Markus Kajo
Yle
Kolme onnellista miestä
(Satu)
Olipa kerran kolme onnellista miestä siellä, missä he asuivat.
Miehillä oli sopivasti haasteita ja myötämäkiä, ja monesti taloyhtiön roskiksilla, venerannassa, lenkkipolulla, avantouintisaunan lauteilla tai muualla kohdatessaan he pohtivat onnellisuuttaan, ja myhäilivät tyytyväisinä.
Mutta sitten alkoi miesten keskustelussa nousta esiin teema, että kukahan heistä mahtoi olla onnellisin.
Miehet katselivat toisiaan, ja kotona peilistä itseään, ja koettivat arvioida sijoittumistaan onnellisuusasteikolla.
Kerran keväällä avantouintisaunan lauteilla he päättivät ottaa selkoa siitä, kuka on onnellisin.
Kesäkaudella avantouintisaunalla kävi saunottajamuija, ja tältä miehet alkoivat nyt kärttää tietoa, kuka kolmikosta vaikuttaa onnellisimmalta.
Saunottajamuija katseli yhtä äijää, toista, kolmatta, eikä pystynyt sanomaan, kuka heistä lieni lykästynein.
Aluksi muijasta oli kiva pähkäillä, kuka näistä mukavista hepuista olisi onnellisuuskilpailun voittaja, mutta lopulta nainen väsyi alinomaisiin onnikyselyihin.
Mutta miehille oli kilpailusta muodostunut pakkomielle. Ei enää päästy siitä yli, ennen kuin vastaus olisi saatu!
Perinjuurin miesten tivailuun väsyttyään muija lopulta keksi kertoa, että asiakkaita odotellessaan hän pruukasi saunatuvan pikku keittiössä lukea akkainlehtiä, ja yhdessä niistä oli kerrottu sielutieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan psykoloogillisesti onnellisimmaksi ihmiseksi tulee sellainen, joka ei yritäkään tehdä itseään onnelliseksi, vaan päinvastoin yrittää auttaa jotakuta lähimmäistään onnellistumaan.
Tästäkös miehet innostuivat!
Alkoi ukkojen kesken sellainen keskinäisen kohteliaisuuden ja avuliaisuuden kerho, ettei ole moista ennen nähty!
Kukaan miehistä ei esimerkiksi suostunut kulkemaan ovesta ensimmäisenä, vaan jokainen kolmesta halusi ehdottomasti että hänen kaksi kumppaniaan pääsisi ovesta häntä ennen.
Kuumassa saunassakin he kumartelivat oven edessä, kehottaen toinen toistaan menemään edeltä, ja tuntikausia jatkui tämä älytön pakkomiellekohteliaisuus - kunnes hiki-uupuneina ja nestehukasta valo-kipinöivin silmin yksi miehistä kaatui ovea vasten niin että ukon painosta uksi aukeni, ja puolitajuttomat miehet ryömivät saunasta kuistillen.
“Henki lähtee onnellisuuskokeilussa” tuumasi yksi miekkosista, ja toiset nyökyttelivät.
Saunottajamuija oli tullut ulos tupakalle, ja puisteli nyt päätään. “Mikä on kun aikuiset miehet eivät tulla ajoissa löylystä pois” hän päivitteli höyryäviä ukkoja. “Kilpailette toisenne hengiltä vielä, huimat! Nyt pian juomaan, ettette kaatuile ja lyö älyttömiä pääparkojanne, joissa ei ole järkeä hiventäkään liikaa, kun ei ole edes tarpeeksi!”
Miehet killittivät mehua saunan terassailla, ja pitivät neuvoa keskenään. Miten kilpailua uskaltaisi jatkaa?
Siihen tulokseen tuli lopulta äijätriumviraatti, että kannattaisi yrittää onnellistuttaa saunottajamuija, eikä toisia kilpailijoita. Sillä tavalla kilpailijat eivät jäisi ovestamenokohteliaisuuden vangeiksi kuumaan saunaan, tai saunan oven ulkopuolelle, ulos terassille itikoiden kupattavaksi hytisemään.
Eikun toimeksi!
Puoliravia miehet juoksivat hakemaan pyyhkeet ympärilleen, ja riensivät sitten kilvan imartelemaan ja liehittelemään saunottajamuijaa.
Kuka ensimmäiseksi saisi saunottajamuijan onnellistumaan, se epäilemättä onnellistuisi muita onnellisimmaksi! Hän perisi voiton!
Tikahtua meinasi saunottajamuija miesten ylenpalttiseen huomioon.
Äijät ylistivät häntä kaunein korulausein ja kömpelöin sonetein, tilasivat kännykällä naiselle pizzaa ja kukkia, ja suklaarasioita ja ties mitä, kunnes saunottajamuija kiljaisi pelin poikki, ja sanoi että tässä ei nyt ole mitään järkeä enää - kolme ukkomiestä liehittelemässä ja imartelemassa saunottajaa, jotka tuskin edes nimeltä tunsivat!
Saunottaja käski miehiä menemään kotiin, tekemään puolisonsa onnelliseksi. Se, joka onnistuisi ensimmäisenä, epäilemättä olisi kolmikon onnellisin. Kilpailun mahdollinen voitto löytyisi siis kunkin kotoa!
Pikaravia läksivät miehet kukin kotiinsa elämäntoveriaan konstilla millä hyvänsä onnelliseksi tekemään.
Ja sillä tiellään he ovat vieläkin.
Eikä uutisia kilpailun voitosta ei ole kuulunut, miltään suunnalta.
Sen pituinen se.
