Suomen vuoro

Maailman isoin laulukilpailu Euroviisut tuottaa joka vuosi yhden voittajan, muutaman uuden viisusuosikin ja koko rivin viisufloppeja, jotka palaavat maitojunalla kotiin ja vaipuvat unohduksiin.

Edellisiä Israelissa järjestettyjä Euroviisuja katsoi suorana yli 180 miljoonaa ihmistä ympäri maailman. Osallistujille kyse on ainutlaatuisesta markkinointialustasta, ja parhaimmillaan kilpa voi käynnistää menestyksekkään uran. Abba, Celine Dion ja niin edelleen.

Suomea edustaa tänä vuonna Blind Channel. Linkin Parkilta kuulostava Dark Side on vedonlyöjien kertoimissa tällä hetkellä täpärästi kärkikympin ulkopuolella, mutta mitä tahansa voi tapahtua.

Mutta kannattaako Euroviisujen voitosta haaveilla? Viisuleima voi olla vaikea karistaa, ja joidenkin mielestä kotiyleisö on luovuttanut jo valmiiksi.

– Aina kun on Suomen vuoro, niin Suomi tulee jollain kummallisella biisillä, joka nolottaa. Sellaisia me suomalaiset ollaan. Aina negan kautta, katkerana, etukäteen häviämässä, dissaamassa ja dumaamassa, Lordin keulahahmo Tomi Putaansuu kuvailee asetelmia.

YleX jututti viittä Euroviisuihin osallistunutta suomalaista siitä, mitä Euroviisuista voi artistina saada ja mitä siellä voi menettää.

Lordi, 2006

Lordi ei olisi nykypisteessään ilman Euroviisuja. Hard Rock Hallelujah voitti viisut niiden silloisella piste-ennätyksellä ja nousi hittilistoille ympäri Eurooppaa. Toukokuun voitonjuhliin Helsingin Kauppatorille kerääntyi yli 80 000 ihmistä.

Yhtyeen keulahahmo Tomi Putaansuu sanoo puhelimessa, että yhtye suhtautui viisuihin "kylmästi kotimaisen markkinoinnin kannalta".

– Meillä oli uusi levy ilmestymässä helmikuun puolessa välissä. Ajateltiin, että Suomen viisukarsinnat tarkoittaisi kahta suoraa lähetystä tammikuussa, eli ilmaista promoa primetime-aikaan. Eihän meillä mitään saumoja ollut voittaa, mutta ainakin saataisiin esiteltyä uutta levyä.

Viisuleima pelotti eritoten yhtyeen kitaristia Jussi "Amen" Sydänmaata alusta asti. Tietylle kuulijaporukalle viisuissa käyminen on synti, jota ei annettaisi anteeksi. Mutta yhtye järkeili, ettei heillä olisi mitään hävettävää – eihän esityskanavan pitäisi vaikuttaa tekemisen laatuun.

Toisin kävi. Lordi voitti Euroviisut ja sen jäsenet olivat hetken kansallissankareita, mutta asenteet muuttuivat pian. Viisuhuuman laannuttua levyt eivät myyneet kotimaassa eikä keikoille riittänyt kävijöitä. Kauhufiktio Dark Floors ja dokumentti Monsterimies floppasivat. Suomi hylkäsi Lordin.

Lordi teki Euroviisujen silloisen piste-ennätyksen vuonna 2006. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Ihmisten typeryyttä ei voi koskaan aliarvioida, Putaansuu sanoo nyt.

– On niin paljon ihmisiä, joiden mielestä se, miltä bändi tai artisti näyttää on suorassa yhteydessä musiikin tai tekemisen tasoon. Sama viisuissa: vaikka artisti tekisi sydänverellä ja täysillä, viisut on monille merkki siitä, että artisti on huono.

Putaansuun mielestä asenne on Suomessa syvälle geeneihin uurrettu. Ehkä siksi, että maamme historiaan sisältyy jumbosijoja Kojosta (nolla pistettä vuonna 1982) Pave Maijaseen (neljä pojoa kymmenen vuotta myöhemmin).

