Toukokuun alun kylmän kolea aamuyö, ja joukko ihmisiä seisoo pellon laidalla pilkkihaalareissaan. Tässä täytyy olla kyse muuttolinnuista! Luontotoimittajat Asko Hauta-aho ja Minna Pyykkö sekä lintuasiantuntija Jan Södersved valvoivat tuttuun tapaan toukokuun alun yön lintujen konserttia kuunnellen. Minna Pyykkö palaa tässä kirjoituksessa yön tunnelmiin.
Tapaamme puolenyön aikaan Lohjan Hyvelänjärven rantapenkalla, josta avautuvat suuret peltoaukeat. Järvi on kuivattu jo 150 vuotta sitten, mutta Nummenjoki tulvii edelleen keväisin ja houkuttaa paikalle lintuja. Nyt on kyllä niin pimeä, että emme näe peltoja emmekä tulvalampareita.
Ensimmäinen ajatus on hiljaisuus. Olemme olleet täällä useana vuonna ja aina hanhet ovat pulisseet. Muistan ajatelleeni, että yössä ei ole yhtään hiljaista hetkeä. Ja nyt on sitten ihan hiljaista.
Klo 1
Yö tähtien timanttimeren alla
Kun tulen paikalle, äänisuunnittelija Mikko Kuokka ja Asko Hauta-aho ovat jo ehtineet viedä mikrofonit maastoon: kaksi alas pellon laitaan tallentamaan pellon ääniä, ja yksi läheisen rinteen pieneen metsikköön. Lähetysauto loistaa pimeässä. Se on pysäköitynä vanhan ladon viereen, ja Mikko asettuu sinne hoitamaan ääniyhteyksiä.
Me kolme konserttivierasta istuudumme retkituoleihin rantatörmälle katselemaan pohjoiseen peltoaukeille päin. Tämä on jo tuttua puuhaa – olemme samalla paikalla samoissa hommissa nyt jo neljättä kertaa. Sammutamme otsalamput, juomme ensimmäiset kahvikupilliset ja alamme tarkkailla yötä.
Näyttämö avautuu aluksi suoraan yläpuolellemme. On aivan kirkasta, ja taivas on täynnä tähtiä. Näemme puoli maailmankaikkeutta – niin muistan tähtitieteilijä Tapio Markkasen joskus radio-ohjelmassani sanoneen.
Nojaan tuolissa taaksepäin, katselen ylös, ja avaruuden suuruus tuntuu vatsanpohjassa huikaisevana syvyytenä. Mietin valovuosien etäisyyksiä kirkkaiden tähtipisteiden välillä, ja kiehtovaa pimeyttä tähtien välillä. Tähtiä on näkyvissä niin hämmentävän paljon, että aluksi tuntuu vaikealta löytää tuttuja tähtikuvioita kaiken keskeltä. Otava löytyy lopulta korkealta päämme päältä, siitä pohjoiseen loistaa Pohjantähti. Tulvapeltojen päällä pohjoisessa horisontin yläpuolella erottuu Kassiopeian kaksoisveen muotoinen tähtiryhmä. Capella loistaa metsäsaarekkeen takaa vasemmalla.
Olemme näkevinämme Linnunradan himmeänä, mutta emme ole varmoja, koska yössä on kuitenkin jonkin verran hajavaloa. Läheisen koulun pihalla on viime vuodesta asti loistanut yölläkin valo, joka kajastaa tänne asti. Taivaalla liikkuu välillä satelliitteja tai lentokoneita. Toivomme, että pääsisimme näkemään tähdenlennon, ja hetkeä myöhemmin näemmekin yhden hienona valokaarena.
Ajattelen parhaillaan yöllä tähtien mukaan suunnistavia muuttolintuja. Tänä yönä niiden on helppo suunnistaa. Vai hämääkö niitäkin joskus tällainen tähtimäärä? Onko Pohjantähti niidenkin kiintopisteenä?
