Kirjailija Markku Pääskynen sanoo, että taikauskoisuus kuuluu ihmisyyteen. Sitä hän haluaa tutkia kirjoissaan. Kymmenen romaania julkaissut kirjailija rakastaa kliseitä ja Kreikkaa.
Kuusi kuvaa kirjailija Markku Pääskysen elämästä
Erich von Däniken on ehkä maailman tunnetuin sveitsiläinen kirjailija. Däniken esittää kymmenille kielille käännetyissä bestsellereissään raflaavia teorioita ihmiskunnan ulkopuolisesta elämästä ja jo vuosituhansia sitten maapallolle saapuneista humanoideista. Vaikka tutkijat ovat tyrmänneet kirjojen väitteet vuosikymmenestä toiseen, kirjat keräsivät suosiota erityisesti 1970- ja 1980-luvulla.
Yksi lukijoista oli kouluikäinen Markku Pääskynen. Mikkelissä varttunut lapsi oli kiinnostunut kummituksista, ennaltamääräämisopista, ufoista, taruolennoista ja yhteensattumista. Dänikenin lisäksi hän luki Valittujen Palojen kustantamia kirjoja, sellaisia kuin Tiedon rajamailla, Uskomatonta mutta totta ja Mysteerien maailma.
– Pelkäsin hirveästi, että sytyn itsestään palamaan. Se oli pitkäaikainen pelko, joka tuli teoksista, joita ei olisi ehkä kannattanut lukea lapsuudessa, Pääskynen sanoo ja naurahtaa.
”Kun kirjoitan, kliseet ovat aarreaitta”
Jotain lapsuuden lukukokemuksista on siirtynyt myös Pääskysen romaanituotantoon. Vaikka romaanien päähenkilöt viettävät turvallista ja yllätyksetöntäkin arkea, ajatukset vaeltavat villisti. Päähenkilöt saavat etiäisiä ja antavat yhteensattumille symbolisia merkityksiä. Usein päähenkilöiden muistot ovat epäluotettavia.
– Olen halunnut pohtia sellaista puolta, jota me emme pysty rationaalisesti ajattelemaan. Onhan ajattelun maagisia piirteitä itse kussakin.
Pääskysen mielestä taipumus taikauskoisuuteen kuuluu ihmisyyteen, vaikka ihminen ei sitä aina itselleen myönnä. Kirjoittamalla ajattelun epärationaalisuuksista Pääskynen pystyy tutkimaan myös omaa ajatteluaan. Itseään hän pitää silti rationaalisena ja järkevänä.
Maagisen ajattelun lisäksi Pääskysen romaaneille tunnusomaista on myös ylevä, viimeistelty tyyli. Usein Pääskynen kuitenkin rikkoo juhlavuuden muutamalla sanalla.
– Olen joskus sanonut, että rakastan kliseitä. Pidän kaikista toistuvista ilmaisuista ja etenkin kliseistä. Kliseistä myös sen takia, että niiden totuusarvo on aivan huipussaan. Se lähestyy jo sataa prosenttia.
Illan jälkeen koittaa uusi päivä, ja laki on aina laki.
– Kun kirjoitan, kliseet ovat sellainen aarreaitta, jonka hyödyntämistä olen harrastanut koko urani ajan.
Kreikkalainen musiikki kiinnostaa
Markku Pääskysen romaaneissa liikutaan paljon Välimeren maissa ja erityisesti Kreikassa. Siellä Pääskynen kävi ensimmäisen kerran jo lapsena.
Teini-ikäisenä Pääskynen kiinnostui busukin soittamisesta ja kreikkalaisesta musiikista, jota hän lainasi kirjastoista. Myöhemmin hän innostui kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta niin paljon, että halusi tutkia suomen kieltä vieraiden kielten kautta.
Yliopistolla Pääskynen luki yleisen kirjallisuustieteen lisäksi niin nykykreikkaa, italiaa, venäjää, bulgariaa, latinaa kuin klassista kreikkaa. Kunnianhimoisena tavoitteena oli pystyä lukemaan kreikkalaista kirjallisuutta alkuperäiskielellä.
Aikuisena Pääskynen on kirjoittanut myös taiteilijaresidenssissä Ateenassa.
Residenssijaksojen merkitys on Pääskyselle suuri. Residenssijakson kokemuksista saattaa päätyä jotakin teksteihin vielä vuosia matkan jälkeen.
– Residenssijaksot ovat harvinaisen rikasta elämää. On mahdollisuus mennä kuukaudeksi tekemään sellaista asiaa, jota rakastaa. En olisi pystynyt haaveksimaan siitä vuosia sitten.