Putaansuu sanoo, että viisuihin meno ja siellä pärjääminen on kaksipiippuinen juttu. Parhaimmillaan Euroviisut nostavat artistin uran "nextille levelille". Ohjelma tarjoaa sellaista näkyvyyttä johon yhdelläkään levy-yhtiöllä ei olisi varaa.

– Mutta jos jotain saat, niin jotain myös menetät. Meillä se tarkoitti sitä, että kotimaassa ollaan aina se viisubändi.

Putaansuu sanoo, että kansainvälisillä kiertueilla Suomen-konsertit ovat usein olleet haastavimpia. Tämä kävi erityisen selväksi Deadache-albumin Suomeen "huipentuneella" Euroopan-kiertueella vuonna 2009. Keski-Euroopassa näytettiin pirunsarvia ja ärjyttiin mukana, kotimaassa näytettiin keskisormea ja syljeskeltiin lavalle.

– Tullaan tsekkiläisestä loppuunmyydystä areenasta johonkin Leville, ja siellä ei ole puoliakaan myyty lipuista. Ja niistäkin ihmisistä puolet on baaritiskillä ja huutelee, että "soittakaa hiljempaa" tai "soittakaa se viisulaulu".

Pitkään Putaansuu kipuili sen kanssa, että hänen koko elämäntyönsä, 1990-luvun alussa syntynyt Lordi, arvotettiin yhden viisurupeaman ja yhden kappaleen pohjalta. Yhtye itse käytti Putaansuun mukaan Euroviisuja markkinoinnissaan tasan kerran, tehdessään Olvin kanssa limpparin nimeltä Eurowicked Edition.

Keikkapromoottorit Suomessa ja maailmalla sen sijaan painoivat tietenkin julisteisiin "Eurovision Winner", ja tekevät niin yhä joissain paikoissa.

– Se on aika ajoin hyvinkin raskasta. Teet jotain mihin ei liity viisut millään tavalla lähes koko aikuiselämäsi. Olet onnellinen ja pystyt elättämään ittesi, elät niinku living the dreamia. Mutta joidenkin mielestä se on väärin.

Hanna Pakarinen, 2007

Hanna Pakariselle syy yrittää Euroviisuihin kirkastui Iron Maidenin keikalla Hartwall-areenalla. Hän katsoi lavalla keekoillutta Bruce Dickinsonia ja halusi saman kokemuksen.

Pakarinen oli seurannut viisuja lapsesta saakka ja ihaillut muun muassa vuoden 1986 belgialaista voittajaa Sandra Kimiä. Vuoden 2007 Euroviisut järjestettiin Helsingissä ja Pakarinen päätti osallistua karsintoihin. Leave Me Alone jätti varjoonsa muun muassa Beats and Stylesin, Lovexin ja Thunderstonen kappaleet.

Kevät oli erityisen stressaava, vaikka Idolsin myötä olikin tullut jo "ryöpytysrutiinia". Viisupyörityksen lisäksi Pakarinen kiersi Suomea Lovers-albumin tiimoilta.

– Idolsista oli kaksi vuotta, eli olin mennyt tauotta aikamoisessa hulabaloossa. Alkoi se siinä jo näkymään, vaikka ei välttämättä ulospäin. Unet jäi aika vähille.

Esityksen Pakarinen painoi visusti mieleensä, koska aiemmat osallistujat olivat sanoneet, etteivät jännityksen vuoksi muistaneet h-hetkestä mitään.

– Se hetki kun kävelin lavalle oli yksi hienoimmista hetkistä elämässä. Suomen lippuja ihan helvetisti, nauhalta tulee tausta, kohina rupeaa nousemaan, lattiaan välähtää valot ja biisi lähtee käyntiin… Vieläkin tulee kylmät väreet.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Viisuleima ei Pakarista pelottanut, vaikka häneen oli Idolsin myötä lyöty jo yhden formaatin jälki. Paineita oli ja epäilijöitä riitti, mutta se helpotti, ettei kotikisoissa arvioitu yhden artistin, vaan koko maan, suoriutumista. Miltä lähetys näyttää? Miten Jaana Pelkonen ja Mikko Leppilampi suoriutuvat juonnoistaan? Mitä Suomesta puhutaan ja ajatellaan?

