Elektronista musiikkia seikkailuidensa lähtökohtana käyttävässä Frekvenssi-ohjelmassa sukkuloidaan kokeellisen musiikin kentällä. Mutta mitä kokeellinen musiikki on – ja voiko sitä edes määritellä?
Kun aloittaa uuden radio-ohjelman, olisi hyvä pystyä summaamaan sen perusidea lyhyesti.
Kuten esimerkiksi näin: "Frekvenssi-ohjelmassa kuullaan monenlaista kokeellista musiikkia."
Lause on totuudenmukainen, mutta silti samaan aikaan hieman ongelmallinen. Huomio kohdistuu sen genremääritelmään "kokeellinen musiikki". Mitä se oikein edes tarkoittaa? Ja voiko sitä edes määritellä?
Tunnetulla 1900-luvun musiikin kokeilijalla, säveltäjä John Cagella (1912-1992) oli aiheesta mielenkiintoinen näkemys, vaikka häntä jos ketä voidaan pitää kokeellisen musiikin suunnannäyttäjänä.
– En tee kokeellista musiikkia. Olen kokeiluni jo tehnyt ennen musiikin säveltämistä. Siitä eteenpäin on kuulijan tehtävä jatkaa omilla kokeiluillaan.
Ajatuksellaan Cage livahtaa enemmän kuin vaivattomasti ulos heiveröisestä genrehäkistämme.
En tee kokeellista musiikkia.
Cage tarkoittanee, että vaikka hän toisinaan hyödyntää jopa erilaisia sattumanvaraisuuksia sävellysprosessissaan ennakkoluulottomasti, ei hänen valmis musiikkinsa enää ole "kokeilua", vaan looginen ja valmis, kokonainen teos.
Kuulijan musiikki toki saattaa yllättää, ja hyvä niin. Cage koki kuuntelijan roolin aktiivisena ja arvokkaana osana musiikkiesitystä.
Jos joskus sanotaan "vastuun jäävän kuulijalle", kääntäkäämme Cagen inspiroimana tuo fraasi päälaelleen: "vapaus jää kuulijalle".
Musiikkia ei aina tarvitse määritellä – silti siitä puhuminen ilman genrejä on hankalaa
Jos unohdamme kokeellisen musiikin genremääritelmänä, millä muilla tavoilla testailevan ja loputtoman uteliaan musiikin kenttää voisi kutsua? Seikkailullinen musiikki? Yllätyksellinen musiikki? Entä ennakkoluuloton musiikki? Jokseenkin tyhjän kuuloisia luonnehdintoja nekin.
Kenties jotenkin voidaan osoittaa jonkun musiikin olevan toista seikkailullisempaa, yllätyksellisempää tai ennakkoluulottomampaa, mutta lopulta taidamme päätyä jopa kokeellisuutta hetteisempään määritelmään. Kyse on konventioista ja merkityksiin liittyvistä sopimuksista.
Iänikuinen pohdinta musiikkigenrejen tarpeellisuudesta voi tuntua loputtomalta väittelyltä, jossa kukaan ei voi voittaa.
Musiikista puhuttaessa, kirjoittaessa ja jopa kuunneltaessa voi kuitenkin olla vaikea välttää genren läsnäoloa ainakin jollain tasolla.
Musiikista puhuttaessa, kirjoittaessa ja jopa kuunneltaessa voi kuitenkin olla vaikea välttää genren läsnäoloa ainakin jollain tasolla.
Kiinalaispianisti Yuja Wang (s. 1987) on sanonut, että "musiikkikritiikin tulisi olla muusikoille yhtä merkityksellistä kuin ornitologia linnuille".
Wangia soveltaen: se, että journalistiset tarkoitusperät saavat meidät määrittelemään jonkun musiikin "kokeelliseksi", ei vaikuta toki itse taiteeseen, mutta ydinkysymys onkin, kertooko se myöskään meille mitään kuulemastamme?
Frekvenssi-ohjelmaa tehdessäni luotan vanhaan kunnon "gut feelingiin", joka ohjaa tekemistäni. Kutsutaan sitä suomeksi vaikka termillä "perstuntuma".
