Hyppää pääsisältöön

Lxandra sanoo, ettei työ musiikkialalla ole helppoa naisille tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille – mielenterveysongelmat hidastivat esikoislevyn valmistumista

Nuori nainen, jolla on "visio ja oma hyvä meininki", halutaan Alexandra Lehden mukaan monissa tilanteissa pienentää. Hän toivoo, että levy-yhtiöt muuttaisivat aktiivisesti musiikkialan rakenteita.

Teksti: Arda Yildirim

Alexandra Lehden takana möllöttää komea sinapinkeltainen hirsiseinä, kuvan ulkopuolella avautuu metsä ja järvenranta. Hän on saapunut Suomeen toukokuun alussa, ja on haastatteluhetkellä residenssissä Villa Vikanissa Pohjankurussa Raaseporissa. Tavoitteena olisi tehdä musiikkia.

Valmistakin musiikkia on kuitenkin tarjolla. Lxandra julkaisee esikoisalbuminsa Careful What I Dream Of 11. kesäkuuta. Levyä povattiin julkaistavaksi jo ensimmäisten sinkkujen Dig Deep, Hush Hush Baby ja Flicker jälkeen vuonna 2018. Mitä tapahtui?

– Se alku oli ihan pyörremyrskyä. Asiat lähti nopeasti liikkeelle, oli monta eri ihmistä ja eri mielipidettä. Lopulta kadotin itseni ja sen mitä itse haluan tehdä.

Lehti, 25, mainitsee katteettomat lupaukset, musiikkialan ego-ongelmat ja hypen, jotka olivat hänelle liikaa. Hän kertoo kärsineensä ahdistuskohtauksista ja olleensa masentunut.

Pitkään Lehti ajatteli, ettei musiikkiala edes sovi hänelle.

Kuvat: Miska Lehto. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Aina pienenä kun istuin kakalla kertoilin tarinoita. Kakkatarinoita onkin jo monta vihkoa.

“We’re the kids who don’t have swimming pools in their backyard”, laulaa Lehti Swimming Pools -kappaleessaan. Tähänastisen elämänsä hän sanoo tosin viettäneensä etuoikeutetussa asemassa.

– Moni joutuu tekemään paljon töitä saavuttaakseen sen, mitkä on jo valmiiksi mun lähtökohdat. Oon etuoikeutettu, ja siitä on oltava tietoinen.

Suomenlinnassa kasvanut Lehti kokee lapsuuden olleen “ihanaa”. Musiikkia kuunneltiin paljon ja elokuvia katsottiin usein. Lehden äiti on toimittaja Baba Lybeck ja isä muusikko Pekka Lehti.

– Ympäristö oli inspiroiva ja tuntui aina itselle luonnolliselta että aikuisena tekisi työkseen jotain luovaa. Sitä vähän kasvoi semmosessa kuplassa.

Lehti tuntee itsensä luovan energian sanansaattajaksi. Välillä laulut ilmestyvät hänelle lähes valmiina.

– Tulee joku idea ja tuntuu, että se biisi tuli jostain muualta vaan mun läpi.

Suomenruotsalainen Lehti kävi ruotsinkielisen Tölö Gymnasiumin musiikkilinjan. Hän otti pääsykokeita varten laulutunteja legendaariselta Aija Puurtiselta, jonka kanssa Lehden basisti-isä on myös keikkaillut.

Lehden ääni on vahva, uniikki ja epätyypillinen. Ääni, jonka voisi kuulla Hollywood-elokuvassa tai Netflix-sarjassa. Lehti on äänialaltaan altto ja luottanut aina rintarekisteriin, myös koulun kuorossa.

Hän kertoo löytäneensä juuri vähän aikaa sitten joitain nauhoituksia lukioajoilta. Jo niiden ajatteleminen saa hänen kasvonsa vääntymään rusinaksi. Tekniikan lisääntyessä on myös laulutaito kehittynyt:

– Nyt pystyn jopa laulaa korkealta! hän sanoo ja hymyilee leveästi.

Vaikka kiinnostus lauluun heräsi Lehden mukaan myöhään, on hän aina halunnut olla enemmän tai vähemmän huomion keskipisteenä. Esiintyä ja kertoa tarinoita, naurattaa.