Pakarinen arvelee, että Euroviisut vahvisti hänen suosiotaan jollain tasolla, mutta uudelle tasolle se ei sitä nostanut.

Leave Me Alone jäi finaalissa 17. sijalle. Keikkoja riitti Pakarisen mukaan sen jälkeen hetken hyvin (viisuvuonna hän nousi lavalle noin 170 kertaa), mutta suomalaisessa popmusiikissa tapahtunut murros söi nopeasti kuulijoita. Rap nosti päätään ja englanninkielinen rock vaipui varjoihin.

Pakarinen teki vielä yhden englanninkielisen levyn ja vaihtoi sitten suomeen. Viimeisin albumi, Carolan kappaleita versioinut Synnyin, elän, kuolen, julkaistiin vuonna 2016. Nyt vyöllä on tuore sopimus Universal Musicin kanssa, ja uutta musiikkia on luvassa loppukesästä.

– Ei miuta haittaa, jos oon Idols-Hanna tai viisu-Hanna. Mutta oon ollut niin pitkään geimeissä, että varmasti oon Suomen kansalle nyt vaan Hanna.

Kuunkuiskaajat, 2010

Susan Aho oli kiertänyt kansanmusiikkiyhtye Värttinän kanssa maailmaa ja osallistunut euroviisukarsintoihinkin, mutta Johanna Hytin kanssa muodostettu Kuunkuiskaajat pääsi Työlki ellää -kappaleellaan vuonna 2010 itse viisuihin asti.

Aho sanoo, ettei maailman- ja kansanmusiikki ole Suomessa radiomusiikkia. Musiikin juuria ei arvosteta samaan tapaan kuin vaikka Irlannissa tai Tsekissä. Kuunkuiskaajat näki Euroviisut ponnahduslautana sille, että suomalaiset löytäisivät musiikin, mutta tähtäin oli myös ulkomailla.

– Suomessa on aika nopeasti koluttu kaikki keikkapaikat, ja keikka-aikakin painottuu kesään. Ulkomailla voi keikkailla ympärivuotisesti.

Jossain määrin tavoitteissa onnistuttiin, vaikka Oslon Euroviisuissa matka tyssäsikin semifinaaliin. Viisukarsintojen alla julkaistu esikoislevy sai keskimääräistä kansanmusiikkilevyä enemmän huomiota, ja Kuunkuiskaajat keikkaili Espanjassa, Venäjällä sekä Saksassa. Aho sanoo, että eritoten Venäjällä heillä on yhä paljon faneja.

– Monikaan muusikko ei silloin halunnut leimautumisen pelossa osallistua, mutta me nähtiin viisut mahdollisuutena. Oltiin vuosia oltu alalla, tehty paljon kaikkea. Paljon kilsoja takana ja selkeä musiikillinen identiteetti. Tuntui hassulta ajatus, että leimauduttaisiin. Enemmän se oli mahdollisuus.

Se oli aivan järjettömän kaoottista aikaa. Ei ihme, että sairastuin. Koin, etteivät elämäni langat olleet käsissäni.― Susan Aho

Viisujen jälkeen Kuunkuiskaajat veti pari vuotta "jälkihöyryillä", ajautui identiteettikriisiin ja lähti vanhalta levy-yhtiöltään Magnum Musicilta. Joukkorahoitettu kakkosalbumi Revitty rakkaus ilmestyi vuonna 2016. Ilman viisuja rahoitusta olisi tuskin saatu kasaan.

Toisen levyn valmistuttua Kuunkuiskaajat lopetti. Aho on jatkanut Värttinässä ja Duo Rautawenhossa (Markojuhani Rautavaaran rinnalla) sekä Nukketeatteri Sampossa. Ensimmäinen sooloalbumi Pieniä eleitä julkaistiin keväällä 2020.

Viisupyöritys oli raskasta ja Kuunkuiskaajien terveys rakoili. Hytillä diagnosoitiin viisujen jälkeen melanooma ja Aho joutui sairaalaan hoitamattomien flunssien takia.