On pari astetta lämmintä, mutta yöstä on tulossa kylmä. Ensimmäisten tuntien aikana kuulemme laulujoutsenen äänen jostain kaukaa, kaulushaikara puhaltelee muutaman kilometrin päässä, ja välillä hanhet rupattelevat pellolla. Kirjaamme ne listaan, johon keräämme yön aikana havaitut lintulajit. Arvelemme, että lajimäärä tulee jäämään vähäisemmäksi kuin edellisvuonna, jolloin oli tosi lämmintä. Kevät on ollut kylmä, eivätkä hyönteissyöjät ole vielä saapuneet Suomeen. Emme tänä vuonna tule luultavasti kuulemaan pajulintuja, kirjosieppoja, hernekerttuja. Niiden aika ei ole vielä.
Lajihavaintoja: kaulushaikara, tundrahanhi, valkoposkihanhi, laulujoutsen
Klo 3
Optisia pilviharhoja ja aamun ensimmäiset laulajat
Yön pimein hetki on ohitse. Valon määrä on selvästi lisääntynyt, vaikka emme vielä näe juurikaan edessämme avautuvaa maisemaa. Pelloilla vesialueet hohtavat kuitenkin vaaleina laikkuina. Edessämme olevalla pellolla tuntuu olevan jonkin verran vettä, mutta suuremmat tulva-alueet näyttävät olevan kauempana idässä. Mietimme, ovatko hanhet siellä, koska emme kuule niitä juurikaan. Valon lisääntyessä tähdet häviävät näkyvistä. Pimeä tähtien aika on tosiaan lyhyt tähän vuodenaikaan, ja tästä se vain lyhenee.
Pohjoiselle taivaanrannalle on ilmestynyt muutamia pilviä, ja ne muodostavat hämäävän optisen harhanäyn. Peltojen yllä pilvet ovat järjestäytyneet niin, että eteemme avautuu täysin selvästi merimaisema: vaaleana hohtava merenlahti ja kaukaisuudessa saaria ja horisontti. Voin kuvitella mielessäni sinne ulapalle keväisiä haahkaparvia mustina pisteinä. Asko ottaa valokuvan hetkestä ja näky tallentuu osin kameraankin.
Näemme kaikki kolme samalla tavalla kummallisesti edessämme vasemmalla vuoristomaiseman ja oikealla merenrannan, ja niiden alla aavistuksen hämärästä peltomaisemasta. Tämä huvittaa meitä aika lailla. Mietimme, mitä äänisuunnittelija Mikko Kuokka tuumii lähetysautossa parinkymmenen metrin päässä meistä, kun kuuntelee miten me raportoimme aamukolmelta aivan yllättävistä näkymistä edessämme.
Kello 3.40 yö vaihtuu aamuksi hetkessä. Laulurastas aloittaa. Se alkaa laulaa heti täysillä. Laulurastas on taitava laulaja, joka toistelee jotain aihetta muutaman kerran ja vaihtaa sitten uuteen. Aamun hiljaisessa hämärässä sen ääni kuulostaa upealta ja aluksi, tuntien hiljaisuuden jälkeen, jopa epätodelliselta. Kuuntelemme aamun ensimmäistä solistia rauhassa muutamia minuutteja. Aika pian aamukuoroon liittyy räkättirastas ja ennen neljää myös punarinta. Ne kaikki laulavat pienessä metsikössä vasemmalla puolellamme. Peltomikrofonin kautta kuulemme edelleen välillä hanhien pajatusta ja ensimmäisiä töyhtöhyyppien naukaisuja.
Lämpötila on nollan paikkeilla. Lisäämme vaatetusta.
Lajihavaintoja klo 03.00–04.00: töyhtöhyyppä, laulurastas, räkättirastas, punarinta
Klo 4
Valo lisääntyy ja räksä innostuu
Valon määrä on lisääntynyt. Näemme jo hyvin pellolle, ja pilvet ovat taas pilvien näköisiä. Taivaanranta alkaa punertua idässä.