– Aina pienenä kun istuin kakalla kertoilin tarinoita. Kakkatarinoita onkin jo monta vihkoa. Ne oli aina samanlaisia, tyyliin olipa kerran tyttö ja mummu ja sitten ne oli metsässä. Olin inspiroitunut H. C. Andersenin saduista.

1980- ja 1990-luvuilla syntyneistä millenniaaleista puhutaan terapiasukupolvena, jolle psykoterapia on vanhempia yleisempää, ja joka on siksi tottunut käsittelemään omia tunteitaan ja menneisyyttään. Lehtikin tarjoaa tottuneen oloisesti kehityshistoriansa.

– Pitkään mä halusin myös näyttelijäksi, edelleenkin, oikeestaan. Aina on ollut vähän show päällä. Nuorena saatoin tosin olla raskas pomottaja, en ehkä kaikkien mielestä se mukavin. Oon elänyt tosi vahvasti omassa sisäisessä maailmassa, miks oonkin jäänyt sosiaalisista ympyröistä helposti pois, Lehti selittää.

– Vasta myöhemmin aikuisiällä oon löytänyt oman paikkani sosiaalisessa elämässä.

Kuvat: Miska Lehto. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Suomessa on itselle liian vanhat structures, on vaan niin erilainen ilmapiiri. Berliini on avoin, voi olla rohkeasti oma itsensä ja siellä on kaikkea kaikille.

Levy-yhtiöstä kuvaillaan Lehden albumia upeaksi alt-pop albumiksi, jonka kuvastossa on vahvasti läsnä 70-luku ja David Bowie. David Bowieta ei allekirjoittanut tai Lehti itsekään löydä musiikista, visuaalisesti ehkä enemmänkin.

– Mä en tiedä mitä ne on siihen kirjottanu. Mutta kyllä Bowie, Cher ja Elton John on mun ehdottomia tyyli-ikoneita. Camp ja glitterit on kaikki best, ihan tosi jees.

Kyllä 1970-luku myös kuuluu. Sideways-kappale on iloista ja jytäävähköä groovea, jonka tahtiin voi kuvitella tanssivansa discopallon loisteessa.

– Mutta ei meillä ollut mitään tiettyä refeä. Albumissa kuuluu vaan varmaan kaikki, mitä oon ikinä kuunnellu.

Levyn maalailevuus ja unenomaisuus tuovat mieleen Lana del Reyn. Lehden nuorempana kuluttama Carole King pilkahtelee toiveikkaissa sävyissä, Prince leikkisyydessä ja siinä discossa. Elokuvamusiikkiakin Lehti kertoo kuunnelleensa, ja albumin nimikkokappale Careful What I Dream Of on dramaattisuudessaan kuin Bond-elokuvasta.

Vaikka “mutsi kuunteli joskus Olavi Virtaa”, on Lehden perheessä aina kuunneltu lähinnä englanninkielistä musiikkia. Laulaminen englanniksi oli alusta asti luontevin polku.

– Haluan, että muutkin ihmiset maailmassa pystyvät ymmärtämään sitä.

Lehti on puheessaan anteeksipyytelemätön ja vilpitön. Hän etsii useaan otteeseen sanojaan, ja kieli on Z-sukupolvelle tyypillistä finglishiä. Vaikka englanti on ollut hänelle aina luovuuden kieli, on siitä tullut myös arkinen. Onhan hän asunut Berliinissä 19-vuotiaasta lähtien.

Biisit Lehti kirjoittaa aina englanniksi.

– Se on lähin luova kieli. Silloinkin, jos kirjoitan runoutta tai randomtekstiä.

Alman tavoin Lehti suuntaa englannin kielellään kansainvälisille markkinoille. Lehti ei ole varma, pitääkö hän itseään vientiartistina, mutta on aina tehnyt musiikkia Suomen ulkopuolella. YleX:n aiemmassa haastattelussa Lehti mainitsi, ettei vuoteen 2018 mennessä syntyneitä sinkkuja olisi voinut tehdä Suomessa.

– En tiennytkään, että oon sanonut tollasta. Mut niin se kai on.