– Se oli aivan järjettömän kaoottista aikaa. Ei ihme, että sairastuin. Koin, etteivät elämäni langat olleet käsissäni. Mä vaan menin ja suoritin. Paljon on asioita, joita en muista, koska en pystynyt olemaan läsnä. Me sanottiin [seuraavan vuoden viisuehdokkaalle Paradise] Oskarille, että sulla alkaa aikamoinen sirkus, koeta pärjätä, Aho muistelee.

Paradise Oskar, 2011

Axel Ehnström oli tarkoittanut Da Da Dam -kappaleen ironiseksi. Hän oli turhautunut siihen, ettei Kööpenhaminan vuoden 2009 ilmastokonferenssissa saatu aikaan kunnollisia päätöksiä.

– Loppupäätös oli se, että koitetaan ottaa kännykät seinästä silloin kun ei ladata niitä. Planeetta on menossa päin helvettiä, ja mietin, että tääkö on se mihin aikuiset ja maailma pystyy? Että yritetään olla vähemmän aikaa suihkussa?

Kappale tuntui aluksi "liian popilta" Ehnströmille, mutta hyvää sävellystä ei kannattanut heittää hukkaan. Ehnström lähetti demon Suomen euroviisukarsintoihin ja päätyi lopulta esittämään sen suorassa tv-lähetyksessä itse. Lopullisen version tuotti Leri Leskinen. Artistinimeksi valikoitui Ehnströmin netissä käyttämä vanha käyttäjänimi.

Hän voitti viisukarsinnat, mutta mielestään osin vääristä syistä. Yleisö ei tuntunut ymmärtävän kappaletta oikein.

– Biisissä leikitään ajatuksella, että tää lapsi tulee pelastamaan maailman, koska me aikuiset ollaan liian tyhmiä. Hölmönä ajattelin, että tottakai ihmiset tajuaa tän viestin. Että tää ei ole söpö maailmanpelastusbiisi, koska en ole ihminen joka laulaisi sellaisia. Mutta eihän ihmiset tunteneet mua.

Kun enkelinkasvoinen 19-kesäinen poika laulaa viisulavalla "save the world" ja taustanäytöllä pyörii maapallo, harva tulee ajatelleeksi, että kyseessä on vitsi.

Düsseldorfissa Paradise Oskar selvitti tiensä Euroviisujen finaaliin, mutta jäi lopulta sijalle 21.

Ehnström sanoo toivoneensa, että Euroviisut tarjoaisi ponnahduslaudan artistin uralle. Niin periaatteessa kävikin: hän solmi alkuvuodesta 2011 levytyssopimuksen Warner Musicin kanssa ja julkaisi viisujen alla esikoisalbuminsa Sunday Songs. Levy nousi parhaimmillaan Suomen virallisen albumilistan sijalle neljä.

Mutta koska imago sinisilmäisenä maailmanparantajana lähti viisuissa laukalle, ristiriita sen ja Ehnströmin omien tavoitteiden välillä kasvoi liian suureksi. Viisujen jälkeen Ehnström alkoi miettiä, olisiko hänen pitänyt korostaa kappaleen sarkastisuutta tai pistää stoppi stailaajille, jotka pukivat hänet aina "nätiksi pojaksi".

– Biisi ei ollut alkuunkaan mun tyylinen. En halunnut olla nuori poplaulaja, vaan mulla oli semmoinen Damien Rice -sydän. Mun esiintyminen Euroviisuissa ei ollut yhtään sitä.

Vaikeaa oli myös saada viisuista huomiota muulle kuin ehdokaskappaleelle. Albumi myi lopulta vaatimattomasti, eivätkä seuraavat kappaleet kelvanneet radion soittolistoille.

– Se vitutti pitkään, että kukaan ei tiennyt levystä. Edelleenkin ihmiset saattavat kysyä, että "mikset sä koskaan tehnyt levyä?"