Laulurastas jatkaa edelleen konserttiaan, punarinta on myös äänessä. Pellolta kuuluu hanhien lisäksi töyhtöhyyppien ja joutsenten ääniä. Teeri pulisee jossain kauempana.
Yllättävin solisti on kuitenkin räkättirastas. Se laulaa antaumuksella sydämensä kyllyydestä. Asko myhäilee tyytyväisenä, koska räkättirastaan laulua kuulee harvoin näin pitkään. Meitä huvittaa ajatus räksästä, joka tunkeutuu eturiviin ja nappaa estradin itselleen. Tämä on sen hetki! Mikrofonin kautta kuulemme kuulokkeisiimme laulun niin voimakkaana, että tuntuu kuin lintu laulaisi pään sisällä.
Kävelemme suorien radiolähetysten välillä alas pellolle ja läheiseen metsäsaarekkeeseen. Pakkasta on pari astetta, ja ojat ovat jääriitteessä. Keltasirkku laulaa läheisellä oksalla ja talitiainen vähän kauempana. Katselemme kiikareilla itään Nummenjoen yli pellolle, jossa näkyy paljon yötään viettäneitä hanhia. Jan arvioi, että niitä on lopulta toista tuhatta. Ne ovat vain olleet niin hiljaa, että luulimme määrää paljon pienemmäksi.
On hauska katsella maisemaa välillä täältä entisen Hyvelänjärven pohjalta. Emme näe tähän kohtaan peltojen keskellä painaumassa virtaavaa Nummenjokea. Näemme kuitenkin rannassa olevan laitteen, joka on pumpannut koko yön vettä pellolta jokeen.
Lajihavaintoja klo 04.00–05.00: teeri, keltasirkku, mustarastas, talitiainen, sinitiainen, peippo, naakka, tavi, sinisorsa
Klo 5.00
Kuovin laulu ja auringon ensi säteet
Aurinko nousee vähän viiden jälkeen. Emme näe sitä heti metsän takaa. Idässä metsän yllä olevat vaaleansiniset pilvet värjäytyvät kuitenkin oransseiksi alalaidastaan, ja metsän takaa kohoaa kaksi punaista valokiilaa ylös taivaalle. Asko toteaa, että näyttää kuin aurinko saapuisi ”pitkät päällä”.
Auringon noustessa kuovin upea huuto täyttää aamun. Se laulaa pitkään, ja näemme kuovien lentelevän pellon yllä. Jan on ilahtunut tästä ja toivoo, että ne jäisivät pesimään.
Lajimäärä kasvaa, kun Jan pääsee näkemään kaukoputkellaan kauemmas tulvalammille, jossa tavit, jouhisorsat, telkät, valkoviklot viihtyvät. Nelisenkymmentä komeaa hiljaista suokukkoa ruokailee joen edustalla olevassa lampareessa. Jan huomaa samalla putkella katsellessaan, että lampareessa yöpynyt hanhijoukko, jossa oli hänen arvionsa mukaan toistatuhatta hanhea, on hävinnyt. Tämä hämmästyttää meitä aika lailla. Miten se on mahdollista? Ainoana tehtävänämme on tarkkailla aamua, emmekä kuitenkaan ole huomanneet tätä! Joitain pieniä parvia on kyllä aamun valjetessa näkynyt lentelemässä peltojen yllä. Uskomatonta! Hanhet ovat ilmeisesti lähteneet liikkeelle aivan ääneti. Puolustukseksemme voi todeta, että suora näköyhteys hanhien yöpymispaikkaan peittyy puukasalla, joka on penkereellä vierellämme. Mutta silti!
Syömme eväitä ja juomme kahvia. Metsäkauris loikkii peltoaukean ylitse valkoinen peräpää vilkkuen.
