Hyppää pääsisältöön

Marina on asunut Tansaniassa vuosikymmenen - kehitysyhteistyö vie suomalaisia edelleen Tansaniaan, mutta harva jää pysyvästi

Suomalainen kehitysyhteistyö Tansaniassa

Suomen ja Tansanian välisellä kehitysyhteistyöllä on pitkä historia. Sen seurauksena maassa on asunut monia suomalaisia, harva kuitenkaan pysyvästi. Tansaniassa asuva italialais-suomalainen Marina Lischi on asunut Afrikassa yli vuosikymmenen. Millaista on elää monen kulttuurin risteyskohdassa?

Marinalla on Suomen ja Italian kansalaisuus, vaikkei hän ole koskaan asunut Suomessa. Zanzibarilla, Botswanassa ja Italiassa kasvanut Lischi asuu Tansanian suurimmassa kaupungissa Dar es Salaamissa. Ensin hän asui suomalaisen äitinsä luona, joka työskenteli suurlähetystössä.

Äidin palatessa Suomeen Marina halusi jäädä "Dariin" ja tutustui tulevaan aviomieheensä. Maaliskuussa 2020, jolloin haastattelu on tehty, hän on asunut Tansaniassa kymmenen vuotta.

Dar es Salaam

Maaliskuun puolivälissä Tansaniassa on alkamassa sadekausi. Päivisin on kuuma, mutta rankat sateet voivat yllättää. Dar es Salaam tunnetaan hektisestä liikenteestä, joka on ulkoministeriönkin mukaan Tansanian suurimpia vaaratekijöitä. Liikenteen kaoottisuus korostuu erityisesti ruuhka-aikoina.

Kapeissa risteyksissä autot ja mopeditaksit eli bajajit ryhmittyvät satunnaisesti, kukin yrittäen päästä solmukohdasta läpi ensimmäisenä. Sadekauden äkilliset rankkasateet vaikuttavat myös liikenteeseen joidenkin teiden täyttyessä vedellä niin, ettei autolla pysty enää kulkemaan.

Marina Lischi, 29, ajaa Dar es Salaamin liikenteessä tottunein ottein. Kaupunkimaasturi kulkee turistien suosimasta kaupunginosasta kohti Marinan kotia iloisen suomenkielisen rupattelun säestämä.

Marina kertoo, että poliisit pysäyttävät hänet usein keksien tekaistuja liikennerikkomuksia. Mutta koska hän tuntee liikennesäännöt ja ajaa niiden mukaan, hän pitää pintansa maksuja penäävien poliisien kanssa.

"Tullessani minut pysäytti poliisi, joka väitti että olin ajanut päin punaista. Tiesin, että en ollut. Sanoin hänelle, että Jumala näkee sinut", Marina kertoo. Lausahdus sai poliisin säikähtämään ja päästämään Marinan jatkamaan matkaansa.

Valtiossa on paljon sekä köyhyyttä että korruptiota. Viranomaiset yrittävät usein saada erilaisia ylimääräisiä maksuja. Marina kertoo kuitenkin ymmärtävänsä heitä. Palkka on huono ja sitä on varmasti houkutus täydentää lahjonnalla, mikä on maassa yleinen tapa.

Tansanian yhdistynyt tasavalta

  • Tansania on noin 55 miljoonan asukkaan valtio itäisessä Afrikassa. Siihen kuuluu mantereen lisäksi itsehallinnollinen Sansibar-saari, jonka väkiluku on 1,5 miljoonaa.
  • Maailmanpankin määrittelemiin matalan tulotason maihin pitkään kuuluneen Tansanian talous on kasvanut nopeasti koko 2000-luvun, ja vuonna 2020 valtion status nousi matalan keskitulotason maaksi. Maailmanpankin luokittelua käytetään pohjana kehitysapua ja lainoja myönnettäessä. Vuonna 2020 köyhyysrajan alapuolella eli 27,2 prosenttia väestöstä.
  • Tansanian tärkeimmät vientituotteet ovat kulta ja cashewpähkinät. Talous nojaa pitkälti maatalouteen ja kaivosteollisuuteen. Koronapandemia on vaikuttanut Maailmanpankin mukaan myös Tansanian talouteen turismin ja muun liiketoiminnan rajoittumisen vuoksi.

Suomalaiset saapuivat 1948

Suomi tunnusti itsenäistyneen Tanganjikan 9. joulukuuta 1961 ja neljä vuotta myöhemmin, 14. kesäkuuta 1965, maiden välillä solmittiin diplomaattisuhteet. Tanganjikan yhdistyessä Zanzibariin vuonna 1964 syntyi Tansanian yhdistynyt tasavalta.

Ensimmäiset suomalaiset lähetyssaarnaajat saapuivat alueelle jo vuonna 1948 aloittaen terveydenhuollon ja koulutuksen parantamisen. Kehitysapu Tansaniaan aloitettiin osallistumalla hankkeisiin muiden Pohjoismaiden kanssa 60-luvulla. Dar Es Salaamiin perustettiin Suomen kehitysaputoimisto vuonna 1968, joka muuttui suurlähetystöksi vuonna 1971.

Koska Tansania oli Suomen ensimmäinen kahdenvälinen kehitysyhteistyökumppani, maalla oli erityinen asema Suomen kehitysyhteistyön pääkumppanina 90-luvun alkuun asti. Edelleen Tansania on yksi Suomen kehitysapukohteista ja maassa toimii vuosittain lukuisia suomalaisia hankkeita.

Rauhantyöstään tunnettu presidentti Martti Ahtisaari toimi Tansanian suurlähettiläänä vuosina 1973-1977.

Vuonna 1971 toimittaja Juhani Lompolo sai ensimmäisenä pohjoismaalaisena toimittajana haastattelun itsenäisen Tansanian ensimmäiseltä presidentiltä Julius Nyerereltä.

Haastattelusta paistaa vahva Tansanian aseman korostus itsenäisenä valtiona. Nyerere huomauttaa, ettei kehitysyhteistyötä voi tehdä vain luonnonvaroja havitellen, vaan hankkeiden on oltava sellaisia, jotka hyödyttävät aidosti tansanialaisia.

Uutisraportissa vuodelta 1978 pääministerinä toiminut Kalevi Sorsa vieraili Tansaniassa tapaamassa presidentti Nyerereä. Tuolloin sosialistisessa Tansaniassa vielä vierastettiin turismia sen asettaessa paikallisen väestön törmäyskurssille länsimaalaisten matkustajien kanssa.

Suomella oli kuitenkin kehitteillä jo yhteistyö lentoyhtiö Finnairin kanssa.

Nykyään juuri turismi on vauhdittanut talouskasvun nousua. Siitä on muodostunut yksi Tansanian päätulonlähteitä. Matkailijoita houkuttelevat erityisesti luonnonpuistojen safarit ja rantakohteet, kuten 70-luvun uutisraportissakin aavisteltiin.

Pallo hallussa -sarjan ekstrajaksossa "Pole Pole Suomineito" vuodelta 2006 tutustutaan Serengetin kansallispuistossa siihen, miten safarimatkailu vaikuttaa Tansanian luontoon.

Vilahduksia vuoden 1993 Tansaniasta voi nähdä ohjelmasta, jossa suomalainen kamarimusiikkiorkesteri Avanti kiersi Tansaniassa musisoimassa paikallisten muusikkojen kanssa.

Hankkeet tuovat ja vievät

Huolimatta suomalaisten lukuisista hankkeista, harva suomalainen jää Tansaniaan asumaan pitkäaikaisesti. Ulkoministeriön mukaan tammikuussa 2021 Tansaniassa ilmoitti oleskelevansa pysyvästi 65 suomalaista. Matkustusilmoitusjärjestelmän tiedot perustuvat kuitenkin henkilöiden itsensä tekemiin ilmoituksiin eivätkä kaikki matkailijat tai ulkomailla asuvat henkilöt tee matkustusilmoitusta.

Myös koronapandemia on saattanut vaikuttaa lukuun, sillä maaliskuussa 2020 ulkomailla matkustavien suomalaisten toivottiin palaavan Suomeen.

Tansaniassa asuva Olavi Heino kertoi 17.3.2020 kuulumisia Radio Suomen aamulähetyksessä.

Marina toteaa olevansa välillä yksinäinen, sillä muista maahan tulijoista saa harvoin vakituisia ystäviä.

"Tulin tänne 20. kesäkuuta vuonna 2010, koska äitini oli täällä töissä. Kolmen kuukauden kesäloma, josta kaksi vietin italialaisten ystävieni kanssa päättyi kuitenkin syyskuussa siihen, etten halunnut enää palata Italiaan."

Marina kysyi äidiltään, saisiko jäädä Itä-Afrikkaan tämän kanssa. Äiti suostui, mutta halusi Marinan hakevan töitä. Koska lippu takaisin Italiaan isän luokse oli jo ostettu, Marina kävi pakkaamassa tavaransa ja tuli takaisin.

Ensin Marina sai vapaaehtoistöitä koulusta. Siellä hän oli kaksi vuotta, eikä käynyt tuona aikana Italiassa kertaakaan.

Sitten hän alkoi toimia au pair -tyyppisesti lastenhoitajana eräälle perheelle, jonka tunsi koulusta. Vapaaehtoistyöstä ei kuitenkaan maksettu rahaa, eikä Marina halunnut enää pyytää sitä äidiltään.

"Menin töihin yökerhoon, jossa kaikki kävivät. Mieheni oli kaverini jo siihen aikaan. Aluksi työ oli hauskaa, mutta sitten alkoi väsyttää, että ystäväni olivat vapaalla kun olin töissä. He pitivät hauskaa samassa yökerhossa kun minä olin tiskin toisella puolella. Täällä paikat eivät myöskään mene kiinni neljältä kuten ulkona lukee, vaan olin joskus töissä aamuseitsemään tai -yhdeksään. Alkuun kassan rahat piti myös laskea käsin, ja se tarkoitti Tansanian dollareissa jotain seitsemää, kahdeksaa miljoonaa. Kolmen ihmisen piti auttaa laskemisessa."

Marina Lischi istuu kissanpennut sylissään sohvalla.
Marina on pelastanut kadulta kaksi kissaa, joista toinen on saanut kissanpentuja. Marina Lischi istuu kissanpennut sylissään sohvalla. Kuva: Mirja Kolttola Yle Elävä arkisto

Myös Marinan puolison tausta on monikulttuurinen, sillä hän kuuluu Tansanian Intiasta tulleeseen shiiamuslimiväestöön. Italialais-suomalaisen ja afrikkalais-intialaisen kulttuurin yhteen saattaminen ei ole sujunut ilman sopeutumisvaikeuksia. Mies yritti alkuun jäähdytellä suhdetta eroavuuksien vuoksi, mutta Marina halusi olla tämän kanssa.

"Mieheni perhe painosti häntä naimisiin. Ainoa ratkaisu oli mennä kihloihin, kaiken piti edetä todella nopeasti. Kävin paikallisessa ostoskeskuksessa ostamassa huivin, laitoin sen päähäni ja sanoin, että mennään tapaamaan vanhempiasi. Meidän piti tavata vanhempien kanssa sheikki, joka kysyi, olemmeko varmoja ja kertoi, mitä kaikkea minun pitää nyt tehdä."

Uuden uskonnon ja elämäntavan sovittaminen omaan kasvatukseen otti aikaa. Ajan myötä Marina on löytänyt oman tapansa toteuttaa uskoaan.

Päähän kiedottavaa huivia hän esimerkiksi käyttää Tansaniassa, mutta ei välttämättä vieraillessaan Euroopassa lomalla ja tapaamassa perhettään. Euroopassa huivi kiinnittää myös enemmän huomiota. Tansaniassa näky on paljon yleisempi, sillä kolmasosa väestöstä on muslimeja.

"Aluksi uusi uskonto helpotti, sain voimia siitä että uskoin johonkin. Tuntui, että jotakin oli muuttumassa. Mutta sitten minua alettiin pakottaa oppimaan uskoon liittyviä asioita, ja minun piti todistella uskoani anopilleni, eikä se ollut enää minua varten. Se alkoi tuntua pahalta. Nyt olen oppinut, että se menee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä minun tarvitse todistella uskoani kuin Jumalalle."

Kaksi kansalaisuutta, kolme kotimaata?

Vaikkei Marina ole koskaan asunut Suomessa, suomen kieli on hänelle tullut suomalaisen äidin ja sukulaisten kautta. Välillä hän joutuu hakemaan sanoja tai sanoo ne englanniksi.

Eurooppalaisena hän ajattelee kuitenkin usein asioita eri tavalla kuin tuttavapiirinsä. Tansaniassa hänellä on kotiapulainen ja kuljettaja, vaikka Lischi ajaa ja tekee mielellään asioita myös itse. Jotkut hänen tuttavapiiristään kohtelevat työntekijöitään alentuvasti ja pyytävät heitä tuomaan jopa pudonneen puhelimen tai yöllä vesilasin.

Marinan mielestä käytös tuntuu törkeältä.

"Välillä kumppanini perheen kanssa on vaikeuksia tulla toimeen. He haluavat olla koko ajan seurassa, eivätkä he kunnioita kulttuuriani ja sitä että haluan välillä olla yksin."

Ohjelmassa Inhimillinen tekijä: ilman vanhempia vuodelta 2005 keskustellaan siitä, millaista on muuttaa lapsena toiseen maahan tai kasvaa monessa maassa. Tansaniassa, Englannissa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa asunut Ilona Tikka on kasvatustieteiden maisteri ja kirjoittanut kirjan Suomalainen lapsi maailmalla - kolmannen kulttuurin kasvatit.

Samasta ilmiöstä keskusteltiin myös Aamusydämellä-ohjelman jaksossa Matkalaukkulapset, jossa vertailtiin Järvenpäässä ja Afrikassa asumista.

Ohjelmissa puhutaan myös kielitaidon merkityksestä sopeutumisessa uuteen ja erilaiseen ympäristöön.

Marina puhuu Afrikassa englantia ja swahilia, mutta on yhteyksissä äitiinsä suomeksi miltei päivittäin. Vaikka hänellä on Suomen kansalaisuus ja kielitaito, Marina ei ole koskaan asunut Suomessa. Hän kasvoi Italiassa, missä hänen isänsä ja suurin osa perheestä asuvat edelleen.

Kansainvälisissä kouluissa työskennellyt Marina haluaisi työskennellä yksityisopettajana.

Hänellä on opettajan opintoja, joita hän on suorittanut Tansaniassa Emerson-nimisessä koulussa, joka lupasi hänelle pätevyyden vuoden jälkeen. Koulu jakoi kuitenkin todistukset viiteen eri osioon ja perusteli todistuksia sillä, ettei yksityinen koulu voi antaa tutkintotodistusta. Vuoden jälkeen hänelle kerrottiin, että kyseessä oli vasta ensimmäinen vuosi, ja koulua on jatkettava toinen vuosi saadakseen todistuksen. Opinnot maksoivat vuodelta yhteensä Marinan arvion mukaan noin tuhat euroa.

Hänen mielestään koulu huijasi häntä. Ylen toimittaja on nähnyt erilliset todistukset.

"En saa työlupaa, koska minulla ei ole kunnon papereita. En ollut Italiassa kiinnostunut koulunkäynnistä, nyt olisin. Olen miettinyt opintoja Suomessa, mutta koska kaikkia kursseja ei voi käydä englanniksi, en tiedä pärjäänkö suomellani. Italiassa en halua opiskella, koska siellä on eri systeemi. Lukion paperit olisivat täälläkin jonkinlainen diplomi, ja mahdollistaisivat opiskelun yliopistossa. Nyt tuntuu, että olen vähän jumissa", Marina pohtii.

Marina Lischi istuu kissanpentu sylissään.
Muutto takaisin Eurooppaan tuntuu tällä hetkellä epätodennäköiseltä. Marina Lischi istuu kissanpentu sylissään. Kuva: Mirja Kolttola Yle Elävä arkisto

Hänen miehensä bisnes käytettyjen autojen kauppiaana menestyy Tansaniassa, mutta Euroopassa heidän elintasonsa olisi matalampi.

Tansaniassa Marinalla ei kuitenkaan ole kaikkia mahdollisuuksia myöskään siksi, ettei hänellä ole Tansanian kansalaisuutta tai työviisumia. Maassa ei ole mahdollista ottaa kaksoiskansalaisuutta, joten Marina joutuisi luopumaan suomalaisesta ja italialaisesta passistaan.

"Tansanian passilla pääsee Etelä-Afrikkaan ilman viisumia, kaikkialle muualle tarvitsee viisumin. Kun on Euroopan passi, voi vain kävellä melkein kaikkialle. Jos saisin Tansanian passin lisäksi yhden, luopuisin italialaisesta ja pitäisin suomalaisen."