Jos musiikki tuntuu ohjelmaan sopivalta ja sitä rikastuttavalta, nappaan sen kyytiin. Linja muodostuu tekemisen kautta, vaikka sitä ylätasolla ohjaakin ohjelman tilaajan kanssa sovittu yleinen näkemys toimituksellisista suuntaviivoista.
Kokeellisuutta ei voi mitata
Tällaisessa ajattelussa tärkeämpää kuin mitä ei ole, on se, mitä on. Kokeellisen musiikin rajoja ei tarvitse määritellä, sillä niitä tuskin tarkemmin katsottuna edes on.
"Kokeellisuutta" ei voi mitata eksaktilla mittarilla ja itsessään valjun oloisen sanan sisälle merkitystään rakentavat ohjelmassa kuullut musiikkivalinnat.
Jos aiemmin musiikkia on kuvailtu "avaruusromuksi", voi sitä kai hyvin myös kutsua "frekvenssimusiikiksi". En ainakaan itse tosin halua edes tietää etukäteen kovin tarkasti mitä se on, ja suurin osa siitä on toivottavasti yhä keksimättä.
Maineikas washingtonilainen musiikkihahmo, mm. Fugazi-yhtyeen nokkamiehenä ja Dischord-levymerkin perustajana tunnettu Ian MacKaye (s. 1962) määritteli eräässä haastattelussa termin "punk" näin: "Punk ei ole genre, vaan vapaa tila (’free space’), jossa voi toimia täsmälleen kuten haluaa."
Ei genre vaan asenne
Ian MacKayen inspiroivaa ajatusta mukaillen kokeellinen musiikki ei ole genre vaan asenne, jolla musiikin tekoon suhtaudutaan.
Kyse ei ole musiikin muodoista, instrumenteista tai aikakaudesta. Jos itse koet tekeväsi "kokeellista musiikkia", ei kukaan pysty väittämään sinua vastaan. MacKayen "vapaan tilan" ajatus elää vahvana.
Genrettömyys eli vapaus ajatuksena on muutenkin tuore ja kokeellisuuden sisään hyvin soveltuva.
Olkoonkin, että jälkikäteen voimme "musiikin ornitologeina" analysoida teoksen olevan ambientia, noisea tai vaikkapa yleisesti ottaen elektronista musiikkia, voi samalla silti musiikin tekijä Wangin teesiä todistaen kaikessa rauhassa kuvitella millaista musiikkia maailmassa saattaisi olla, ja saattaa tulokset kuunneltavaksemme.
Useimmiten tämä prosessi on rehellisimmillään kaukana popmaailman paineista, ja juuri siellä haluankin olla valikoimassa musiikkia Frekvenssiin.
Tietynlainen irtautuminen traditiosta ja ulkoisista odotuksista sekä tekijän oman vapaan tyylin haltuunotto tuo mukanaan kaipaamamme kokeellisuuden.
Potentiaalisen "Frekvenssi-musiikin" kirjo on äärimmäisen laaja ja itse asiassa sitä kuvaamaan keksitty sana taitaakin olla ihan sopiva.
Tämä puolestaan kertoo jotain siitä, millaista musiikkia ohjelmassa kuullaan rajaamatta kuitenkaan käytännössä mitään ulkopuolelle.
Potentiaalisen "Frekvenssi-musiikin" kirjo on äärimmäisen laaja – itse asiassa sitä kuvaamaan keksitty sana taitaakin olla ihan sopiva.
Joten summattakoon ohjelman anti näin: ”Frekvenssi-ohjelmassa kuullaan monenlaista kokeellista musiikkia."
Matti Niveksen toimittaman Frekvenssi-ohjelman ensimmäisen tuotantokauden jaksot ovat kuunneltavissa Yle Areenassa.
Teksti: Matti Nives
Artikkelia päivitetty 14.5.2021 klo 10:30: vaihdettu pääkuva tekstittömään versioon.
Artikkelia päivitetty 14.5.2021 klo 10:55: poistettu genreihin liittyvä kappale tekstin tarkentamiseksi.