Paradise Oskar osallistui Euroviisuihin vuonna 2011. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Euroviisuihin osallistuminen ei kaduta Ehnströmiä. Hän pääsi oikotietä alalle ja oppi hetkessä paljon itsestään sekä siitä, miten tärkeää artistille on osata kommunikoida viestinsä oikein.

– Jos haluat olla ironinen ja heittää läppää asioista, niin Euroviisut ei ehkä ole se paikka. Et voi olettaa, että ihmiset tietäisi sun taustan tai tuntisi sut ihmisenä. Biisi myy aina itseään.

Viisukevään jälkeen Ehnström kiersi hetken festareita ja klubeja, mutta keikkapaikkojen kiinnostus väheni samalla kun omakin. Ehnström siirtyi taustalle ja on viimeisten kymmenen vuoden aikana kirjoittanut musiikkia muun muassa Mikael Gabrielille, Isac Elliotille ja Anna Abreulle. Hän oli myös mukana tekemässä Teflon Brothersin I Love You -kappaletta, joka jäi tämän kevään Uuden Musiikin Kilpailussa hopeasijalle.

Ehnströmillä on myös bändiprojekteja kuten Pilven Piirtäjät Kaisa Korhosen kanssa ja Folkhem Kyösti Salokorven, Joel Melasniemen, OP Vuorisen sekä Alpo Nummelinin kanssa.

Soolouran Ehnström lopetti melkein kymmenen vuotta sitten. Hän esittää Da Da Damia nykyään lähinnä tuttujen juhlissa, noin kerran vuodessa.

– Se on nyt vain yksi biisi, jonka oon tehnyt, muutaman sadan muun biisin ohessa. Kymmenet niistä on paljon menestyneempiä.

Sandhja, 2016

Sandhja Kuivalaisella on Euroviisuista paljon sanottavaa. Hän edusti Suomea Tukholman Euroviisuissa vuonna 2016 Sing It Away -kappaleella. Energisen tanssikappaleen tie tyssäsi semifinaaliin.

Kuivalainen ei ollut henkisesti varautunut UMK:n voittoon. Euroviisut ei ollut minkäänlainen unelma, niin isosti esillä oleminen pikemminkin ahdisti. Hän oli julkaissut esikoisalbuminsa Gold (2014) Sony Musicin kautta ja ajatellut tekevänsä uraa omilla ehdoillaan.

– En ole ikinä halunnut hakea Idolsiin tai muihin tollasiin. Koen olleeni nuoresta pitäen herkkä julkiselle pyöritykselle. Mutta levy-yhtiön mielestä musiikin ja artistiminän välillä oli aukko, jengi ei osannut yhdistää niitä toisiinsa. UMK:n ajateltiin tekevän tosi hyvää. Ajattelin, että why not.

UMK-voittonsa jälkeen Kuivalainen poti pitkään huijarisyndroomaa. Vastassa UMK-finaalissa olivat Mikael Saari ja Saara Aalto, jotka tuntuivat haluavan viisuihin paljon enemmän. Kuivalaisesta tuntui, että hän ollut ansainnut viisupaikkaa.

– Vuosien mittaan oon työstänyt sitä, että en mä vahingossa voittanut. Kyse oli mun ammattitaidosta ja persoonasta.

Viisupyöritys oli niin kovaa, ettei Kuivalainen ehtinyt miettiä, voiko hän seistä julkaisemansa musiikin takana. Siinä missä esikoislevy koostui "juurevammista" kappaleista, joita Kuivalainen oli kirjoittanut 16-vuotiaasta saakka, kakkoslevy oli elektronisempaa tanssipoppia. Se "runnottiin valmiiksi" ja julkaistiin kolme päivää ennen viisuihin lähtöä.

– Tuotiin Los Angelesista tyyppejä yhdeksi päiväksi biisileirille, ja mä olin, että mitä? Ihan kuin ois ollut ensimmäisen levyn jälkeen kiire saada mut sellaiseksi popstaraksi, mitä mä en ikinä halunnut olla.

Välillä Kuivalaisesta tuntui kuin hän olisi artistin sijasta työntekijä. Hän voisi poistua huoneesta, ja kappaleet syntyisivät silti. Hän ei osannut kyseenalaistaa prosessia. Takaraivossa tykytti myös pelko siitä, että kaiken voi menettää jos pysähtyy.

– Pitää takoa kun rauta on kuumaa, pitää tulla seuraavaa hittisinkkua, mikään ei oo tarpeeksi, et voi levätä, et voi nauttia luomastasi. Yhtäkkiä sitä on 20 hengen palaverissa ja tuntee hukkuvansa. Enkä voi sanoa, etten ole ihan varma haluanko tätä, koska se on niin iso massa joka menee eteenpäin. Sä et oo enää itse ees tärkeä siinä.

Kuivalainen oli ylpeä siitä, että albumi oli olemassa, ja Sing It Away oli hyvä kappale. Mutta häneltä se ei pohjimmiltaan kuulostanut.

– Musta tehtiin sellainen kupliva aurinkoinen ulospäin suuntautunut hattarainen voimanainen soul woman, Kuivalainen sanoo, napsauttaa sormiaan ja nauraa.

– Toki allekirjoitan monet noista sanoista, mutta en koskaan halunnut olla mikään show-tyyppi vaan enemmänkin sellainen klubi-jazz-laulaja. Se oli sellaista larppausta. Ja viisuissa se kulminoitui, kun jouduin olemaan sata miljoonaa prosenttia sen biisin kaltainen. Piti koko ajan tuoda sitä esille, olla tekopirteä.

Viisufanien keskuudessa Kuivalainen koki olevansa kuninkaallinen, mutta pian hän tajusi, ettei saavutuksia pidetty "taidemaailmassa" oikein minään. Euroviisujen jälkeen keikat loppuivat lähes kokonaan. Keikkoja myös peruttiin – osin siksi, että keikan ehtona oli ollut viisumenestys.

Sandhja Euroviisuissa vuonna 2016. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Olisi ollut parempi jäädä UMK:ssa kakkoseksi, Kuivalainen ajatteli jälkeenpäin. Saada mainostilaa omalle musiikille mutta väistää varjopuolet.

Heti viisujen jälkeen Kuivalainen kärsi päivittäin paniikkikohtauksista. Semifinaalista putoamisen jälkeen hän paloi loppuun ja palasi työhönsä sairaanhoitajana. Paluuta musiikin pariin viivästytti Yhdysvalloista tullut suru-uutinen: Kuivalaisen ystävä, viisuesityksen ilmeen suunnitellut ja tukena toiminut Hanna Ruax kuoli varastopalossa Kaliforniassa.

Levy-yhtiön tai Ylen puolelta ei Kuivalaisen mukaan juuri tarjottu viisupettymyksen jälkeen tukea.

– Hyvin valmistellaan ennen. Mutta kun susta ei ole taloudellista hyötyä, koen, että artisti jää aika yksin.

Nyt Kuivalainen on opiskellut vuoden ajan Turun konservatoriossa muusikoksi, tehnyt musiikkia ja keikkaillut. Hän on mukana muun muassa Pykärin toissavuotisella O-levyllä.

Hän kertoo kuulleensa ranskalaisilta työkavereiltaan, että Ranskassa euroviisuedustajat ovat paikallisia supertähtiä. Kaverit ihmettelevät, että Suomen viisuedustaja palasi kisan jälkeen työhönsä sairaanhoitajana.

Kuivalainen puhuu "häpeäkulttuurista". Suomalaiset katsovat Euroviisuja myötähäpeän kautta. Hän arvelee saaneensa lisäkierteitä siitä, että hänen juurensa ovat Suomen lisäksi Guyanassa.

– Voidaan ajatella, että nyt meillä oli tällainen kansainvälinen edustaja, ja hänkään ei pärjännyt. Mikä kauhea häpeä! Suomi floppasi jälleen!, Kuivalainen huudahtaa ja nauraa.

– Voi mä olen niin pahoillani, Suomi! Mä olen niin pahoillani!

Oikaisu 15.5. klo 14.16: Korjattu Pave Maijasen Euroviisuissa saama pistemäärä neljään. Artikkelissa luki aiemmin, että pistesaldo olisi ollut nolla.