Ilman kansalaisuutta Marina ei myöskään saa omistaa mitään, eikä hänelle kerry eläkettä. Töitä ei saa tehdä ilman erillistä työlupaa, sellaisen hän on saanut välillä työskennellessään kouluissa. Tehdäkseen lisäansioita hän myös vuokrasi edellisen asuntonsa ylimääräistä huonetta Airbnb-sivuston kautta.

Vasemmalla kissa, oikealla keltainen nojatuoli.
Ikean nojatuoli oli löytö Facebook-kirppikseltä. Vasemmalla kissa, oikealla keltainen nojatuoli. Kuva: Mirja Kolttola Yle Elävä arkisto

Aluksi Marina ja hänen miehensä asuivat miehen perheen kanssa. Marina kaipasi kuitenkin enemmän omaa tilaa, joten he muuttivat omaan asuntoon.

"Äitini auttoi ostamaan tämän asunnon, jossa nyt asumme, ja halusi sen nimiini. Hän haluaisi että omistaisin jotain, että minulla olisi jotain turvaa, mutta ilman kansalaisuutta se ei ole mahdollista. En usko, että jos eroaisimme, minulta vietäisiin tämä asunto, mutta voisin silti tarvittaessa myydä sen."

Marina ei saa myöskään avata tansanialaista pankkitiliä ilman työlupaa, mutta hän voisi avata jaetun pankkitilin.

"Jos tapaan suomalaisia, pyydän heitä ottamaan minulta paikallista rahaa ja laittamaan rahaa suomalaiselle pankkitililleni, jotta voin säästää ja matkustaa turvallisesti, ilman että kaikki rahani on käteistä."

"Monet mieheni kavereista lähtevät ulos niin, että vaimot jäävät kotiin. Mutta minä lähden myös ulos tekemään omia asioitani, eikä se haittaa häntä."

Marina keskeyttää haastattelun toruakseen kissaansa, joka raapii Ikean nojatuolia. Nojatuoli ja sohva ovat hänelle arvokkaita, sillä hän onnistui ostamaan ne Facebook-kirpputorin kautta maassa väliaikaisesti asuneilta henkilöiltä. Laadukkaat kalusteet ovat kalliita.

"Kun muutimme yhdessä omaan kotiin, mieheni sai enemmän käsitystä sellaisesta vapaudesta, jollaista hänellä ei ollut äitinsä kotona ollut. Hän viettää paljon aikaa kavereidensa kanssa ulkona. Joskus, jos joudun olemaan paljon yksin kotona, kun hän on menoissaan, olen sanonut, että lähden kohta takaisin Eurooppaan!"

Aluksi mies sanoi parisuhteista paljon asioita, jotka Marina uskoo tämän oppineen äidiltään. Silloin hän on muistuttanut, että he ovat eri sukupolvea ja kulttuuria.

"Sanon hänelle aina, että 50 vuotta sitten Italiassa naiset taistelivat tasa-arvon eteen, enkä minä voi antaa hänen astua sen päälle. Että olemme samanlaisia, vaikka olemme mies ja nainen. Nyt hän on alkanut ymmärtää sen, ja kun hän on viettänyt aikaa äitini ja perheeni kanssa, hän on nähnyt, miten iloisia ihmiset ovat, kun heillä on samat oikeudet."

Kun Marinalta kysyy, mitä hän yleensä hankkii Suomessa käydessään, hänelle tulee mieleen, että Suomesta saa hyvää ruisleipää ja laadukkaita jätesäkkejä.

Kuva: Nina Simberg. Maissipelto Arushassa. Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Kehitysyhteistyö jatkuu

Kehitysyhteistyön juuret ovat kansainvälisessä solidaarisuudessa, mikä muuttui teollisuuden tukemiseksi ja Suomen viennin edistämiseksi. 80-luvulla Suomi sijoitti runsaasti rahaa ja työvoimaa suuriin teollisuushankkeisiin.

Myöhemmin yritykset yksityistettiin ja myytiin. 90-luvun alussa Tansania siirtyi sosialismista monipuoluejärjestelmään ja markkinatalouteen.

Suomalaisten hankkeiden on usein tarkoitus jakaa suomalaista ammattitaitoa ja laittaa alulle esimerkiksi koulutusta, tehostaa maataloutta tai edistää terveydenhuoltoa. Jotkut hankkeet onnistuvat, joidenkin paikallinen vaikutus on lievä tai lyhytkestoinen.

