on nyt myös lähettimellä varustettu risainen huppari. Päivän päätteeksi vaatteet viedään Fidan lajittelukeskukseen Helsingin Roihupeltoon.

Vaatteita keräävät tahot ovat vakuuttaneet, että huonokuntoisia vaatteita ei systeemin läpi mene. Jäämme seuraamaan hupparin ja muiden vaatteidein matkaa.

Olemme Itä-Afrikassa, Mosambikissa. Pyysimme reilu vuosi sitten Ylen Afrikan avustajaa Liselott Lindströmiä matkustamaan Mosambikin pääkaupunkiin Maputoon tutkimaan mitä käytetyille vaatteille tapahtuu.

Liselott Lindström: Täällä on tosi paljon länsimaissa tuttuja merkkejä kuten mangoa ja Zaraa ja HMää.

Pelkästään Suomesta tänne tuodaan vuosittain satojatuhansia kiloja käytettyjä tekstiilejä.

Sen lisäksi suomalaisia vaatteita on voinut tulla eurooppalaisten lajittelukeskusten kautta. Niihin vaatteita päätyy sekä kauppojen että järjestöjen vaatekeräyksistä. Mosambik kuuluu maailman köyhimpiin maihin.

Liselott Lindström: Täällä on aika paljon likaisia vaatteita. Ja huonolaatuisia kuten tässä.

Hyväntekeväisyydestä on tullut miljardibisnes, jossa on monta välikättä. Satamassa eri maista tulleet paalit lajitellaan uudestaan säkkeihin niin että housut laitetaan yhteen säkkiin, t-paidat toiseen jne. On siis mahdoton tietää mistä maasta vaatteet ovat kotoisin.

Nichivale Maganze maksaa yhdestä vaatesäkistä noin 140 euroa. Siitä jää voittoa käteen noin 15 euroa, riippuen vaatteiden laadusta. Yhden säkin myymiseen menee viikosta pariin.

Nichivale Maganze, myyjä: No, we only pay, and we saw the quality here! Sometimes, only garbage comes out, things come out that you shouldn't, and when we try to return it, it's not possible, they don't accept it! There are no returns! At this hour, the garbage has already been collected, but it is in the trash there on the street that we throw it away!

Käännös: Maksamme näkemättä vaatteiden laatua. Joskus tulee pelkkää roskaa eikä sitä oteta takaisin. Palautukset eivät onnistu. Tähän aikaan roskat on jo kerätty pois.

Neljän lapsen äiti Adelia Jose on myynyt käytettyjä vaatteita 10 vuotta.

Adelia Jose, myyjä. Wish !!! These days, the clothes don't come out very good! ao is like in the old days! In the past it was always good clothes! Now it doesn't come out well ... that's how you see it! The clothes are no longer of good quality. There's nothing to do! We sell that good outfit, the rest, we just throw it away ... there's nothing to do!

Käännös: Vaatteet eivät ole enää hyviä. Ennen tuli hyviä vaatteita. Nykyään on toisin. Vaatteet eivät ole enää laadukkaita. Ei sille mitään voi. Myymme hyvät vaatteet ja heitämme loput pois. Sellaista se vain on.

Vaatemyynnillä vähävaraiset mosambikilaiset pystyvät elättämään perheensä. Toisaalta käytetyt vaatteet ovat syrjäyttäneet paikallisen tekstiiliteollisuuden. Kasvava ongelma ovat huonokuntoiset vaatteet, jotka eivät kelpaa kenellekään. Ne joudutaan heittämään pois.

Lähettimet ovat pitkään olleet hiljaa. Puolen vuoden jälkeen saan yllätyksen.

Kartta: UFF:n keltainen collagepaita toukokuu 2020 Kenya, FIDA: vihreä huppari heinäkuu 2020 Nigeria

Keltainen collegepusero paikantuu toukokuussa Keniaan. Muutama kuukausi myöhemmin vihreä huppari on Nigeriassa. UFF:n mukaan se ei itse toimita vaatteita Keniaan, mutta lähettimellä varustettu paita on voinut päätyä sinne UFF:n tukkuasiakkaan kautta. UFF kommentoi puseron matkaa spostitse:

Grafiikka: “Vaatteen päätyminen Keniaan johtuu todennäköisesti lajittelussa tapahtuneesta inhimillisestä virheestä.” UFF

Verkkosivuilla UFF kertoo, että Afrikkaan menee vain käyttökelpoista vaatetta. Samalla UFF myöntää lähettävänsä lajittelemattomia vaatteita eurooppalaisiin lajittelukeskuksiin..

Risainen ja tahrainen vihreä huppari on matkustanut Helsingistä liettualaisen sataman kautta Nigeriaan. Fida on vakuuttanut, ettei se myy vaatteita EU:n ulkopuolelle.

Harri Hakola , toiminnanjohtaja, Fida: Oho! Ei ole käsikirjoituksen mukaan mennyt miten meidän vaatteiden pitäis mennä. Kyllä se loppupään pitäisi olla Euroopassa. Harmittaa ihan valtavasti, että se yks kappale meni Nigeriaan asti.

Kartta : Klaipedan satamassa hopeinen takki, farkut Soexissa, Saksassa.

Hopeanvärinen takki on jäänyt Liettuaan Klaipedan satamaan. Farkkujen jälki päättyy Saksaan Soexin jättimäiseen lajittelukeskukseen. Tänne tuodaan kaikki H&M:n Euroopassa keräämät vaatteet. Vain murto-osa kierrätetään uudeksi materiaaliksi esimerkiksi autoteollisuuteen ovien täytteeksi.Puolet tekstiilistä lähetetään eteenpäin muihin maihin - esimerkiksi Afrikkaan. Soex kertoo MOT:lle, ettei heille ole tietoa mitä näille vaatteille tapahtuu.

On kulunut vuosi siitä, kun lähetimme vaatteet matkaan. Lähettimet ovat jo pitkään olleet sammuneet.

Kunnes saan yhtäkkiä kollegalta viestin.

Chatti:
MINNA!! Pakistan!

Minna: MITÄÄÄÄ???
Risainen takki on Pakistanissa!

Liettua, Klaipedan satama ja yhtäkkiä Pakistan

Minna: UFFlta pitäisi saada kommentti

Kyllä.

UFF ei vuosi sitten suostunut haastatteluun. Nyt kun niiden vaatteet on päätynyt Pakistaniin ja Keniaan, yritimme uudestaan. Haastattelua ei vieläkään heru. Sen sijaan saamme aika tylyn sähköpostin:

Grafiikka: “Näkemämme perusteella MOT-ohjelman tavoitteet eivät edistä ilmasto- ja globaalikehitysyhteistyötä, eikä näin ollen ole perusteltua jatkaa osallistumista ohjelmanne tekoon.” UFF

MOT: MOT seurasi huonokuntoisia vaatteita ja ne lähti kaikki ulkomaille. Kaks päätyi Afrikkaan ja yks Pakistaniin. Minkälaisia ajatuksia se herättää?

Jenni Rotonen: No aika pitkän matkan on vaatteet tehneet, ja kyllä mä mietin sitä, että mitä niille vaatteille siellä sitten tapahtuu. Että jos ne vaatteet on olleet liian huonokuntoisia, että niitä kannattaisi täällä meillä meillä jälleen myydä tai jotenkin hyödyntää, niin mitä me ajatellaan, että ett ihmiset Afrikassa tai Pakistanissa pystyy niillä vaatteilla tekemään. Kuvitellaanko me että heidän pitää niitä käyttää? Musta se on myös alentuvaa heitä kohtaan.

Mitä suomalaisten käytettyjen vaatteiden rahtaaminen toiselle puolelle maailmaa tarkoittaa ympäristön kannalta? Tutkija laski MOT:n pyynnöstä hiilijalanjäljen.

