Hyppää pääsisältöön

Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

The Brandenburg Project / Swedish Chamber Orchestra & Thomas Dausgaard
The Brandenburg Project / Swedish Chamber Orchestra & Thomas Dausgaard Uudet levyt

Taidemusiikkihittien tunnettuutta on ennenkin hyödynnetty tilaussävellyksissä, joissa yhteys syntyy kokoonpanosta, musiikkimateriaalista tai kommentoinnista. Ruotsalaisen kamariorkesterin projekti on kuitenkin ollut tavallista kunnianhimoisempi, sillä projektin kuusi nykysäveltäjää ovat varsin suosittuja. Populääri crossover-tulokulma ei kuitenkaan ole levyn parasta antia: Mark-Anthony Turnagen karaktäärikappale sellojumalatar Maya Beiserille valuu tahmeannotkeana, kun taas jazzpianisti Uri Cainen kantikkaat kommentit tuntuvat tyylirikoilta, kun hän joutuu läpeensä taidemusiikilliseen ympäristöön.

Alttoviulisti-säveltäjä Brett Deanin preludi kuudennelle brandenburgilaiselle on sopivan salaperäinen ja omaperäinen ja muuttuu varsin sulavasti Bachiksi. Samoin Steven Mackeyn angloamerikkalainen jatko toiselle konsertolle seisoo tukevasti omilla jaloillaan, vaikka silta Bachiin on kiinteä. Levyn rohkeinta antia on Olga Neuwirthin Aello, jonka huilumaiset tehot ja vieraantunut tunnelma soivat riittävän etäisinä Bach-kaikuina. Hauskinta kuultavaa ovat Anders Hillborgin kehitelmät kolmannesta brandenburgilaisesta. Yllättäviin kohtiin integroidut ja taidokkaasti Bachia siteeraavat kommentit pursuavat riemua Bachin soinneista, svengistä ja monikerroksisuudesta, ja Hillborgin luottoviulisti Pekka Kuusisto käy revittelemässä pari aivan ensiluokkaista sooloa. On selvää, että juuri hänen osaamiselleen on tämän hetken musiikkimaailmassa iso tilaus.

Uusien teosten väleissä kuullaan enimmät Brandenburgilaiset sellaisinaan, mutta niistä ei ole juuri sanottavaa - jousista puuttuu periodikoneiston sävykkyys ja svengi ja continuo soi ohuesti, mutta puhaltajat ja solistit ovat kauttaaltaan mainioita. Tilaussävellykset oikeastaan korostavat sitä, kuinka yhtenäisiä ja hallittuja Bachin konsertot ovat, huolimatta moninaisista kokoonpanoistaan. Uudet sisarteokset vaikuttavat aina kömpelöiltä ja hajanaisilta ja ovat sitä parempia mitä rohkeammin pitävät oman päänsä keskustelussa. Ja juuri se keskustelu on paljon viihdyttävämpää kuin kuusi yksinäistä tilausteosta tai taas uusi läpisoitto Bachin brandenburgilaisista.

J.S. Bach: Brandenburgilaiset konsertot. Mark-Anthony Turnage: Maya. Steven Mackey: Triceros. Anders Hillborg: Very Tender; Bach materia. Olga Neuwirth: Aello - Ballet mecanomorphe. Uri Caine: Hamsa. Brett Dean: Approach - Prelude to a Canon. - Ruotsalainen kamariorkesteri/Thomas Dausgaard, ja solisteja. (BIS-2199)

Kuuntele Uudet levyt 3.6.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Silvestrov vastustaa sotaa hiljaisella hellyydellä

    Levyarvostelu

    Ukrainalainen seniorisäveltäjä Valentin Silvestrov on tällä hetkellä soitetumpi kuin koskaan, mutta syy on murheellinen: sota. Ukrainan sodan takia myös ECM-yhtiö on nyt julkaissut kuuden vuoden takaisen levytyksen Silvestrovin teoksesta Maidan 2014. Levy vastustaa sotaa ja puolustaa Ukrainaa hiljaisen hellällä, pienimuotoisella musiikilla. Siksi se tuntuu totuudelta keskellä uhkia, toiveita ja propagandaa.

  • Bram van Sambeek ratkoo fagotti-Bachia pätevästi

    Levyarvostelu

    Fagotisti Bram van Sambeek soitti itsestään ilmiön edellisellä Orbi-levyllään, jolla hän versioi hevi-klassikoita varsin erikoisen yhtyeen kera. Tuoreella Bach-julkaisulla van Sambeek palaa yksinään taidemusiikin helmoihin, mutta meno vähintään yhtä kiihkeää, tanssillista ja omapäistäkin. Soolopuhaltajien sammumattomaan Bach-janoon on nimittäin tarjolla peräti kolme erilaista mutta pätevää ratkaisua.

  • Bachin soolosellosarjat paljastavat käyrätorvesta uusia puolia - muttei toisinpäin

    Levyarvostelu

    Jukka Harju piipahtelee RSO:n soolokäyrätorven paikalta solistin ja kamarimuusikon tehtävissä säännöllisesti, mutta harvoin hän joutuu luottamaan osaamiseensa niin yksin kuin Alban uutuuslevyllä, jolla Harju soittaa kolme Johann Sebastian Bachin soolosellosarjaa. Ikonisen ja kevyesti moniäänisen sello-ohjelmiston versiointi vaatii sekä taiteellisten että soittoteknisten ratkaisujen löytämistä käyrätorven mukavuusalueen ulkopuolelta - mutta Jukka Harjun tapauksessa siitä seuraa hyviä asioita ainakin käyrätorvelle jos ei Bachille.

  • Onko Martinaitytėn sointipintaminimalismi saanut sokerikuorrutuksen?

    Levyarvostelu

    Viime vuonna lumouduin taas yhdestä levy-yhtiö Ondinen poimimasta baltialaisesta säveltäjästä. Žibuoklė Martinaitytėn orkesteriteosten hitaat, plastiset ja sointipintavetoiset prosessit tuntuivat raikkailta ja mielekkäiltä siinä trendikkäässä musiikkivirrassa, jota kutsun diatoniseksi mystiseksi minimalismiksi. Nyt Ondine on julkaissut seuraavan annoksen tätä amerikkalaistunutta liettualaissäveltäjää, ja kun sinfoniaorkesteri on typistynyt jousiksi, rikkaat sointipinnat ovat paikoin typistyneet sokerikuorrutukseksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua