Hyppää pääsisältöön

Pohjoissaksalaista barokkiherkkua sielulle ja korvalle

Kun Rudolstadtin linna paloi vuonna 1735, paloi myös suurin osa Philipp Heinrich Erlebachin teoksista, jotka hän oli 1600-luvun puolella tehnyt paikallisen ruhtinaan hovisäveltäjänä. Erlebach jäi unholaan tämän tuhon takia - muuta syytä ei voi olla. Sen todistavat kontratenori Damien Guillon ja barokkiyhtye Le Banquet Céleste, jotka ovat koonneet Erlebachilta säilyneitä teoksia levylle, joka hemmotteli minun sieluani ja korviani ainutlaatuisella barokkiherkulla.

P.H. Erlebach: Lieder
P.H. Erlebach: Lieder Uudet levyt

Joskus 1600-luvun pohjoissaksalainen barokki tuntuu jäyhältä ja pidättyväiseltä, mutta levyn perusteella Erlebachin tunneilmaisu on suoraa ja täyteläistä. Aariakokoelma Harmonische Freude Musicalischer Freunde kartoittaa ihmisen hengellisiä ja henkisiä kokemuksia melankolisen suloisesti, mutta parhaimmillaan Erlebach tuntuu olevan soitinmusiikissa, ilman laulumelodian ja sanojen painoa. Levyn kahdessa sonaatissa äänenkuljetus ja musiikin eleistö tuntuvat ylimaallisen keveiltä myös sukeltaessaan surun syövereihin.

Se että levy on avannut minulta sekä kyynelhanoja että ilon portteja johtuu Erlebachin ominaislaadun lisäksi esityksestä ja äänityksestä. Damien Guillon laulaa eleettömän kauniisti, linjakkaasti ja pelkistetysti. Le Banquet Céleste puolestaan rakentaa kahdella viululla ja continuolla hämmästyttävän monimuotoisia tunnelmia, aineksinaan viiltävänsuloiset harmoniat, verrattoman pitkälle kantavat fraasit ja herkkääkin herkemmät yksityiskohdat. Nautinnon kruunaa muheva äänitys, joka antaa musiikin resonoida sielussa asti.

Luottamukseni ranskalaista levy-yhtiö Alphaa kohtaan on entistäkin suurempi nyt, kun se on johdattanut minut pohjoissaksalaisen barokin unohdetuimpaan nurkkaan, joka onkin myös suloisin.

Philipp Heinrich Erlebach: Harmonische Freude Musicalischer Freunde. Sonata quinta; Sonata seconda. - Damien Guillon, kontratenori, ja Le Banquet Céleste. (Alpha, ALPHA725)

Kuuntele Uudet levyt 3.6.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Valonhohtoista marraskuumusiikkia ukrainalaisin juurin

    Levyarvio

    Taidemusiikkiyleisö janoaa tällä hetkellä syystäkin lohdullisuutta. Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet vastannut kysyntään Latvian radiokuoron varmatyylisillä levyillä, joista uusin sisältää Alfred Momotenkon arkaaista, kirkollista ja mystistä diatoniikkaa. Levy erottuu edukseen suitsukkeentuoksun ja valonhohteen tavallista luontevammalla yhdistelmällä, eivätkä Momotenkon ukrainalaiset juuret liene kokonaiselämykselle haitaksi.

  • Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

    Levyarvio

    Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

  • Vaihteleva yksinlaululevy korostaa Aarre Merikannon melodisuutta

    Levyarvio

    Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.

  • Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

    Levyarvio

    Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua