Hyppää pääsisältöön

Vanha vastaan uusi sekä mahdollisuudesta kasvattaa ananaksia Suomessa

Sen lisäksi, että olen kokenut puutarhuri, aloin noin kymmenen vuotta sitten herätellä salaista intohimoani historiaan. Kaikki alkoi, kun kävelin yksinäni upeassa Kuninkaallisessa kasvitieteellisessä puutarhassa, Kew Gardensissa Lontoossa.

Muutaman tunnin paistattelin sen historiassa ja pystyin melkein näkemään ihmiset, joille tuotiin näitä kasvimaailman jalokiviä maapallon kaukaisimmista kolkista 1700-luvulla. Kasvitieteellisten seurojen, taimitarhojen ja yksityistilojen matkaan lähettämien kasvinmetsästäjien historia oli siihen aikaan seikkailu ja usein pelottava yritys kasvitieteellisten löytöjen tekemiseksi.

Historian havinaa

Minua on ehkä hemmoteltu, koska tulen Yhdistyneestä Kuningaskunnasta, joka on kuuluisa puutarhahistoriastaan. Olen aiemmin elämässäni tehnyt töitä joissakin suurenmoisten vanhojen maalaiskartanoiden ja linnojen puutarhoissa.

Niissä on aidosti historian havinaa, ja ajatukset kääntyvät edesmenneisiin puutarhureihin. Teollinen vallankumous aloitti uusrikkaiden kauden, eivätkä näitä suurenmoisia kartanoita omistaneet enää pelkästään aateliset.

Teollinen vallankumous toi rahaa, ja raha toi myös ostovoimaa varakkuuden osoittamiseen majesteettisilla maisemapuutarhoilla.

Mies ja komposti
Mies ja hänen kompostinsa. Mies ja komposti Kuva: Yle/Juha Leskelä Strömsö,puutarhaviljely

Historia opettaa

Jotenkin vietettyäni koko urani puutarha-alalla olen tuntenut historian toistavan itseään. Sitä kutsutaan ‘historialliseksi toisinnoksi’ ja sitä ovat ajatelleet ja siitä ovat kirjoittaneet suuret länsimaiset filosofit, sotakirjeenvaihtajat ja nykyajan kirjailijat. G.W. Trompf totesi kirjassaan ’The Idea of Historical Recurrence in Western Thought’, että useimmat historiallista toisintoa koskevat länsimaiset konseptit viittaavat siihen, että "historia opettaa meitä... tulevissa toimissa".

Jos otetaan esimerkiksi maaperä, niin nähdään, että orgaanisen kompostin ja lannan lisääminen (kuten tehtiin ennen synteettisiä lannoitteita) parantaa sen terveyttä.

Nykyaikainen maanviljely on tuhonnut maaperän terveyden siinä määrin vuotuisella muokkauksella, torjunta-aineiden käytöllä ja synteettisillä lannoitteilla, että uusi, parhaita tuloksia tuottava lähestymistapa maanviljelyyn on kyntämisen vähentäminen, suojaistutukset ja maaperän ruokkiminen orgaanisilla lannoitteilla.

Puutarhatyökalut.
Puutarhatyökalut. Kuva: Yle/Alexandra Wärn Strömsö,puutarhanhoito

500 miljoonaa muovista taimiastiaa

Minäkin olen muovisukupolven kasvatti, ja olen hyvin pettynyt siihen muovimäärään, joka käytetään puutarha-alalla.

Yhdistyneessä Kuningaskunnassa myydään arviolta 500 miljoonaa muovista taimiastiaa ja kylvötarjotinta joka vuosi. Ei liene mikään yllätys, että kaksi kolmannesta näistä astioista päätyy kaatopaikoille tai jätteenpolttouuneihin.

Taimia.
Taimia. Kuva: Yle/Strömsö Strömsö,puutarhaviljely

Saatavilla on monia vaihtoehtoja, mutta olen havainnut paperipohjaisten tuotteiden menevän helposti rikki märkänä ja kookoskuidusta tai bambusta tehtyihin vastaaviin liittyvän mahdollisesti suuren hiilijalanjäljen.

