Suomessa on noin 13 000 nuorta, jotka eivät ole lainkaan koulutuksen, työelämän tai valmennuksen piirissä. Tutkijatohtorin mukaan tukijärjestelmissä on vaarana, että nuorten omat kokemukset ja mielipiteet sivuutetaan: "Eivät nuoret ole mitään eksoottisia eläimiä, joita voidaan vain kauhistella kaukaa.”
Kuluneen vuoden aikana on puhuttanut huoli nuorista, etenkin nuorten tekemistä ryöstöistä ja raa’asta katuväkivallasta. Samaan aikaan suomalainen nuoriso on tutkimusten mukaan väkivallattomampaa, päihteettömämpää ja urheilullisempaa kuin koskaan aikaisemmmin.
– Keskustelua on aina ajan saatossa leimannut se, että nuoret ovat pilalla ja heidän kunnottomuuttaan kauhistellaan, sanoo tutkijatohtori Katariina Mertanen Helsingin yliopistosta. Hän puhui nuorten syrjäytymisestä Asta Leppä ja köyhä Suomi -ohjelmassa.
Vaikka useimmilla nuorilla menee hyvin, pienellä osalla heistä menee koko ajan huonommin.
Vaikka useimmilla nuorilla menee hyvin, pienellä osalla heistä menee koko ajan huonommin. Poliittisessa puheessa käytetään usein NEET-käsitettä (not in employment, education or training) – jos nuori on töissä, koulutuksessa tai on valmennuksessa, hän ei tämän mittariston mukaan ole syrjäytynyt. Neet-nuoria on vuoden 2020 tilastojen mukaan Suomessa noin 13 000.
Käsitteet eivät kuitenkaan aina tavoita erilaisia elämisen tapoja.
– Nuorilla, joilla ei ole työpaikkaa tai opiskelupaikkaa, voi kuitenkin olla vahvat sosiaaliset suhteet tai perhesuhteet, ja silti heidät lasketaan syrjäytyneiksi. Toisaalta opiskelijoita ei pidetä syrjäytyneinä, vaikka moni heistä on hirveän yksinäinen, Mertanen sanoo.
Yrittäjähenkisyyttä ja resilienssiä – vaatimukset kohtuuttomia
Katariina Mertasen mukaan syyt siihen, että osa nuorista putoaa, ovat moninaisia. Yksi iso kehityssuunta liittyy siihen, mitä yhteiskunta nykyään nuorelta vaatii.
– Pitäisi brändätä ja markkinoida itseään, olla yrittäjähenkinen, aktiivinen, resilientti ja sellainen, joka ei tukeudu mihinkään turvaverkkoihin. On kohtuutonta vaatia 15-vuotiaalta, että hän menee itseohjautuvasti eteenpäin valmista putkea.
Kuormitus näkyy mielenterveysongelmina, joita on joka neljännellä nuorella.
Myös kasvavat tulo- ja hyvinvointierot vaikuttavat. Syrjäytymisuhan alla olevien nuorten taustatekijöissä korostuu tilastojen mukaan ylisukupolvinen köyhyys. Mertasen mukaan ei silti ole yksiselitteistä syytä, miksi pitkäaikaistyöttömän lapsen todennäköisyys päätyä itsekin pitkäaikaistyöttömäksi on niin iso.
Ylisukupolvinen köyhyys on syrjäytymisriski.
– Mutta tiedetään, että koulujärjestelmä ja sosiaali- sekä terveydenhuolto uusintavat yhteiskunnallisia eriarvoisuuksia. Työväenluokkataustaisten lasten on vaikeampi toimia koulussa halutulla tavalla verrattuna keskiluokkaisiin lapsiin, jotka oppivat koulukulttuurin säännöt jo kotonaan.
Toisaalta myös myös neurolopsykiatristen tekijöiden uskotaan kasvattavan riskiä syrjäytymiseen. Vaikka ihmiselle on usein tärkeää, että neuropsykiatriset ongelmat tunnistetaan, voi diagnoosi estää näkemästä muita syitä.
– Eli jos vaikkapa adhd:ta katsotaan syyksi tietynlaiselle käytökselle, jäävät huomiotta systeemiset tekijät. On helpompi vaikuttaa yksilöön kuin muuttaa rakenteita, kuten koulutus- tai sosiaalijärjestelmää tai vaikkapa globaalia maailmantaloutta, Mertanen sanoo.
Nuoret jumiutuvat epäonnenpyörään
Katariina Mertanen tutkii nuorille koulutusta tarjoavia tahoja yksityisellä, julkisella sekä kolmannella sektorilla. Tällä hetkellä hän on kartoittanut jo 300 erilaista hanketta ja projektia. Syy nuorten auttamisjärjestelmän sirpaleisuuteen on hänen mukaansa rahoituksessa, jota haetaan muun muassa Euroopan sosiaalirahastosta, ely-keskuksilta ja ministeriöiltä. Projekti- tai hankerahoitus kestää yleensä kaksi, kolme vuotta, minkä jälkeen haetaan uutta rahoitusta uuteen projektiin. Suomen Akatemian rahoittama ”Nuorten tukijärjestelmät haavoittuvuuden eetoksessa” -tutkimusprojekti, jossa Mertanen on mukana, kuvaa lopputuloksissaan tätä projektien kehää seuraavasti:
– Puhutaan epäonnenpyörästä, johon tukijärjestelmiin eksyvät nuoret joutuvat. He ovat aina muutaman kuukauden yhdessä valmentavassa koulutuksessa, projektissa tai työpajassa, kunnes heidät ohjataan uuteen.
Mertasen mukaan tärkeämpää olisi satsata peruskoulutuksen ja lastensuojelun resurssointiin.
– Pysyvien turvaverkkojen rakentamisella olisi paljon isompia vaikutuksia kuin sillä, että nuori opettelee kolmen viikon ajan jossain projektissa positiivista ajattelua.
Hankkeissa nuori usein jää myös toimenpiteiden kohteeksi.
– Asiakirjoissa, joita olen analysoinut, tulee ilmi eetos, että nuoret eivät tiedä omaa parastaan, vaan ovat impulsiivisia ja epäkypsiä ja heitä pitää suojella. Sillä huolella sitten legitoimoidaan tämä valtava projektien ja hankkeiden verkko.
Mertasen mukaan pahimmillaan päädytään tuottamaan passiivisuutta ja opetetaan nuoret puhumaan itsestään heidän vajavaisuuksiensa ja haavoittuvuutensa kautta.
– Pitäisi uskoa, mitä nuoret sanovat ja ottaa heidät vakavasti. Eivät he ole mitään eksoottisia eläimiä, joita voidaan vain kauhistella kaukaa.
Teksti: Jonna Tapanainen