Lajihavaintoja klo 05.00–06.00: kalalokki, sepelkyyhky, varis, tuulihaukka, kurki, västäräkki, metsähanhi, haapana, jouhisorsa, tukkasotka, telkkä, isokoskelo, kuikka, kuovi, suokukko, metsäviklo, valkoviklo, naurulokki, palokärki, viherpeippo
Klo 6–9
Aamun taika on ohitse, ja konsertti lopuillaan
Laulurastas jatkaa sitkeästi edelleen konserttiaan. Naakat huutelevat pellolla.
Kiuru aloittaa laulunsa vasta 6.20. Sitä on jo ehditty odotella. Muistelen, että aiempina kertoina se on ollut ensimmäisten joukossa aamukonsertissa jo puoli neljän aikaan – siis kolme tuntia aiemmin. Ehkä kylmä aamu on hillinnyt lauluhaluja?
Maa on huurteessa. Penkereen leskenlehdet ovat nuopallaan. Aurinko kuitenkin lämmittää, ja on niin kaunista kuin vain voi olla keltaisessa aamuvalossa. Pellolle jääneet hanhet hohtavat vaaleina laikkuina. Kettu hiippailee pellon reunassa kauempana. Metsäsaarekkeen pitkän varjon kohdalla se näyttää aluksi yllättävän tummalta, mutta hohtaa upean punaruskeana jatkaessaan matkaa aurinkoisen pellon yli.
Vieressämme penkereellä olevan ladon katon aurinkoiselle puolelle laskeutuu västäräkkipari kääntelemään touhukkaana sammalia ilmeisesti herääviä hyönteisiä etsiskellen. Hemppopari liittyy hetkeksi joukkoon.
Me istumme auringossa ja avaamme vähitellen haalareita. Seuraamme tuulihaukkaparia. Arvelemme että niiden pesäpönttö on ladon seinässä. Läheisen mäyränpesän suuaukolla on tuoreita jälkiä kevätsiivouksesta.
Seitsemän jälkeen kuulemme vielä hippiäisen laulua, kottarainen ja korppi lentävät ylitse, ja Jan näkee harmaasorsan ja pikkutyllin kauempana. Jossain vaiheessa suuri hanhijoukko palaa pelloille takaisin ruokailemaan ja nyt kuuluvat myös äänet. Ne ovat täällä vielä muutaman viikon ennen kuin jatkavat matkaansa arktiselle tundralle pesimään.
Kun lopettelemme aamua yhdeksältä, konsertti on jo selvästi lopuillaan ja aamun taika ohitse. Olemme viettäneet tällä samalla paikalla nyt useita kevätöitä, ja ne ovat olleet hyvin erilaisia. Kerran istuimme tiheässä sumussa, viime vuonna oli hämmästyttävän lämmintä ja nyt sitten pakkasyö. Yön valvoessa tajuaa, miten lyhyt tällainen kevätyö onkaan.
Jälkikäteen on hauska lukea palautteita kuulijoilta, jotka ovat olleet hereillä lähetyksen aikaan. Eräs kuulija on ollut seuraamassa piilokojussa metson soidinta, toinen on pysähtynyt hetkeksi pihalleen kuuntelemaan linnunlaulua aikaiseen aamuvuoroon mennessään. Eräs kertoo kuunnelleensa lähetystä yövuorossa, ja päässeensä välillä ohjelman kautta konserttitunnelmiin mukaan.
Lajihavaintoja klo 06.00–09.00: kiuru, hemppo, hippiäinen, kottarainen, harmaasorsa, pikkutylli, korppi
Lintujen laulukautta on vielä jäljellä. Kannattaa valvoa ainakin yksi yö lintujen konserttia kuunnellen, ettei kevät livahda huomaamatta ohitse!
Tuttu kolmikko raportoi Lohjan Hyvelänjärven tunnelmista vapunjälkeisessä yössä Radio Suomessa. Kuuntele lähetys Yle Areenasta:
