Au pairit Irlannissa -sarjan aupparien matka alkoi viime syksynä erikoisesti. Saavuttuaan Dubliniin he joutuivat suoraan karanteeniin ja viettivät ensimmäiset kymmenen päivää keskenään. Karanteenin tarkoitus oli ehkäistä koronan leviäminen host-perheisiin. Päästyään perheisiin vastassa oli vielä lisää rajoituksia. Silti au pairit pääsivät kokemaan ainutlaatuisen reissun.
Au pairit lähtivät Irlantiin tutustuakseen uuteen kulttuuriin ja saamaan ideoita tulevaisuutta varten. Lunaa tosin mietitytti matkaan lähtö keskellä pandemiaa.
– Mietin, onko eettisesti oikein reissata pandemia-aikana ja entä jos tartutan jonkun? Mutta koronatestauksia oli niin usein ja rajoituksia noudatettiin, ettei sitä tarvinnut loppupeleissä stressata.
Matkan aikana Au pairit ja heidän perheensä välttyivät tartunnoilta.

Sinkkuna matkaan lähteneellä Nealla oli kovat odotukset, etenkin Dublinin bilepaikoista. Hän oli pakannut matkalaukun täyteen bilemekkoja, jotka jäivät käyttämättä. Myös Ada ja Igi olisivat halunneet nauttia pubikulttuurista, mutta paikat pysyivät kiinni.
Nean mielessä kävi jopa kotiinpaluu, kun hänen perheensä yksinhuoltajaäiti ei olisi enää halunnut päästää Neaa kodin ulkopuolelle.
– Usein tuntui, ettei ole järkeä jäädä, kun koronatilanne oli niin huono. Mutta matkan lopussa saattoi jo naurattaa, kuinka hyvin selvisimme koronasta huolimatta.
Myös Igi kamppaili luovuttamista vastaan.
– Välillä vitutti, välillä itketti ja välillä nauratti, mutta kaikesta kuitenkin selvittiin.
Mitä he halusivat matkalta?
20-vuotias naantalilainen Ada lähti au pairiksi saadakseen takaisin rohkeutensa ja löytääkseen uusia ystäviä. Hän on kovan luokan keppishevosurheilun harrastaja.
19-vuotias maskulainen Igi oli töissä Turun sirkuksessa lasten ohjaajana. Töiden vähennyttyä hän piti au pair -työtä sopivana vaihteluna, etenkin koska hän tulee lasten kanssa hyvin toimeen.
18-vuotias hämeenlinnalainen Luna vietti välivuotta ja suunnitteli kotoa muuttoa. Hän päätti lähteä Dubliniin hankkimaan uusia kokemuksia, koska “Hämeenlinna on niin nähty”.
18-vuotias espoolainen Nea halusi hahmottaa matkalla, mitä hän haluaa tulevaisuudelta: muuttaako ulkomaille vai palata Suomeen opiskelemaan.
Tinder-deitit host-perheen takapihalla
Au pairit -kausi ei ole mitään ilman deittejä, mutta niiden järjestäminen Dublinissa vaati mielikuvitusta tiukkojen koronarajoitusten takia. Nea suunnitteli hänelle ja Lunalle tuplatreffit host-perheensä takapihalle.
– Oli jopa ihan hyvä, että joutui vähän kehittelemään jotain itse eikä vaan mennyt normaalin kaavan mukaan esimerkiksi ravintolaan treffeille.
Treffit eivät kuitenkaan menneet putkeen. Alkoi sataa, ja vain toinen treffikumppaneista saapui paikalle.
Haasteista huolimatta Au pairit pääsivät kokemaan hienoja elämyksiä. Halloweenin kunniaksi Igi järjesti heidät retkelle kolkkoon kummituskartanoon Dublinin ulkopuolelle.

Ainutlaatuinen kokemus oli myös retki upeille Cliffs of Moherin jyrkänteille Atlantin reunalla. Harva on voinut vierailla maailmankuululla nähtävyydellä ilman muita turisteja näköpiirissä.
Suurimmat muutokset näkyivät katukuvassa. Ada on matkustanut Irlannissa aiemminkin ja muistelee, miten ihmiset ja katusoittajien musiikki täyttivät Dublinin keskustan ostoskadun vuosia sitten. Nyt katu oli autio.
– Ikkunat ja ovet oli suljettu rullaovilla. Roskat pyörivät tuulen mukana, ja kodittomat ja päihdeongelmaiset erottuivat katukuvasta, kun normaalisti he hukkuivat väkijoukkoon.
Koronakuri käy hermoille
Etenkin Nea ja Igi kyllästyivät vallitseviin rajoituksiin ja perheiden koronasääntöihin. Igi kertoo sarjassa, että hän tulee loistavasti juttuun perheen lasten kanssa mutta vanhempien kuri alkoi tympiä.
Kerran perheen isä oli menettänyt malttinsa Igin ylitettyä viiden kilometrin liikkumisrajoitusrajan ja uhannut ilmoittaa viranomaisille, jos Igi tekee saman uudelleen.
– Lähiökasvattina mulla on fiilis, etten voi syödä samassa pöydässä sellaisen ihmisen kanssa, joka on valmis rottimaan, Igi kommentoi isän reaktiota.

Lopulta Igin mitta täyttyi ja hän jätti perheensä. Myös Luna joutui jättämään ensimmäisen perheensä, jonka pieni poika sairasti harvinaista keskushermoston sairautta. Luna oli pärjännyt hienosti erityislapsen hoidossa, mutta perhe halusi minimoida tartuntariskit.
Jälkeenpäin aupparit pohtivat lähtökäskyn todellista syytä. Heillä heräsi epäilys, että oikea syy oli se, että perheen isä viihtyi liian hyvin Lunan seurassa.
Kutistunut elinpiiri tiivisti suhteita
Adalla, Igillä, Lunalla ja Nealla jäi näkemättä paljon sellaista, joka olisi ollut heidän edessään kuin tarjottimella, jos koronarajoituksia ei olisi ollut. Irlanti teki kuitenkin niin suuren vaikutuksen, että he haluavat palata vielä joskus.
– Tuntuu, että iso osa Irlannin kulttuurista jäi kokematta, vaikka reissu olikin kaikin puolin hyvä. On todella outoa, ettei minulla ole mitään hajua sellaisen paikan normaalista arjesta, jonka tunnen niin hyvin, Luna sanoo.

Ada on au paireista ainoa, joka vietti koko auppariajan samassa perheessä. Hän myös palasi perheeseen joulun jälkeen kuvausten loputtua.
– Korona-aika vahvisti au pairin merkitystä perheessä ja perheen merkitystä meille au paireille. Uskon, että saimme myös rohkeutta ja tunteen siitä, että selvisimme seikkailuista, Ada sanoo.
Liikkumisrajoitusten takia Luna oli tiiviissä kosketuksissa perheeseensä.
– Koska ulos ei oikein voinut lähteä, vietin väkisinkin enemmän aikaa perheen kanssa. Etenkin toisen perheeni host-äidin kanssa juttelimme yömyöhään lähes joka ilta, ja hän ajelutti minua ympäri kaupunkia ja näytti paikkoja.
Muista Au pairit -kausista poiketen au pairien välille syntyi erityisen vahva side, koska he joutuivat viettämään paljon aikaa keskenään jo alun karanteenista lähtien.
Igin mielestä korona-ajan positiivinen puoli oli se, että rajoitukset tiivistivät au pairien suhteita.
– Ilman koronaa reissu ei olisi ollut sellainen, kuin se oli, ja se oli ikimuistoinen.