Muutto Berliiniin on ollut “musahommassa ensimmäiselle luvulle hyvä homma”:

– Oon löytänyt siellä itseni, ja siellä on ehdottomasti ollut helpompi olla kuin Suomessa. Suomessa on itselle liian vanhat structures, on vaan niin erilainen ilmapiiri. Berliini on avoin, voi olla rohkeasti oma itsensä ja siellä on kaikkea kaikille. Jokainen on tervetullut. Siellä on sellainen energia, että jengi tekee. Ja uus environments inspiroi. Multicultural suurkaupunki.

Musiikkia Lehti mainitsee tehneensä Berliinissä tosin lähinnä ruotsalaisten ja suomalaisten kanssa. Alalle pääsy kesti tovin ja Lehti elätti itsensä ensin säästöillään.

Luku Berliinissä on nyt tulossa päätökseensä ja Lehti mainitsee Tukholman sekä Los Angelesin potentiaalisina uusina kotikaupunkeina. Kiertue sinfoniaorkersterin kanssa olisi kiva. Haaveena on myös päästä tekemään biisi elokuvaan ja esittämään se Oscar-gaalassa.

– Maailmanvalloitus kiinnostaa.

Kuvat: Miska Lehto. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Musan pitäis peilaa sitä, että ei oo pelkkiä valkoisia cishet-miehiä duunailemassa. Maailma ei ole sellainen, ja sen pitäis myös kuulua.

Mielenterveysongelmat hidastivat Careful What I Dream Of -albumin tekemistä. Lehti ei halua mennä yksityiskohtiin, mutta sanoo olevansa tyytyväinen, että albumi julkaistaan vasta nyt. Oikeiden yhteistyökumppanien löytäminen vei aikaa.

– Valitettavasti asia on niin, että monilla on ego-ongelmia, ja ne tuo huonoja fiiliksiä työhuoneeseen. Mistä se johtuu en tiedä. Niillä on varmaan epävarmuuksia. Tai ehkä olen sitten uhkaava. Ihmisten pitäisi osata käyttäytyä kunnioittavasti.

Puheen kääntyessä musiikkialan miespainotteisuuteen Lehdellä on sanottavaa.

– Nuorena mimminä, varsinkin kun on ollut mielipiteitä, on saanut feedbackinä, että on vähän raskas. Johtuu varmasti siitä, että missä tahansa huoneessa on eniten miehiä, ja kun on nuori mimmi jolla on visio ja oma hyvä meininki, niin hänet halutaan monissa tilanteissa pienentää.

Lehti mainitsee, että työ musa-alalla ei ole helppoa naisille tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Top-listoilla on “eniten niitä miehiä”. Hän peräänkuuluttaa levy-yhtiöiden vastuuta.

– Label- ja publishing-tyyppien pitäisi aktiivisesti muuttaa rakenteita. Koska ne alkaa olla musamaailmassa jo jääny vitusti jälkeen, Lehti sanoo ja pahoittelee heti perään kielenkäyttöään.

Hän kokee artistina vastuunsa. Lehti puhuu sosiaalisessa mediassa aktivismista ja miettii tarkkaan millaisia ihmisiä hän ympärilleen haalii. Lehti on työskennellyt muun muassa muusikko Amy “AMES” Kuneyn ja valokuvaaja-ohjaaja Anuk Rohden kanssa. Jälkimmäinen ohjasi myös musiikkivideon albumiltakin kuultavalle Sideways-sinkulle.

– Musan pitäis peilaa sitä, että ei oo pelkkiä valkoisia cishet-miehiä duunailemassa. Maailma ei ole sellainen, ja sen pitäis myös kuulua.

Vaikka tilanne Lehden omassa elämässä on muuttunut, on hänen mielestään varmasti muita aloittelevia artisteja, jotka joutuvat samaa epäoikeudenmukaisuutta kestämään.

– Ei sitä silloin halua sellaista mainetta, että on raskas.

Viimeiset puolitoista vuotta ovat sujuneet työn kannalta terveemmissä merkeissä.

– Löysin vanhalta koneelta vanhoja kakkademoja vuodelta 2014 ja 2015. Niissä on samoja soundeja kuin mun musassa nyt. Tuli käytyä full circle takas siihen, mistä on lähtenyt. Nyt albumi kuulostaa multa. On hiton ihanaa tehdä töitä hyvien tyyppien kanssa.