Sekä kookoskuitu että bambu ovat alun perin Etelä-Aasiasta, mikä nostattaa koko joukon ympäristönäkökulmia, eikä vähiten niiden resurssien vuoksi, jotka tarvitaan niiden kuljettamiseen maapallon toiselta puolelta.

Minun ratkaisuni asiaan on, että on käytettävä sitä, mikä minulla on ja tehtävä se vastuullisesti. Se tarkoittaa, että käytän muovisia taimiastioita ja kylvötarjottimia, joita voin käyttää yhä uudelleen ja uudelleen. Ne ovat laatutavaraa eivätkä kertakäyttöisiä ja pois heitettäviä.

Tuotan lähes kaikki keittiöpuutarhassani kasvavat vihannekset pienistä taimista, jotka olen kasvattanut siemenestä taimikennostossa. Nämä taimikennostot ovat olleet käytössäni viimeiset viisi vuotta ja olen sterilisoinut ne joka vuosi estääkseni talvehtivien kasvihuonetautien muodostumisen niihin.

Yllä on ratkaisuni nykyaikaisen puutarhamuovin käyttöön, vaikka perusperiaatteet ovat samat kuin ne ovat olleet siitä asti, kun kasveja ilmestyi maapallollemme noin 500 miljoonaa vuotta sitten. Pane siemen maahan ja se kasvaa. Se on yksi kaikista perusperiaatteista.

Pieniä taimia
Pieniä taimia Kuva: Yle/Strömsö Strömsö,puutarhaviljely

Jotkin vanhat työtavat toimivat edelleen

Puutarhanhoitokäytäntömme ovat kuitenkin muuttumassa varsinkin ilmaston lämpenemisen myötä. Pieni muutaman asteen lämpötilan nousu vaikuttaa siihen, mitkä kasvit selviytyvät talvesta. Kasvukausi myös pitenee, jos kevät tulee aikaisemmin ja syksy myöhemmin.

Mikään ei pysy muuttumattomana nykymaailmassa, varsinkaan sellaiset asiat kuin muuttuva ilmasto ja lisääntyvä teknologia. Minun on sopeuduttava niihin pitääkseni puutarhani kukoistavana, mutta silti etsin myös historiasta vastauksia avuksi tulevaisuuden laitejärjestelmiä varten.

Maaperä on aina ollut valtava hiilinielu ja uskon, että yksi tavoista, jotka auttavat meitä kääntämään ilmaston lämpenemisen, on peittää maanpinta kasveilla ja viljelykasveilla sitoaksemme kasvihuonekaasuja.

Olen taaksepäin katsoessani huomannut, että voimme nähdä, että jotkin vanhat toimintatavat ansaitsevat yhä paikkansa nykyaikaisessa puutarhanhoidossa ja viljelyssä.

Ananas pöydällä.
Ananas pöydällä. Kuva: Yle/Juha Leskelä Strömsö,puutarhaviljely

Ananaksen kasvatus – vaurauden ja taidon osoitus

Vietin viime vuonna ihanaa kesäiltaa kollegojen kanssa kahvia juoden ja keskustellen ideoista, kun puhe kääntyi ananaksiin.

Olin siihen aikaan miettinyt, miten lämpöpenkkejä käytetään pohjoisessa ilmastossa aikaistamaan siemenien itämiskautta.

Periaate on yksinkertainen – lämpöpenkki antaa lämpöä alakautta käyttäen hajoavaa eläimenlantaa mieluimmin kuin sähköä lämmönlähteenä ja nopeuttaa siten siementaimien ja hentojen taimien kasvua.

Tuoretta, oljensekaista lantaa käytetään 60–90 cm paksuna kerroksena (polkemisen jälkeen). Kun lanta hajoaa, se tuottaa lämpöä, ja sen polkeminen hyvin tiiviiksi varmistaa lämmön tasaisemman vapautumisen.

Isojen talojen ja kartanojen omistajat käyttivät lämpöpenkkejä viktoriaanisena aikana ananasten kasvattamiseen. Henry Telenden ananasten kasvatusmenetelmä julkaistiin Richard Bradleyn kirjassa ‘A General Treatise of Husbandry and Gardening’ vuonna 1721.

Telende kasvatti nuoria taimia, niin kutsuttuja ‘sukkessiokasveja’, suurissa kylmissä kehikoissa parkkipedillä. Hedelmäkasvien taimet siirrettiin vähitellen uuneihin ja kasvihuoneisiin hyötymään savuhormien tuottamasta lämmöstä.

Parkkipedeissä oli pohjalla soraa, sen päällä lantakerros ja pinnalla nahkurin parkkia, jonne astiat upotettiin. Viimeinen näistä tekijöistä oli tärkein.

Nahkurin parkki (tammen kuori, jota oli liotettu vedessä ja käytetty nahan parkitsemiseen) fermentoitui hitaasti, tuottaen tasaisen 25–30 asteen lämpötilan kaksi tai kolme kuukautta ja vielä kaksi, jos sitä sekoitettiin. Lanta yksin oli huonompi, koska se lämpeni ensin rajusti, mutta jäähtyi paljon nopeammin.

Vakaa alalämpö on välttämätöntä ananaksen viljelylle ja nahkurin parkki oli sen ensimmäinen luotettava lähde. Siitä tuli yksi olennaisimmista kasvihuoneviljelijöiden voimavaroista, ja se säilyi käytössä 1800-luvun loppuun. Ananas osoitti kartanon omistajan vaurautta, vaikka olikin hieno todiste pääpuutarhurin taitavuudesta.

Kädet ja ananas.
Kädet ja ananas. Kuva: Yle/Strömsö Strömsö,Ananas

Ananas on pitkäjänteinen hanke

Ananas, Ananas comosus, on kotoisin trooppisesta ja subtrooppisesta Amerikasta, missä se kasvaa vuoden ympäri ja tarvitsee troopiikin kaltaisia lämpöolosuhteita kasvaakseen.

Kestää melkein kolme vuotta tuottaa ananas pienestä taimesta, ja paras tapa kasvattaa sellainen on leikata marketista ostetusta ananaksesta lehtevä pää, repiä pois sentin verran alimpia lehtiä, panna se veteen ja antaa kasvattaa juuret.

Ananasruukku.
Ananasruukku. Kuva: Yle/Strömsö Strömsö,puutarhaviljely

Kun juurta on tarpeeksi, sen voi panna purkkiin turvemultaan kasvamaan kesää ja lämpöpenkki varten.

Se pitää tuoda sisään lämpimään talveksi ja palauttaa takaisin lämpöpenkkiin seuraavana vuonna, näin jatketaan seuraavina vuosina, kunnes se tuottaa ananaksen.

Se on pitkäjänteinen hanke vain yhtä pientä ananasta varten, mutta palkkio kärsivällisyydestä on suuri. Olemme tottuneet näkemään ananaksia ja muita trooppisia hedelmiä nykyaikaisten markettien hyllyllä, mutta voin taata, että yksikään niistä ei maistu yhtä hyvältä kuin omin käsin kasvatettu.

Puutarhani on rauhan tyyssija

Elämme nopeasti muuttuvassa teknologisessa maailmassa kaikkine sen etuineen ja haittoineen. Siksi olenkin niin iloinen puutarhastani, joka on rauhan ja mietiskelyn tyyssijan, jonne voin kadota kiireisen työpäivän päätteeksi jättäen stressin ja nykyaikaisen maailman taakseni edes muutamaksi tunniksi ennen nukkumaanmenoa. En toki käy pitkäkseni lämpöpenkkiin – se on varattu vain ananaskokeilulleni!

Ananastaimi kasvishuoneessa.
Ananastaimi kasvishuoneessa. Kuva: Yle/Strömsö Strömsö,puutarhaviljely