Susanna Horn erikoistutkija Suomen ympäristökeskus, SYKE: Jos me otetaan nyt tähän oletuksena se, että kuinka paljon meiltä viedään vuodessa näitä näitä vaatteita niin sit se kokonaispäästö mitä me laskettiin oli 3400 tonnia hiilidioksiekvivalenttia.
Se voisi olla sama kuin 12 000 ihmisen lennot täältä Helsingistä Lontooseen. Vastaavasti se voisi olla niin kuin 340 suomalaisen ihmisen kokonais niin kuin vuosipäästö.

MOT: Kyllähän se kuulostaa aika paljolta?

Horn: Etenkin jos me otetaan huomioon, että se on niin kuin rikkinäistä vaatetta ja se on niin kuin turhaa päästöä, niin silloin se on.

Jenni Rotonen: Hirveeltähän se kuulostaa. Ei tässä ole mitään järkeä miten tätä tilannetta tällä hetkellä ratkotaan. Mun mielestä se vastuu - jos länsimaalaiset globaalissa pohjoisessa ostaa lähtökohtaisesti huonokuntoisia vaatteita, jotka ei laadullisesti kestä edes toiselle käyttökierrokselle niin silloin se on meidän ongelma. Vastuu pitää olla vaatebrändeillä.

Sen jälkeen kun FIDA sai tietää MOT:n lähetintestistä, järjestö on muuttanut omaa toimintaansa.

Sakari Keipi, keräysvastaava, Fida: Joo, me ollaan kyllä käynnistetty prosessi, jossa me tarkistetaan vielä tarkemmin meidän yhteistyökumppaneiden toimintaa ja jälleenmyyntitoimintaa. Eli sen perusteella pyritään suosimaan tällaisia yhteistyökumppaneita, jotka ihan sataprosenttisesti tämmöistä tavaraa sitten tota EU:n sisällä lajittelee ja käsittelee.

MOT: No miten on mahdollista, että rikkinäinen vaate pääsee sekä Suomen että EU:n lajittelusta läpi tällä tavalla?

Keipi: Se että tämmöinen vaate päätyy Afrikkaan, niin se on semmonen juttu, jota joutuu sit yhteistyökumppaneiden kanssa selvitellä. Ollaan jouduttu kyllä viime vuonna joidenkin kanssa lopettamaan yhteistyö osittain tämmöisten tämmöisten tilanteitten takia, mutta meillä on myös sellainen tilanne, että meillä on kyllä tota todella suuret vaatevirrat ja meidän kapasiteetti ei riitä siihen.

MOT: Eli tätä vaatemäärää on niin paljon, että sitä ei kerta kaikkiaan pystytä lajittelemaan niin kuin tarpeeksi tarkasti Suomessa tai EU:ssa?

Keipi: Tällä hetkellä se on Fidan tilanne, kyllä.

Fida siis myöntää, että rikkinäisiä vaatteita voi vastaisuudessakin päätyä EU:n ulkopuolelle.

MOT kysyy UFF:lta vielä kertaalleen Pakistaniin päätyneestä risaisesta takista. Tällä kertaa saamme vastauksen. UFF kertoo, että se toimitti viime vuonna Pakistaniin kierrätykseen tarkoitettuja vaatteita. Pakistanilainen yritys on UFF:n mukaan sitoutunut eettisiin menettelyihin.

Henna Knuutila: No tällä hetkellä tosiaan ne meiän pääosa meiän tekstiileistä tehdään olosuhteissa, josta me ei niin tiedetä ja sitten ne tuodaan tänne, lyhyesti käytetään ja taas taas lähtee pois eli eli kyll tää on niin ku mielestäni ongelma tää tää tilanne, kestämätön tää tilanne tällä hetkellä niin ku kaiken kaikkiaan tän tekstiiliteollisuuden osalta monessa eri vaiheessa.

Entä mitä kuluttaja voi tehdä jos haluaa vähentää tekstiilijätekasaa tai välttää sitä, että vaatteet päätyvät Afrikassa katuojaan?