A-studio selvitti vuonna 2004 kehitysyhteistyörahojen käyttöä Morogoron kaupungissa. Tushikamanen ammattikouluun hankittiin suomalaisin varoin koneita ja opettajia 90-luvun alussa, mutta koulun pyörittäminen jäi suomalaisten lähdettyä paikallisen yhteistyökumppanin kontolle. Koulu oli perustettu katolisen piispan tontille, joten se luovutettiin hänelle iisalmelaisen kehitystoiminnan loppuessa. Ohjelman haastattelussa henkilökunta kertoo, ettei piispa ole käynyt koululla vuoden 1999 jälkeen.

Koulun tietokoneista oli ehjiä enää kaksi.

A-Studion mukaan vuonna 2004 Suomen kehitysmaapolitiikan tavoite oli köyhyyden vähentäminen, ja hankkeita rahoitettiin noin 10 miljoonalla eurolla. Tansania oli tuolloin Suomen ainoa kehitysyhteistyömaa, joka sai valtion budjetin kautta tukea köyhyyden vähentämiseen. Noin 50 järjestön hankkeita tuettiin 2,5 miljoonalla. Valtion budjetista 45 prosenttia tuli ulkomaisena apuna.

Maailmanpankin mukaan köyhyys vähentyi Tansaniassa kahdeksan prosenttia kymmenessä vuodessa. Kun köyhyysaste oli 34,4 prosenttia vuonna 2007, vuonna 2018 se oli 26,4 prosenttia. Hyvän kehityssuunnan pohja on kuitenkin hauras. Tuolloin jokaista neljää köyhyydestä noussutta tansanialaista kohden takaisin köyhyyteen ajautui kolme tansanialaista.

Käytännössä siis iso joukko tansanialaisia elää kansainvälisen köyhyysrajan tuntumassa.

Vuonna 2017 Ykkösaamussa Päivi Neitiniemi haastatteli silloista ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkästä modernista kehitysyhteistyöstä ja sen eri näkökulmista.

Talous on myös kehittynyt nopeammin kuin demokratia. Vastineeksi kehitysavusta vaaditaan yleensä kuitenkin edistymistä hyvässä hallinnossa.

Vuonna 2018 Tanska ilmoitti keskeyttävänsä suuren osan avustuksistaan Tansanialle. Tanska oli tuolloin toiseksi suurin kehitysavun maksaja itäafrikkalaiselle valtiolle. Taustalla olivat ihmisoikeusongelmat sekä seksuaalivähemmistöihin kohdistuva vaino. Maailmanpankki taas oli suunnitellut lainaavansa maalle 300 miljoonaa dollaria, mutta ilmoitti peruneensa lainan. Syyksi mainittiin muun muassa se, että Tansaniassa raskaaksi tulleet tytöt eivät saaneet enää käydä koulua.

Suomi taas ei päätynyt leikkaamaan kehitysyhteistyörahoitusta, vaikka ulkoministeriön Afrikan sarven ja itäisen Afrikan yksikön päällikkö Theresa Zitting kommentoikin Ylelle, että Suomi seuraa tarkasti Tansanian ihmisoikeustilanteen kehittymistä.

Utsikt över Tanzanias huvudstad Dar es Salaam.
Dar es Salaam on Tansanian entinen pääkaupunki, ja edelleen liike-elämän keskus Utsikt över Tanzanias huvudstad Dar es Salaam. Kuva: Yle/Nina Simberg Afrikka,Tansania,Dar es Salaam,kaupunkikuvat

Suomen ja Tansanian kehitysyhteistyön maaohjelman tavoitteena on vuosina 2016–2019 ollut saada julkisesta päätöksenteosta vastuullisempaa, osallistavampaa ja korruptioon puuttuvaa. Käynnissä on ollut metsä- ja innovaatiosektorin kahdenvälisiä ohjelmia ja 15 suomalaisella kansalaisjärjestöllä on ollut hankkeita maassa.

Vuonna 2021 Tansania saa kahdeksanneksi eniten kehitysmaarahoitusta Suomesta, 11,9 miljoonaa euroa. Luvussa on laskettu yhteen hallitustenvälinen kehitysyhteistyö, monenkeskisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kautta kanavoitu rahoitus sekä Finnfundin tekemät investoinnit.