Susanna Horn, erikoistutkija, SYKE: No ehkä kuluttajan kannattaisi ainakin miettiä sitä sitä tota niin kuin läpinäkyvyyden perään kuuluttamista, eli ne sais sen tiedon itselleenkin, minne ne vaatteet menee, kun ne on laitettu sinne kierrätykseen.

Käyttökelvottomia vaatteita ei kannata laittaa hyväntekeväisyysjärjestöjen laatikoihin. Ne kuuluvat erilliseen lumppukeräykseen tai sekajätteeseen.

Jenni Rotonen: Jos mä mietin minkälaisen neuvon mä haluaisin kuluttajalle antaa niin että mieti sen vaatteen elinkaarta jo ostohetkellä. Pystytkö näkemään että pukeudut siihen vielä 10 vuoden päästä? Tai edes vuoden päästä? Ja onko se vaate sellainen että siitä on iloa toiselle jos se jää käyttämättömäksi?

Vien nämä korjattavaksi - lahje on purkautunut.

Vaatteiden kuljetusrumba Euroopan ulkopuolelle ei koske vain käytettyjä vaatteita. Sama pätee nettikaupasta ostettuihin ja palautettuihin vaatteisiin. Ja tässä me suomalaiset olemme Pohjoismaiden pahiksia: palautamme ainakin joka kolmannen nettikaupasta ostamamme vaatteen. Kollegamme Spotlight-ohjelmasta seurasi lähettimillä palautuspakettien reittiä. Matka johti muun muassa tänne, Pelastusarmeijan varastoon Turkuun.

Täällä näkyy tuttuja merkkejä: Cubus, Gina Trico ja Dressman. Vaatteet ovat hyväkuntoisia mutta ne eivät ole kelvanneet takaisin verkkokaupassa myytäviksi. Pelastusarmeijan vientiyritys Fretex international kuljettaa vaatteet eteenpäin Irakiin.

Erbil on kurdialuetta, Pohjois-Irakissa.

Tänne tuodaan kaksi kontillista uusia vaatteita Turusta vuosittain. Suuret vaatejätit varjelevat tuotemerkkejään ja vaativat, että palautetut vaatteet myydään kaukana Euroopasta. Erbilissä uudet palautetut vaatteet sekoittuvat usein käytettyihin vaatteisiin. Ne myydään kiloittain kauppiaille.

Jessica Stoltzenberg, Yle: Hur kan ni garantera att de faktiskt används på nytt att de inte förstör dem?

Fredrik Bratterudd, vientipäällikkö, Fretex International: Vi har en code of conduct med alla våra kunder. Vi certifierar varje år.

Käännös: MIten voitte olla varmoja että vaatteet menevät uusiokäyttöön eikä niitä tuhota?

Meillä on menettelysäännöt kaikkien asiakkaiden kanssa. Käymme siellä joka vuosi ja sertifioimme asiakkaat.

Näissä eettisissä säännöissä vaaditaan, että jätteen määrä minimoidaan. Mutta vaatimus koskee vaan välikäsiä, ei loppupään kauppiasta. Vain murto-osa vaatteista kelpaa myyntiin.

Jasim Letif, kaupanmyyjä, Erbil, Irak: Käännös: Valitsen hyvät vaatteet myyntiin ja hävitän huonokuntoiset. Jäteautot hakevat hylätyt vaatteet.

Toimittaja: Kierrätetäänkö ne?

-Ei, vaan poltetaan.

Muutamien kymmenien kilometrien päästä Erbilistä on valtava kaatopaikka. Tänne tuodaan kaupungin kaikki jäte. On hyvin todennäköistä että myös Euroopasta tuotuja vaatteita päätyy tänne. Sekä verkkokaupan palautusten että kierrätykseen laitettujen vaatteiden seuraaminen paljastaa saman kuvion: pitkä ketju on täynnä välikäsiä, jotka siirtävät vastuuta eteenpäin. Kuluttajille annetut lupaukset ovat pitkälti toiveajattelua.